Joulunaikaa. Kilometrikuvapostaus.

Niinhän siinä sitten kävi, että mun joulukalenterihömppäilyt loppu kahdeksaanteentoista luukkuun. Ja taisi sieltä välistä jäädä jokunen poiskin. Onneksi tämä bloggailu on vaan rakas harrastus, eikä tuommoisesta tarvitse oikeaa ressiä ottaa. Antaa mennä omalla painollaan. Ehkä loput luukut ilmestyvät sitten ensi vuonna.. ;) 

Joulu tuli ja meni. Saatiin tänne Suomen maahan onneksi ihanan valkoinen joulu. Tässä kuvapläjäyksessä on kuvia meidän käynnistä Tampereen joulutorilla joulukuun puolessa välissä, jolloin oli vielä aika ikävän kalseaa ja lumetonta. Jouluna lunta olikin jo oikein mukavasti ja vietimme joulun miekkosen vanhemmilla satakunnassa. Kotiuduimme Tapaninpäivänä ja iltapäivästä suuntasimmekin jo nauttimaan Tampereen Pyynikille ulkoilusta ihan huikean ihanassa pikkupakkasessa. 

Tässä vähän kuvia. Antaa niiden puhua puolestaan. 

Valoa harmauteen

Joulutorilta. Se oli niitä päiviä, kun poikanen ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Ei ihan nappisuoritus tuo reissukaan.. 

Aika söpöjä tonttuja oli joulutorilla.

Joulutorin hienoin juttu! Ahdin tilan kauppa-auto. Supersöpö Kleinbus veti varmasti porukkaa ihanille ja värikkäille ostoksille.. muunmuassa söpöjä keppihevosia ja retrovärisiä viirejä tuolla taisi olla myynnissä.

Märkä, kalsea ja tympeä kel ei varsinaisesti joulutunnelmaa nostanut...

Muutamia lahjoja pakkailin ystäville ja sukulaisille. Mitään suurta ei tänä vuonna ja nää taisi  olla niitä harvoja pakettejakaan joihin panostin.. muut olikin sitten kaupan paperiin kietaistuja. 

Aaton aattona. Mummolassa pikkumies koristeli kuusta... no aika hartaasti.. Koristeet vaihtoivat paikkaa noin miljoona kertaa.. välillä pallot löytyivät ihan jostain muualta kuin kuusesta. Valokuvia tuli otettua taas surkean vähän. 

Joululahjojakin jaoimme. Poikanen on innostunut hosumaan isin salibandymailalla. Siispä joulupaketista löytyikin ihan oma maila pojalle.. vähän sopivammalla varren mitalla. Kyllähän 1-vuotias nyt Salibandymailan tarvitsee! Tuollahan nuo nytkin tuntuvat poikasen huoneessa pelaavan sählyä. :)

 Joululahjat avasimme vasta jolulupäivänä. Aattoiltana ilta meinasi saada vähän ikävempiä sävyjä kun poikanen kaatui ja loukkasi silmäkulmansa. Säikähdys oli melkoinen, kun verta tuli vähän ja kyyneleet saivat veren leviämään niin, että näytti että verta tulee silmästä. Loppuviimeksi päästiin aika pienellä ja vain vähän punoittava silmäluomi muuttui pieneksi mustelmaksi. Kurja juttu silti! Poikanen ei kivun laannuttua kyllä ollut moksiskaan.. puolen tunnin päästä humelsi jo täyttä päätä ja me aikuiset tietysti oltiin ihan varpaillaan, ettei vaan satu mitään.. Hetkiseksi tuo säikäyttää niin paljon, että alkaa kytätä ihan liian tarkkaan toisen touhuja. 

Lahjakirjan lukua

"Pyntsälle" ehdittiin noin kolmeksi. Eikä oltu todellakaan ainoita Tapaninpäivän ukoilusta nauttivia tuolla. Supersuosittu Pyynikin näkötornin munkkikahvila oli ihan tupaten täynnä (kahvila on kyllä tosi pikkuinen ja söpö, joten sen täyttymiseen nyt ei hirveästi vaadita) väkeä ja jonoa oli pihalle asti. 

Päätimme jättää kahvittelut joko väliin tai myöhempään vaiheeseen ja lähdimme kävelemään huikean kauniiseen pakkasilmaan pitkin Pyynikin maastoa. Aurinko alkoi ja laskea ja välillä poikkesimme polulta kallioiden päälle ihailemaan maisemia ja valokuvailemaan. 

Poikasella oli pulkka matkustusvälineenä, mutta aika paljon tuo pikkumies myös halusi kävellä. Huikea, miten hyvä karkeamotoriikka tuolla alle puolitoistavuotiaalla jo on. Siellä se kipitteli rinteitä ylös ja alas, ylitti kaatumatta lumen alla pullistelevat puiden juuret ja kiipesi kallioiden rintetä. Toki auttaa täytyy välillä ja paljon myös nostinkin poikaa pahempien paikkojen yli, mutta kovasti hän haluaa vaan mennä itse. Ei lannistu, vaikka tupsahtelee pyllylleen tuon tuosta. 

Isä ja poika. <3

Tuo parin tunnin reippailu antoi hirveästi iloa ja positiivista energiaa. Pitkään oli hymy korvissa tuon jälkeen!

Hämärä oli jo laskeutunut kun pääsimme kävelypolkuja pitkin takaisin  näkötornille. Kahvilan jono oli kadonnut, sisälläkin näytti olevan tilaa, ja päätimmekin mennä vielä herkuttelemaan tuoreilla munkeilla. Poikaselle päätimme reippaan ulkoilun kunniaksi ostaa sen elämän ensimmäisen pillimehun (meillä ei juurikaan mehuja juoda) ja välipalaksi valitsimme pikkumiehelle karjalanpiirakan. Piirakka meni kyllä, munavoineen kaikkineen. Mutta pillimehua ryystäessä pojan ilme oli nyrpeä.. :) Napero alkoikin kesken pillimehun pyytää kovaan ääneen "Tettä, tettä". Ei siis ollut tuollainen esanssimehu jäbän mieleen, vaan vettä piti lähteä tiskiltä hakemaan pikkuiselle. Pillimehun sai juoda isi ja äiti. :D 

Tälläisiä puuhia meillä. Nyt välipäivinä miekkosella on töitä ja kun meillä ei tehty minkään valtakunnan joulusiivouksia, niin meillä siivotaankin uudeksi vuodeksi. Eilen imuroitiin, pestiin lattiat höyrypesurilla ja heitettiin osa sohvan päälisistä pesukoneeseen. Tänä aamuna "nakut" sohvatyynyt saivat lähteä pakkaseen palelemaan (-18 astetta) koko päiväksi ja sohvan runko sai höyrypuhdistuksen. Muutenkin tänään tuntui olo energiseltä ja järjestelin jos jotakin. Ei silti, että täällä mitään siistiä olis.. kaikkialla on röykkiöittään tavaraa. :D Mutta jos mä oon näin tehokas, niin voi olla, että uusi vuosi saadaan aloittaa puhtaalta pöydältä, ihan kirjaimellisesti. Ja jos en ole, niin aloitetaan se sitten puhtaalta sohvalta!!! :)

Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille!

DIY joulukalenteri -Luukku 18- Suolalyhty valmiina ja kuuulumisia

Heipähei. En tiedä onko kukaan huomannut, mutta tää mun jullekalendeeri ei oo päivittynyt ihan siten ku piti. Mun vakaa tarkotus oli puskea ajastuksella aina useampi viesti kerralla, joten ne ilmestyis joka päivä. Sitten mulla loppu aika ja sitten insipis.. ja alko ahistaa koko homma.. :D Eli ei taida olla mun juttu järkätä tämmöstä haastetta itselleni. 

Muutenkin tuntuu olevan aika minimaalisesti aikaa istua koneella. Pikkumies on taas niin vilkkaalla mielellä, että tarvii järjestää sille ohjelmaa ja ulkoilua ja paaaljon läsnäoloa. Ja kämppäkin on ku räjähdyksen jäljiltä.. pitäis raivailla täälläkin. Ja kaikenlaiset aloitetut ja aiotut tonttutyötkin on vaiheessa ja pahasti. :/

Katotaanpas kuitenkin, miltä mun suolalyhty nyt näyttää!!

Aika ihanalta.. eikös? Tuo on nyt ollut keittiön pöydällä aina aamuisin ja iltaisin palamassa... tosi kauniin valon heijastaa tuo suola. Lempeän ja lämpöisen. 

Katsotaan, mitä mä tänään saan duunattua.. tuleeko tänne vielä luukkuja vai ei. :) Mutta näpertelyt jatkuu, sellaseen tahtiin, ku musta itestä tuntuu. Ja miten ehtii säätää. :) 

Enää kuusi yötä jouluun. 

DIY joulukalenteri -Luukku 16- Suolalla huurrutettu lyhty

Näitä on nyt näkynyt monessa paikassa.. Piti minunkin sitten kokeilla, saisinko huurrutettua tuollaisen lasiastian suolalla. 

Laitoin merisuolaa (jossain luki, että pitäisi olla karkeaa, mutta kun sitä ei löytynyt, laitoin hienoa..) tuollaiseen nelikulmaiseen maljakkoon. Noin sentin verran kaadoin suolaa maljakon pohjalle. Päälle lisäsin lämpöistä vettä ja huljuttelin maljakon reunoja suolavedellä. Sitten vein sen kylpyhuoneen pöydälle ja jätin suolan "kasvamaan"..  Kylpyhuoneeseen siksi, että siellä on vähän lämpöisempää ja lämpö nopeuttaa prosessia.

Vajaan kahden vuorokauden jälkeen maljakosta kaksi seinämää olivat huurtuneet ylös asti ja kahdella seinämällä oli vain vähän huurua. Lisäsin suolan päälle lämmintä vettä ja huljuttelin noita "avoimia" seinämiä vielä suolavedellä. Jätin vielä maljakon päiväksi odottelemaan. 

DIY joulukalenteri -Luukku 14- Koristetyynynpäälisiä pikkuisilla jalkaprinteillä

Katselin viime joulukuun valokuvia ja hoksasin, etten ole näitä tekeleitä julkaissut. Tässäpä pari ideaa joulupakettiin. Viime vuonna nämä menivät poikasen kummitädille ja serkulle.

Painoin pikkutyypin jalat kangasvärillä Tiimarin loppuunmyynnistä hamstrattuun 40x40cm kokoiseen koristetyynyliinaan. 

Sabluunan avulla töpöttelin tekstit, kun jalanjäljet olivat pikkasen kuivahtaneet, eikä enään tahranneet. 

Näin jälkeenpäin on hauska tuo ylemmän tyynyliinan teksti.. tuostahan sais oikein hauskan sanaleikin... BE YOURSELF vai BE YOURS ELF?

Tähän toiseen jalanjäljet ei onnistuneet ihan niin hyvin, mutta ihan kiva tästäkin tuli. Poikasen serkkupoika (vai parin vuoden päästähän se on jo serkku-mies..;)) pelaa lätkää, ja siks pienen jalan onnenpotkuja tietty tarvitaan. 

Pari vinkkiä lapsen käden- tai jalanjälkien painantaan kangasvärillä (miksei muillakin maaleilla)

*Helpoiten onnistuu kylppärissä

*voitele pikkuinen jalka/käsi kosteusvoiteella vähän ennen värin levittämistä. Maali irtoaa helpommin iholta.

*jalkaan tai käteen voit maalin levittää siveltimellä tai vaahtomuovituputtimella

*Painettava tekstiili on hyvä olla lattialla (muista tyynyliinan sisälle suoja, jottei kangasväri imeydy myös takapuolelle).

*Maalaa painettava jalka huolelisesti ja nosta pikkuinen seisomaan tekstiilin päälle. Paina jalkaa pikkasen vielä kädelläsi varpaiden ym kohdalta, jotta ne varmasti painuvat kankaaseen. 

*Pidä lähellä kosteuspyyhkeitä, niillä on helppo pyyhkäistä jalka nopeasti painamisen jälkeen, jolloin minimoit sotkut ja jalanjäljet mm kylpyhuonekalusteissa. :) 

*Pese jalka huolellisesti heti kun olet valmis. Eihän pienen ohuelle iholle haluta kemikaalialtistusta pitkäksi aikaa. 

Tämmöisiä tällä kertaa!

DIY joulukalenteri -Luukku 13- Tähdet sitrushedelmän kuoresta

Nyt joulun alla klementiinit ym namit sitrushedelmät ovat parhaimmillaan. Niitä onkin tullut ostettua kaupasta useasti. Tuoksuvatkin niin ihanalle. Myös poikanen tykkää niitä napostella kovasti ruoan jälkkärinä ja välipalana. 

Keksin leikellä tuommoisen yhden hedelmän kuoresta piparimuotilla tähtiä.. aika söpöisiä tuli.. ja tuoksuvat hyvälle. Kokeilen kuivattaa nää.. katotaan kuinka käpristyvät.

DIY joulukalenteri -Luukku 12 -Printatut magneetit lapselle.

Meillä asustaa ihan hillitön Titi-nalle fani. Tein poikaselle iloksi ja "pikkujoululahjaksi" vähän magneetteja. Poitsu on kiinnostunut magneeteistakin ja häärää aina keittiössä kun teen ruokaa tai muita kotihommia. Päätin että nyt on hyvä tehdä vähän uutta viihdykettä, kun poikanen tahtoo keksiä kaikenlaisia pikkuilkeyksiä. 

Muistin, että mulla on jossain kätköissä printattavaa magneettipaperia. 

Etsiskelin netistä tuollaisia yksinkertaisia Titi -nallen perheen kuvia ja siirtelin wordiin. (tein siis vaan itselle, en myyntiin) Sitten katselin vielä kivan valokuvan poikasestakin kimppaan ja laitoin printterin laulamaan. 

Päälystin printatut hahmot vielä kontaktimuovilla ja leikkasin ne kevyesti muotoon.

Laitoin ne poikasen päiväunien aikaan jääkaapin oveen.. Mikä riemu noista syntyikään. Poikanen touhusi keittiössä omiaan ja yhtäkkiä huomasi nuo. Olisitte kuulleet sen ihastuneen kiljunan "TITITITITITITITITITITITITI!!!" 

Nyt noita magneetteja kyllä kannellaan tyhjässä Herra Hakkaraisi -xylitolpastilliaskissa ja välillä käydään laittamassa jääkaapin oveen..

DIY joulukalenteri -luukku 11. - Oksakuusi

Vänkyräiset ja harmaantuneet oksat ovat viehättäviä ja kauniita. Jopa siinä määrin, että niitä piti ihan ehdottomasti kantaa eräiltäkin rattaiden kanssa tehdyiltä kävelylenkeiltä. Välillä poikasen syli oli täynnä kepakoita.. Huvittavinta on se, ettei tuo napero oo vielä siinä iässä, että haluaisi laahata kaikki aarrekeppinsä ja kivensä kotiin.. vaan syyllinen on äiti.. :D 

Yks päivä juuttinarusta ja erimittaisista kepakoista alkoi muodostua jotain. 

Ihan kuin ne olisivat ottaneet kuusen muodon. :) Jeps.. eli solmin kepakot pituusjärjestyksessä juuttinaruilla yhteen.. välillä piti vähän sommitella solmuja uudelle korkeudelle, kun kepit olivat niin mutkaisia ja jäivät töröttämään rumasti. 

Heitin kuusikoristeen ulos ilahduttamaan meille saapuvia. Kiinnittelin tuohon vielä muutaman pallon koristeeksi.  Ihan kiva tuli.

DIY joulukalenteri ja kadonneet luukut, eli 8, 9, ja 10

Haha, ihan kuin sillä nyt kauheasti olisi väliä ja murhetta, että kolme numeroa puuttuu.. Silti halusin ne jotenkin tänne "paikata". :D 

Eli tässä tulee menneitä lukkuja, vanhoja kuvia tekeleistä. :)

Luukku 8 kätkee sisäänsä oikeastaan kaksikin tekelettäni. Sytykeruusuja olen tehnyt joskus myyjäisiin ja myös lahjaksi. Ne on kauniita ja takka, saunanpesä tai nuotio syttyy noilla todella helposti. 

Sytykeruusuihin tarvitaan vain kananmunakennoja ja vanhoja kynttilänpätkiä. :) Ohjetta en jaksa tänne kirjoittaa, joten sen voi kurkkia vaikka täältä. 

Sytykeruusujen alla oleva alusta on keraaminen ja myös tekemäni. :)  

Luukku 9.

Pari vuotta sitten tein meille ovensuuhun koristukseksi käpykranssin. 

 Kranssipohjana olen käyttänyt tukevasta pahvilaatikosta leikattua renkulaa. Kävyt liimasin ympyrään kuumaliimalla ja lopuksi suhuutelin koko komeuden kevyesti valkoisella spraymaalilla ja tälläsin väripilkuksi rusetin. Mun piti tänäkin vuonna rakennella tälläinen, mutta on vaan jäänyt tekemättä. 

Luukku 11.

Tässä idea muutaman vuoden takaa. Jos et jaksa vaihtaa jouluisia verhoja. Somista verhot jouluisiksi nauhoilla ja pehmosydämillä :) 

Hah, taas ollaan ajantasalla kalenterissa. Ja joulu vaan lähestyy hurjaa vauhtia.    

Onko teillä jouluvalmistelut hyvällä mallilla?

No ei nyt mennyt tää jullekalendeeri niinku römssössä...

Ei tartte selitellä, tiijetään, mutta selittelen silti. Flunssainen poika, väsynyt äiree, ideat vähissä ja niitä vähiäkään ei jaksa toteuttaa, ja joita jaksaa, niitä ei jaksa kuvata. Tai ainakaan muokata kuvia.

Tässä rutistettuna pari viime päivää. Jatketaan!

Koska kaks päivää on jo historiaa, saatan ettii jotain vanhoja askartelukuvia korvaukseksi. Historiaa on nekin! :)

DIY joulukalenteri - Luukku 7. Talvimaisema ikkunan takana.

Lumesta ei näy merkkiäkään.. mutta väsäsin tänäkin talveksi pienen somistuspläjäyksen terassille. 

Käänsin terassin pöydän kohtisuoraan ikkunan alle ja somistin sen hallaharsolla, kivillä ja koristevaloilla. Tasoeroja sain laittamalla laatikoita ja puupaloja hallaharson alle. 

Tänä vuonna "teemana" on Simo Siilin joulunodotus. Tuo siili on vähän elämää nähnyt, joskus vuosia sitten joltain saatu puutarhakoriste. 

Tämä juttu toimii samalla vähän niinkuin joulukalenterina. Joka päivä käymme kurkkaamassa Simo Siiliä ja ehkä vähän viemässä Siilille jotain tuliaisia, kuten kuusen havuja.. pikkuinen joulukuusikin tuolla siilillä on. 

Tällä kertaa (eilen) Simo kuitenkin viittilöi minulle, että sillä on jotain asiaa.. Siili oli päättänyt antaa poikaselle pienen paketin. 

Tämmöisen. Paperipussiin käärityn.. mokoma oli käynyt mun nauhalaatikostakin lainaamassa kankaista nauhaa.

Olipas kyllä jännittävää käydä hakemassa siililtä paketti. Poikanen oli ihan tohinoissaan. Paketista löytyi pikkuinen lumiukkokoriste. :) Sellainen, mikä on ollut meillä kyllä jo vuosia.. Aika ketku tuollainen siili.. Kävi pakkaamassa meidän vanhan joulukoristeen mun omilla tarvikkeilla. No pikkumieheen meni ihan täydestä. :)  Ehkäpä siili saattaa ensi yönäkin käydä nuuskuttelemassa nurkkia, kun me nukutaan, ja pakata poikaselle lisää lahjoja. :D 

Aika söpö se on. Eikös vaan? Tuo ruukku on mun omaa käsialaani.. keramiikkakurssilla useamman vuoden olen aikoinaan käynyt. 

Ja nämä upeudet on taas lahjoja vanhemmiltani. Mun isä on melkoinen taiteilija. Tuo kynttelikkö on upea. Tehty koivuusta. Jalustaosa siinä on pahkaa. Tässä kuvassa tuo valitettavasti ei tule nyt näkyviin. 

Pajupallon on kans ihana.. oikein iso ja massiivinen. Ja nätti, kun siinä on kauniit valot, joista muutama tuikahtelee. :)

Tunnelmallisia iltoja toivottelee ystävällisesti hän! :)

DIY joulukalentri -Luukku 6. Koristeoksa

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Tänään ei nyt ihan niin diydidiy juttua oo, mutta kyllähän minä oon ripustellut ihan itse nämä... joten menkööt. :)

Koristeoksa katossa. 

Näitä nyt on melkoisen monella... erilaisina versioina. Mutta tässäpä esittely mun risustani. :)

Laahasin tämän nimenomaisen kepakon metsästä (mustikanpoimintareissulla) jo pari vuotta sitten. Kattoon se kuitenkin pääsi ihan vastikään.. pari viikkoa sitten. Tätä ennen se on majaillut takapihalla. Terassin kaunistuksena (vai kauhistuksena) ja ties mitä. Iltojen pimetessä aloin taas kuitekin kerätä kaikenlaista rojua sisälle ja miekkonen poraili mulle kattoon pari koukkua, että saan tuon kelottuneen kepakon sinne keikkumaan.

Tykkään, tykkään! Ja nuo ihanat pallerot ja lumihiutalkoristeet näyttää aika kivoilta tuossa. Mukavaa kontrastia noille Vallilan Panimo -verhoille.

DIY joulukalenteri -Luukku 5 Lumiukkoiset joulukortit lapsen kanssa tehden.

Hahahha. Ihan kevyesti ehdin. Tätä päivää on vielä jäljellä vaikka kuinka! Blogger kyllä tökki äskön siihen malliin, että usko tähän loppui itselläkin.. mutta nyt näyttäis taas toimivan. :)

Tämä viides luukku sisältää joulukortteja.

Idea on yksinkertainen. 

Annoin poikasen suhrata valkoisella sormivärillä korttipohjiin mitä haluaa. Ehkä vähän houkuttelin jättämään pari sormenjälkeäkin näkyviin. Ja kun aiemmin olemme käden kuvia painaneet, keksi poika itse painaa kädenkin kuvat pariin korttiin. 

Hän maalaa. Keskittyneesti.

Annoin tyypin maalailla pitkän tovin. Välillä vaihdoin korttipohjaa uuteen..

Lopputulokset olivat jotain tätä luokkaa.. Mutta sitten alkoi se mun osuus tästä projektista..

Kun oikein katsoo, niin tuollahan vilisee hauskoja lumityyppejä, jotka vaan kaipaavat tulla nähdyksi. Porkkananokkaakin ne kaipaavat. Minäpä autan!

Aluksi koitin piirtää nokan oranssilla tussilla, mutta tuohon korttipohjaan tuli vaan epämääräisen värinen tuhru. Hain sitten oranssia kopiopaperia ja siitähän nokat saatiin.. Mustalla kynällä piirtelin tyypeille silmiä ja käsiä ja muita tarpeellisia.. Ja kas, nehän alkoivat elämään. 

Kyllä, siellä todellakin oli koira. Ja lintu. Ja taivaalle tähystäviä tyyppejä. 

Ehkä pieni ripaus mielikuvitusta ja hulluutta tähän tarvitaan, mutta molempia löytyy. :)

Lisäilin kortteihin vielä vähän somisteita.. ääriviivatarra-arkin jämiä, toivotuksia ja pikkuisen kakkupaperin paloja. Kortin reunoja "kehystin" suttailemalla valkoisella leimasinmusteella hiukan. 

Millaisias kortteja muut on tehneet? 

Mulle hankalin projekti tulee olemaan näiden lähettäminen... oon aina auttamatta myöhässä semmosissa. :(

Arvonta suoritettu!

Noniin. Vihdoin saan julkistettua arpajaisten voittajat. :) Arvottiin jo eilen iltapäivällä, mutta poikanen ei antanut mun töröttää koneella, vaan teki kaikkee pikkukiusaa. Sitten olikin aika tehdä ruoka ja ilta meni teatteritreeneissä. 

Nyt kuitenkin kuvitettu arvontatulos. :) 

Kirjoittelin jokaisen osallistujan nimimerkit paperilappusiin omalla joulukynälläni. Arpoja tuli yhteensä 19 kappaletta. 

Ensin arvottiin tummempi palkinnoista. Tummempaa arvontapalkintoa havittelevien lappuset sujautin tonttulakkiin ja annoin itse arvontatehtävän poikasen hoidettavaksi. 

Onnetar... (mikä on miespuolinen versio?) oli todella paneutunut hommaan. Kaiveli tonttulakkia kauan ja antaumuksella... epäilin jo, saako tyyppi ikinä mitään nostettua..

Mutta kyllä. Yhtäkkiä poikasella oli yksi lappu kädessään!!! (Ja nimenomaan, lappuja oli yllättäen heti vaan yksi!)

Poikanen avasi lapun ja totesi ilmeisesti sen sanoman olevan tylsän puoleinen.. ei kuvia, vain kirjaimia ja numeroita. Lappu lensi viltille. :) Ja lapussa luki Henna 73. Kohta lähtee sähköpostia kyseiselle henkilölle! Onnea!

Sitten vaihdettiin arpalaput ja tälläkertaa hatusta nousi nopeasti kaksi lappua, mutta toinen putosi takaisin ja poikanen tipautti toisen lapuista taas viltille. Nimimerkki "Siili" saa kohta myös sähköpostia, niin saadaan voitot postiin! Onnea!

Kiitos kaikille osallistuneille!