Maileg Hiirulainen

Entinen työkaveri pistäytyi kylässä toissaviikolla ja toi tuliaiseksi pikkuisen hiirulaisen, jonka voi antaa pojalle "lemmikiksi" kun se vähän kasvaa. Aikas söpö. Hiirulainen asustelee, tai ainakin nukkuu tuollaisessa tulitikkulaatikkoa matkivassa rasiassa.. tosin isommassa kun tikkuaski. 

Hiirulaisella on tuollainen vuodepussukka, jonne se voi sujahtaa uinailemaan, kun siltä tuntuu.

Aika söde veijari tuo Mailegin hiirulainen on. Vielä tätä ei pitkään aikaan voi poikaselle antaa, mutta ehkäpä äiti voi leikkiä tällä sen aikaa.. ;) 

Hauskaa Keskiviikkoa!

Meille tulee tänään mun kummipoika yökylään. Hän on jo vilahtanut hiirulaisajoista ohi kirkkaasti, kun yläasteella jo on.. ja myös mun pituudesta on mennyt ihan huomaamatta jo kohta kymmenen senttiä yli.. :) 

Viime viikolla meillä oli yötä hänen siskonsa, meidän poikasen kummitäti. Me päästiin karkaamaan miekkosen kanssa ruokakauppaan, kun poikasella oli hyvä hoitaja sen aikaa. :) 

Ens viikolla saan myös kivaa seuraa veljeni tyttärestä, 15-v, joka tulee viettämään hiihtolomaansa tänne etelän suuntaan. 

Ihan huippua, että tuo meidän poikanen saa nuita serkkujaan (aika paljon vanhempia) hoitamaan ja seuraksi. Ja minä tykkään kovasti tuosta nuorisosta. Ne on vaan niin ihania kaikki. Ei pääse vanheneen ja kalkkeutuun ku hengailee välillä puolta nuorempien kanssa. ;) 

Kasibittinen mummoneliö. Ikuisuusprojektin suurin ponnistus on valmis!

Mä olin lapsi sillon, kun Nintendon 8-bittiset huikeen hienot pelikoneet tuli kauppoihin. Minäkin sain joululahjaksi oman Ninskan ja siihen Super Mario 1 pelin. :) Nää kasibittiset hahmot puhuttelee nostalgisuudessaan vieläkin. Ne on jotenkin hauskan symppiksiä pikselikasoja. Raskaana ollessani päätin ryhtyä tekemään jotain käsityötä, jonka ei tarvi olla fiksu ja tarpeellinen ja hyvän näköinen päällä.

 Päädyin virkkaamaan mummoneliöitä. Pieniä ja vähän isompia. Välillä koko homma oli viikkokaupalla "telakalla" ja välillä neliöitä syntyi vauhdilla.. Elokuun pitkinä ja kuumina päivinä, viimeisillään maha pystyssä olevana heitin virkkuuni välillä sohvan taa rumia sanoja nakellen.. seuraavana päivänä jatkoin. :D 

Niin, mitäkö tästä sitten tulee.. en ollut pitkään aikaan itsekään tietoinen asiasta... mutta nyt olen päätynyt seuraavaan: Aion hankkia harmaata kangasta ja ison sisätyynyn.. Tästä tulee lattiatyyny poikaselle sitten joskus valmistuvaan lastenhuoneeseen. Siinä voi sitten istuskella Super Mushroomilla. Kunhan ei kasva isoksi kertaheitolla tuohon koskiessa, niinkuin pelissä Mario. Samaan kuvaan ujutin mun Lisäelämä-sukat, jotka sain joskus lahjaksi ihan parhaalta ystävältäni, joka on samalla hovineulojani. :) Nuo alkaa olla jo aika käytetyn näköiset.. johtuen todennäköisesti siitä, että ne on aika paljon käytetyt. :D 

Näin sitä sitten yhdisteltiin nostalgiapeligrafiikkaa perinteisiin käsityömalleihin... kääntyyks tuo isoäidinneliön kehittänyt isoäiti nyt haudassaan...? En tiedä, mutta ite tykkään tuosta hassusta väkerryksestä. :)

P.S: jos nostalgiapelittää, niin täällä voi vähän koklailla, vaikkei tää ookkaan aito ja alkuperäinen versio.. 

http://pelikone.fi/pelit/nostalgiapelit/Super-Flash-Mario-Bros/1007

Hauskaa keskiviikkoa kaikille! Ei oteta vakavasti! :D

Seilaavat tikkaat

Mun hirmukivat heinäseivästikkaat vaihtoivat paikkaa joitain viikkoja sitten... Ennen tuossa paikalla oli mun kummisedän tekemä visakoivuinen pikkupöytä, mutta halusin sen sohvan viereen laskutasoksi, niin siirsin tikkaat tuohon.. Siihen ne kyllä sopisivatkin aika kivasti.. vähän keventävät tuota näkymää... 

Tikkaiden alle sulloin tuollasen ärsyttävän kotiteatterikaiutinjalan, joka seilaili täällä pitkin poikin.. nyt se on onneksi siirtynyt jo varastoon miekkosen toimesta.. :D 

Se, miks tikkaat ei ookkaan tuossa hyvät, on tuo meidän viiperö, jonka uteliaisuudella ei ole mitään rajaa ja jonka hauislihakset on kohta  kuin bodarilla, koska se on niin kova kiskomaan itseään vauhdilla ympäri kämppää. Tyyppi käyttää tietysti lähinnä vain käsilihaksia liikkumiseen.. :D 

Mä oikein otin vauva-perspektiivin tutkiakseni, mikä noissa tikkaissa niin kiehtovaa on... ja onhan niissä:

*Johto, josta on mukava nykiä

* värikkäät viltit, joissa on mielenkiintoisen näköistä pintaa

* hamppuköysi poikkipuiden kiinnityskohdissa

* hauskasti urittunut harmaa puu

Mutta kaikista kiinnostavin kuitenkin oli tuo tikkaiden alla oleva kaiutinjalka.. Olen kantanut pojan noin 57 kertaa pois tuolta alta läpyttelemästä... pelottaa, jos tikkaat kaatuisivatkin poikasen päälle.

Joskus kuitenkin jonku muu kiinnittää huomion, ja tikkaat ohitetaan viuh- vaan! 

Ja kaiutinjalan häippästyä tuolta, on tikkaiden aluksin saanut olla vähän enemmän rauhassa.. katsotaan nyt, muuttavatko nämä tikkaat seuraavaksi meidän makkariin ja toinen yöpöydistä tähän tilalle.. Se on hätävaravaihtoehto.. :)

Puolivuotias poikanen, juustokakkua ja Dumle-muffineita (ohjeineen)

Meillä poikanen saavutti lauantaina jo puolivuotis- rajapyykin.. emme mitään kemuja aikoneet järjestää, mutta siskoni lapsineen ( tytär on S:n kummitäti) tuli käymään ja kutsuimmepa samoille kahveille yhen kaveriperheen. Heillä on muutaman viikon nuorempi neitokainen, joten nuista ihanuuksista on seuraa toisilleen. Saimme naapurin poikien vanhan juhla-puvun S:lle ja kun tuo menee kohta jo pieneksi eikä todennäköisesti mahdu enään kesän juhliin, niin nythän se piti vetästä päälle. Neitokainenkin oli pistäny parasta päälle ja olivatkin aika ihanan näköinen "pariskunta" josta piti räpsiä kuvia. (Täällä tosin vaan tällänen yhteispose)

No täytyihän sitä jotain leipasta vieraita varten. Miekkosellakin on tähän samaan syssyyn (itseasiassa tänään) synttäripäivä, joten samassahan tuo meni niiden viettokin.. Toiveina oli saada juustokakkua, joten saamansa piti. Mä en oo ikinä tehnyt juustokakkua.. (eikun, oonpas kerran, joskus aikoja sitten) joten googlailin erilaisia ohjeita netistä. Koska mua jotenkin vastustaa liivatteen käyttö, niin etsiskelin ohjeita, joihin tuota ei tulisi.. Päädyinkin sitten nappaamaan Lunni leipoo -blogista ohjeen, josta tulikin oikein hyvä lopputulos.

Ihan pikkuisen sooloilin tässä.. tein ohjeen puolitoistakertaisena, sitruunamehua sujautin suhteessa vähän reilummin ja lisäilin päälle mangososetta ja hedelmätähtiä ehdotettujen marjojen sijasta.  

Tässä kakkupohja on hyytynyt ja päälle tärskäytetty piltin mangososetta.. sitten keksin alkaa askartelemaan ja napsin piparimuotilla tähtiä mangosta ja kiivistä tuohon päälle. Tässä vaiheessa vielä jänskätti, pysyykö tuo kakku ees kasassa, vai onko kerma-tuorejuustosössö jäänyt liian pehmeäksi.. 

Kyllä siitä lopulta tuli tosi hyvää.. tuntui kelpaavan mainiosti kaikille.. myös meille itsellemme.. nyt kakku on jo syöty parempiin suihin. :) Nyt vasta huomaan, että tää kuva kakkupalasta on kummallisen värinen.. en jaksa kuitenkaan nyt alkaa muokkaan uusiks. 

Nuista hedelmätähdistä tuli ihan supersöpöjä! Pistin niitä vielä pikkuseen Mariskooliin koristeeksi. Tarviipa joskus tehdä tarjolle hedelmäsalaattia ja leikata muutamia hedelmäpaloja tähdiksi.. tulee hetkessä hienompi juttu.. ;) Ja sit ku poikasella on joskus lastenkutsut, nii ihan varppina tarjolla on tämmösiä.. 

Minkäs teet, kun on askartelija - niin on askartelija. 

 Tein myös Dumle -muffinsseja.. tää on yks mun lemppariohjeista.. näistä tulee ihan sikahyviä.. ja äkkimakeita... eikä takuulla vähäkalorisia -hiilarisia tai mitään muutakaan. Mullehan nää ei oikeestaan ees sovi, mutta kyllä aina yhden voi......

Ohje on alunperin Dagensmuffins -sivustolta, jossa on ihan valtava määrä erilaisia muffiniohjeita. Nyt kun yritin etsiskellä suomenkielistä versiota tuosta, niin ei näytä enää löytyvän.. Tuohan on ruotsalainen sivusto, mutta joitain vuosia sitten ohjeita löytyi melkoinen nippu myös suomeksi. Tätä samaa reseptiä en nopeesti löytäny goolaamalla, tosin näitä dumlemuffini -ohjeitakin on aikas monta eri versiota.. varmasti herkullisia nekin..

Maukkaat Dumlemuffinit

n. 14kpl

Tarvitset:

• 2 dl sokeria
• 125 g margariinia/voita
• 2  munaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 4 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 1/2 dl maitoa
• 14 dumle karamellia

Vatkaa sokeri ja margariini kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja lisää seos sekä maito taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Täytä muffinivuoat puoliväliin. Paina Dumle jokaisen muffinin pohjalle. 

Tee päälle vaniljaströsseli:

• 1 dl vehnäjauhoja
• 3/4 dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 50 g sulatettua voita. 

Sekoita ainekset ja levitä jokaisen muffinin päälle. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 15 minuuttia. 

Ihanaista ystävänpäivää!

Tulin vaan toivottamaan hyvää ystävänpäivää. 

Me toivoteltiin vaan aamulla hyvät ystävänpäivät ja pari viestiä olen laittanut.. kortitkin jäi lähettämättä, vaikka ajattelin tehdä sellaiset tänä(kin) vuonna.. Kuitenkin viimeaikaiset hyvin repaleiset yöunet on veroittaneet mun jaksamista. Poikasen masu on kai reagoinut kiinteiden aloitukseen ja nyt kipuillaan ja masu on ihan sekaisin. Nyt vähän takapakkia ja rauhassa katellaan.. kunpa vaan ei mitään allergiaa olisi. Tänään käytiin lääkärissäkin, ihan varmuuden vuoksi. Poikanen on kyllä ihana ilopilleri nytkin, joten ei tää mamma ihan hirvittävän huolissaan ole.  Nyt tälläinen nopea postaus vain..

Pieniä jalanjälkiä tyynyliinoissa

Hiukan ennen joulua keksin ihan siinä viimekiireessä alkaa vähän tuunaileen koristetyynyliinoja, joita hankin Tiimarin loppuunmyynnistä. Mä töpöttelin tekstit ja poikanen kävi sitten tepsuttamassa jalanjälkensä tyynyliinoihin. :) Ihan söpösethän noista tuli. Vois tehdä jonkun itsellekin, nuo tyypin jalanjäljet on vaan niin södet.. Kohta sillä on  kuiteski jo joku hitsin nelikutonen jalka, niin nyt pitäs nuista pikkujaloista vielä ottaa kaikki hyöty irti.. ;) 

Tämän sai lahjaks poikasen kummitätsä.

Tämän taas minun kummipoika. 

Räpellyskerho kokoontuu vol 1. Helmikuun helmeilyä

Ollaan parin ystävän kanssa nyt pitkään suunniteltu näpräävämme yhdessä jos jonkinmoista. Joskus kortteja olemmekin porukalla tehneet ja siinä samalla höpötelleet niitä näitä. Kuitenkin usein on jäänyt tekemispuoli hyvin vähäksi ja puhumispuoli enemmäksi. Eihän siinäkään mitään vikaa ole, kivaa meillä on ollut ja juttu luistanut kun melko puheliasta porukkaa ollaan.. 

Suunniteltiin, että josko koitettais kuitenkin treffata vähän niinku "säännöllisesti" kässäkerho- meiningillä, mitä milloinkin askarrellen tai näperrellen... :) Aivan mahtista! Sovittiin, että ekaks värkkäillään korujuttuja. Minä oon nuita helmitöitä aiemmin tehny, niin lupasin sitten opettaa sen vähän mitä itsekin osaan. Sovittiin, että minä tartsaan perusmatskua (korupiikit ja jotain helmiä) ja opastuksen ja he tuo jotain pientä mutusteltavaa mukanaan. 

 Kun he saapuivat, saapui myös tämmöinen ihana keko sitä "pientä" mutusteltavaa, jonka toinen ystävistä oli leipassut. Aikamoinen supermama tämä pienen tyttövauvan äiti on.. Oli leiponut ensin kakkua ja pullia ja yhtäkkiä muistanu, että olen joskus sanonut, etten siedä kovin hyvin vehnää.. No hän oli kipaissut sitten vielä kauppaan hakeen gluteiinittomia jauhoja ja tekassut ihan sikahyviä suklaamuffineita ihan mua varten! Ei olis tarvinnu, mutta kovin otettuhan siitä tietty olin. Mun vehnän välttely nyt ei aina oo kovin vahvaa ja säännönmukaista.. ja sen huomaa olotilassa. 

 Siinä kaffeja ja herkkuja nauttiessamme sit kurkittiin koruja, mietittiin mitä tehdään ja ihmeteltiin mun helmivalikoimaa. Ensiks harjoteltiin korupiikkien vääntelyä ja tekastiin roikkukorvikset. Mä siinä tättähääräsin ku parempikin askarteluohjaaja.. tosin en oo kauheen hyvä selittään asioita niin, että kukaan ymmärtäis, mutta silti hienot korvikset saatiin aikaan. Välillä käytiin vuorotellen viihdyttämässä vauvoja. Meidän pikkumiehelläkin oli seuraa noin nelikuisesta neitosesta jota poikanen kovasti kävi ihmettelemässä ja taputtelemassa.. mekon helmaakin koitti kovasti heilutella. 

Korvikset oli nopsasti valmiit ja sit päätettiin jatkaa muihin helmihommiin. Tässä on muotoutumassa avainkaulanauhan värimaailma ja rytmitys. Helmien järjestystä on hyvä suunnitella vaikkapa kertakäyttölautasen pohjalle, koska siellä on sellainen "kouru" jossa helmet pysyvät peräkkäin. Toki näihinkin hommiin on olemassa myös omat alustansa, mutta käyhän se näinkin. 

Harmikseni en sitten enää muistanut kuvailla valmiita korviksia ja puolivalmiita muita koruja.. Tässä vaan sitten tämmöinen täytekuva mun aiemmin valmistuneesta hässäkästä. Mutta jotain tän tyylistä oli toisella ystävälläni ajatuksena.. tuollainen nippu kaikkea somaa ja papukaijalukko siihen, eli tälläinen "vaihdettava korupää" perus ketjuun. 

Mun oma tuotteliaisuuteni jäi pariin korupiikin vääntöön.. mä keskityin tällä kertaa leikkiin jotain ohjaajaa ja siinä hösötyksessä unohdin tehdä itse mitään. Vauvatkin olivat niin ihania siellä lattialla, että niillekkin piti käydä lauleleen ja höpöttään.. :D Niin tyypillistä minua. No nuo korut jäi vielä kesken kavereillakin, joten ens kerralla ku treffataaan, nii minäkin ehkä saan ryhdyttyä johonkin. Ja saas nähdä, mitä räpellyskerhossa sit keksitään, kun korut on valmiit. 

Kaikenlaista pientä pöhellystä

Viikonloppu taas meni hujauksessa. Tosin itse olen ihan viikkopöllö. Näin pienen vauvan kotiäitinä ei ihan aina ole kartalla, mitä päivää eletään. Viikonlopun tietää siitä, että tuota ukkoakin näkee kotona tavallista enemmän. :)

Lauantaina oli aika harvinaista herkkua olla liikenteessä ihan ilman pikkuista seuralaista. Loppuviimeksi tän vajaan puolen vuoden aikana olen ollut hyvin vähän erossa tuosta poikasesta.. Syystä tai toisesta. Lauantai-aamu alkoi vauvauinnin riemulla. Poikanen on oikein innostunut tuosta meidän perheen yhteisestä harrastuksesta. Neljä kertaa on jo takana ja kovasti hän polskuttaa ja räiskyttää vettä yleensä. Tällä kertaa kuitenkin ehkä vähän väsy painoi ja pieni itkukin tuli lopussa (eka itku näillä kerroilla) kun tehtiin sukellusharjoituksia. No lopulta poikanen pääsi omaan turvakaukaloonsa ja autoon nukkumaan. Ruokakaupan kautta pyörähdimme ostamassa viikonloppusapuskaa ja sitten talon miesväki kiidätti autolla mut Tampereelle treffaileen pitkästä aikaa opiskeluaikaista kaveria, joka oli käymässä Tampereella. Pyörähdimme kaffella, shoppailimme hiukan ja lisäksi pääsimme koeyleisöksi Ahaa -teatterin Otellopeli-näytelmää katsomaan. Tuo näytelmä on suunnattu nuorille ja pohjautuu alunperin William Shakespearen Otello- teokseen, mutta on tuotu nykyaikaan. Tykkäsin kyllä esityksestä, vaikka traaginen loppuhan siinä oli. Alkoi kiinostaa tutkia, millainen on näytelmän esikuva, joten katsotaanpa jaksanko alkaa Shakespearea kahlaamaan. ;) 

Olihan se mukava olla muutama tunti ihan ilman äiti -roolia liikenteessä. Tarvii kokeilla toistekin. ;) Mutta mukava oli huristella bussilla loppuiltapäivästä (onko sellaista sanaa?) kotiin kurkkimaan, miten "pojat" jakselee. Hyvinhän ne jakseli ja ei mitään hätää ollut. Illalla sitten putousta ja yks sidukka. Melkein romahin. 

Kortteja on tarvinu väsäillä urakalla myyntiä varten. Tarkempia kuvia sitten myöhemmin. Näitä kortteja on väsätty välillä sohvalla, välillä lattialla, välillä työpöydän ääressä. Poikanen haluaa tietysti että on ihan siinä lähellä ja ei kuitenkaan viihdy sylissä, vaan mielissään tutkii omia lelujaan. Silloin äiti leimailee sarjatyönä kortteihin kuvia tai värittelee jo leimattuja. :) 

Mun ikuisuusprojektinikin etenee, hitaasti mutta varmasti. Mä haaveilen jo ties mistä virkkuutöistä. Paikallisessa lankakaupassa kävin hakemassa vähän tuohon rojektiin lankatäydennystä ja silmät kyllä osui mitä ihanempiin lankoihin tuolla. Kumpa osaisikin. Tai viitsis opetella. Mutta nyt yritän tehdä tän höpsön juttuni loppuun eka. 

Tässä vielä pieni vinkki, mitä tosta teen. Esittelen tän pikapuoliin. Mun pitäs ehkä laittaa tuolle joku takaraja, millon pitää olla valmista.. vai oliskohan se sitten enää kivaa..? Tuo on kuitenkin mun hermojenlepuutus ja -menetys projekti, jonka aloittelin raskaana ollessa. Ihan höpsö juttu, mutta minkäs teet, kun on kasarikakara. 

Lauantain shoppailun saaliina mulla oli ainoostaan jumppahousut. Mulla on edelliset jumppapökät muuttunu sellasiksi kotilököhousuiksi, joissa on mukava röhnöttää soffalla. Nyt ostin sitten lyhyemmällä lahjemallilla olevat Stadiumista. Mä oon alkanu jotenkin kaipaan jonnekkin jumppaan tai salille. Ja tekis kyllä hyvää.. ihan niinku peruskunnon kannalta, eikä se tekis pahaa, vaikka karistas hiukan kilojakin kun kuitenkin keikun lievän ylipainon puolella. :( Ja olishan se pieni hetki itselle kävästä jossain liikkumassa. Eniten mua kiehtois kahvakuula (ehkä sellasena Girya -airobisempana treeninä, ei siis pelkkää lihaskuntoa tyyliin vatsalihasliikkeitä kuula lisäpainona -tyyppistä), spinning tai joku zumba. Aikoinaan kävin myös syvävenyttelytunneilla ja ne teki kyllä gutaa.. Toivottavasti nuo housut saa mut vihdoin ottaan itteeni niskasta kii. 

Tuo kuva on meidän vitriinin päällä nököttävästä puupalikka -taulusta. Tuo on jotenkin niin hyvin mun itseironiseen huumorintajuun uppoova juttu. Ja niin totta, niin totta. Kirpparilta löysin joskus 2 euron hintaan joskus, muistaakseni. Pakkohan se oli kotiuttaa. 

Nyt vielä hetki nettisurffailua ja sitten nukkumaan. Kohta kuitenkin tulee eka herätys, kun poikanen haluu täydennystä. 

Mukavaa viikon alkua kaikille.