Kesäkuun ekaa päivää "juhlistettiin" suuntaamalla auton keula kohti Mouhijärveä. Vietiin tuota pikkumiestä katsomaan eläimiä. Itsehän olemme kahdestaan kiertäneet ties mitä eläinpuistoja ja mieluista on siis viedä myös poikasta katselemaan hellyyttäviä ja hassuja elukoita.
Kiviniityn kotieläinpuisto sijaitsee siis Sastamalan Mouhijärvellä 44km päässä Tampereelta. Meiltä tuohon hurautti nopeasti. Matkalla poikettiin ABC:lle ostamaan makkarapaketti ja kahvimaitoa retkeä varten. Menomatkalla poikanen nukkui pienet kauneusunet, joten jaksoi hyvin ihmetellä kaikkia otuksia, joita näimme.
Alpakoiden otsatukka nauratti meitä kovasti.
Kaneja ja marsuja pääsi ruokkimaan voikukan lehdillä. Tuo luppakorvainen pupu oli erittäin seurallinen (tai sitten vaan ahne) ja poikanen olis halunnut päästä kovasti koskemaan kania.
Kuusipeurat ovat kauniita mutta arkoja
Navettarakennukessa sisällä oli lampaita, strutsinpoikanen, chinchilla, ja iki-ihania pikkuisia kilejä. Kuvat napsinut miekkonen ei oikein hyvää kuvaa ollut hoksannut ottaa niistä veijareista ja itsekin vaan napisin vuohiselfien
Instagrammiin.
Nämä pässit olivat myös varsin hassuja. Poikanen yritti ekaa kertaa matkia lampaiden ääniä kun näitä kuunteli. Muutenkin hihkui riemuissaan kun syötin tyypeille ruohoa.
Tämä kaveri soi meille kunnian nähdä komean pyrstönsä. Vai olikohan se varoitus, ettei lähestytä hänen daamiaan, joka takana käpötteli harmaassa sulkapuvussaan.
Puolessa välissä kierrosta istahdimme myös syömään eväitä. Poikasella oli omat sosesörsselinsä ja maissinaksuja, meillä vanhemmilla oli rieskarullaan käärittyä savukirjolohta.. tällä kertaa emme leikanneet niitä makupaloiksi, vaan söimme "lohiwrapit". Sen lisäksi grillailimme makkaraa. Kuvia ei tullut räpsittyä tässä vaiheessa, mutta eipä meillä kattauskaan ollut mikään erityinen. Kahveet pahvimukeista ja makkarat talouspaperin sisältä... :D
Pieni retkeilijä syö vakavana. Ruokalistan voi tarkistaa suupielistä. Näyttäisi tomaattiselta spagettikastikkeelta. ;)
Tuo oli ensimmäinen kerta, kun kävimme Kiviniityssä. Paikka oli ihan kiva lähiretkikohde. Isommalle tenavalle tuolla olisi ollut trampoliineja, pomppulinnoja ja pikkuisia sähkömönkijöitä ja polkuautoja sekä hiekkaleikkiin ja keinumiseen ihan kivat mestat.
Sisäänpääsy tuonne oli yhdeksän euroa per naama yli yksivuotiailta.. ehkä inasen suolainen, mutta toisaalta sillä sai hyvin varustellut grillikatoksest, joissa oli myös kahvinkeittimet ja mikroaaltouunit, joten esim. pikkuisten ruoat saa kätevästi lämpimäksi. Paikassa oli myös kahvila, mutta sillä ei pakkorahastettu lisää, vaan grillauspaikkoja tuolla oli useita. Myös wc-tilat olivat paremmat kuin odotin. Vauvanhoitoon oli taso ja vessat olivat siistejä ja tilavia. Viheralueet ja leikkipaikkojen nurmikot olisivat ehkä kaivanneet vähän siistimistä, mutta muuten yleisilme oli oikein kiva. Tukevilla matkarattailla tuolla selviää ihan hyvin.. tosin minä en malttanut pojan antaa olla juurikaan rattaissa, vaan kovasti touhotin eläimiä katsomaan. Kuka lie se kohdeyleisö tässäkin perheessä tuollaisille paikoille.. ;)
Eläimiä oli ihan mukavasti, nettisivujen mukaan yli 30 lajia. Suurimmalla osalla oli oikein hyvät laiduntilat ja pääsivät sitten tarvittaessa pujahtamaan rauhaan töllisteleviltä ihmisiltä. Toki tylsää maksavaa yleisöä kohtaan, mutta ajattelen kyllä, että eläimillä täytyy olla oikeus vetäytyä rauhaan välillä.
Poikasta ihastuttivat erityisesti nuo lampaat, pienet kilit ja hevoset. Pienen järkytyksen napero taas koki, kun sai kalkkunalta melkoiset uhkailusäksätykset. Siinä on kyllä ruma ja äkäisen oloinen lintu. Alahuuli pitkällä siirryimme nopeasti viereisen aitauksen luo, jossa onneksi oli vähän leppoisampaa kanaporukkaa.
Tässä joku kesäinen päivä täytyy suunata tsekkaan (melko paljon samoja) eläimiä toiseen suuntaan. Ollaan puhuttu kaveriperheen kanssa, että pitäis tehdä Pälkäneelle retki Strutsitilalle. Mietittiin, josko olisimme kysyneet eilen, lähtisivätkö he meidän kanssa sinne, mutta jäimme arpomaan, alkaako satamaan vettä.. Hyvin extempore lähdimmekin sitten vähän toiseen suuntaan. Ilma oli kyllä hiukan kolea ja pilvinen, mutta onneksi ei kuitenkaan saatu vettä niskaamme.
Mukava retki ja kotimatkalla huomasimme olevamme suupielet ylöspäin. Eläimillä on ihmeellinen voima.
Täällä on Kiviniityn kotieläinpuiston nettisivut.
