Kortteja, kortteja, ja vähän virkattuja herkkujakin.

 Viime postauksessa uhkasin esitellä pienten touhukkaiden 2-vuotiaiden tyttöjen synttäriviemiset. Tässäpä siis ne. 

Meitä on sellainen viiden äireen lauma, jolla lapsoset syntyneet saman vuoden sisällä. Alettiin treffaileen säännöllisen epäsäännöllisesti silloin, kun meidän pikkumies taisi olla noin 3kk vanha. 

Nyt juhlittiin nuiden joukkueen vanhimpien neitokaisten 2-vuotis päiviä ja mukaan näpräsin neideille tämmöiset söpöstelykortit. Nuita mansikoita ja dominokeksejä olin virkkaillut joulun aikaan ja nyt pääsivät sitten hienojen leidien kahvipöytäherkuiksi. Menomatkalla nappasin vielä kirjakaupasta neideille värityskirjat, joita he alkoivat innoissaan heti väritellä. 

Meillä oli oikein mukava päivä herkuttelujen merkeissä. Meidän pikkuherraa aluks niin ujostutti, mutta loppua kohti sen vauhti vaan kiihtyi ja kiihtyi siihen malliin, että onnettomuudet ei olis ollu enää kaukana. Päiväunetkin myöhästyi vähän ja poikanen oli kyllä todella naatti kun sain tyypin rattaisiin ja menimme odottelemaan poikasen isin töistä pääsyä. Iltapäivällä ei houkutellut enää bussimatka kotiin, vaan odottelimme suosiolla miekkosen kyytipalvelua.. hän kun on siinä kyläpaikan lähellä töissä.

Muutenkin kortteilurintamalla on tuuleskellut siihen malliin, että keittiön pöytä on ollut välillä ihan eri käytössä kuin normaalisti. :) Paikallinen ihastuttava sisustuskauppa, Eveliinan Talo, pyysi taas korttejani myyntiin lisää. Olen tuonne viime vuonna myynyt pari kertaa kortteja ja nyt on taas valikoimaa, kun ehtisi lähteä vaan käväseen huudeilla. 

Tässä vaan muutamia esimerkkejä..

...ja tämmöisiä...

...ja näitäkin....


Kohta se on taas viikonloppu. Jee!!

Lämpöä talveen, purnukka täynnä sytykeruusuja (Nopea DIY) ja kuulumisia

Meidän pieni-iso-poikanen oli viikonloppuna ihan ekaa kertaa yökylässä. Kaikki oli mennyt hyvin ja poikanen oli ollut iloinen ja hassutellut jatkuvasti siskoni luona. Vähän jännitti, miten yö sujuu, mutta tyyppi oli nukahtanut iltasadun aikaan siskoni kainaloon ja nukkunut sikeästi kun oli siirretty matkasänkyynsä. Normaali yöherääminen oli toki suoritettu (nappula herää lähes joka yö siinä kahden-neljän välillä kerran), mutta silloinkaan ei ollut ikäväitkuja kuulunut. Äipällä taisi olla enemmän ikävä. :D 

Me saatiin nauttia miekkosen kanssa kallisarvoista kahdenkeskeistä aikaa. Suuntasimme Tampereen kaupungille ja kävimme syömässä ja elokuvissa. Johanna Vuoksenmaan uusin, Viikossa aikuiseksi, osoittautui ihan hauskaksi hömpäksi ja nauruhermotkin sai vähän töitä. :)

Täytyy kyllä sanoa, että oli vatsa täynnä Plevnan ruokien jälkeen ja vielä leffapopkornitkin piti napsia, tottakai. Ei ainakaan päässyt laihtumaan vahingossakaan.  Kahdenkeskeinen laatuaika tuli kyllä ihan tarpeeseen ja mukava oli vaan istuskella ja katsella ihmisvilinää ilman, että tarvitsis huoltaa koko ajan pikkuista poikasta siinä sivussa. Vaikka meidän napero onkin kiltti ja malttaa istua ravintolassakin tosi hyvin pöydässä (vaikka harvemmin käydään) ja syö kaikkee, mitä sille annetaan, on se lapsen kanssa aina sellaista säätämistä. 

Illalla hurautimme kotiin (mahdollisuus kunnon yöuniin voitti bailausmahdollisuuden kuus nolla) ja unta riittikin yli puoli yhdeksään. Se on kuulkaas ihan pitkään nukkumista meillä, normaalisti napero herättää yleensä siinä puoli seitsemän korvilla. :D 

Noniin. Sitten se pikkuinen DIY juttu. Sunnuntaina haettiin iltapäivällä poikanen kotio ja vein siskolle vähän sytykeruusuja.  

Tuollaisia lasipurkkeja meillä on pyörinyt muutama vuosikausia.. niissä olen aina milloin mitäkin säilyttänyt. Nyt tungin tuon täyteen sytykeruusuja. Nythan on takkakausi parhaimmillaan, joten ehkäpä nuille käyttöä tulee. Solmin vielä pari nauhaa rusetille purkin suuhun. Mätsäsin värit systerin takkahuoneen väreihin. :)

 Nopeasti koristelin purkin suulle tuollaisen tagin leimailemalla ja ääriviivatarroilla.

Keksin vielä liittäää tuonne taakse jotain muutakin lämmittävää. Eikös Suklaa-Chili tee kuulostakin sellaiselta? :)

Nyt pitäs palata arkeen kaikkien herkutteluiden ja humputteluiden jälkeen. Eilen oltiin vielä treffailemassa mamma - ja lapsikavereita ja juhlimassa parin ihanan 2-vuotiaan neidin synttäreitä. Seuraavaan postaukseen tuleekin kuva neitien lahjasta ja synttärikorteista. 

Nyt pyykkikone pyörimään ja raivaamaan taas jostain meille hiipinyttä kaaosta. :) 

Mukavaa alkuviikkoa!

Kiva muistipeli Ikeasta

Pari viikkoa sitten miekkosella oli työpalaveri parin tyypin kanssa Ikean ruokalassa. Loikkasimme poikasen kanssa mukaan haahuileen ja syömäänkin. Tuolta reissulta ei tarttunut mitään kovin suurta mukaan, pari hyväksi havaittua nokkamukia jätkälle (vihaan tiskata joka välissä nokkiksia, joita on tähän mennessä ollut vain kaks..) vaikka kohtapa tuota tarvis siirtyä normi mukin käyttäjäksi.  

Sitten löytyi tämä ihana muistipeli. Tämä oli pakko napata mukaan! Hintaa oli noin neljä euroa, paketti mukavan kompakti ja kuvat oli mun mieleen.

Kuvat ovat mukavan luontoisia, rauhallisen värisiä, maalauksellisia ja osa hauskojakin. Vänkää, kun osassa korttejen kuvia oli selkeä yksi otus valkoisella pohjalla, osassa taas suurempi kuvakokonaisuus. 

Jotenkin tästä tulee mieleen kaupassa pyörittelemäni Dixit -lautapeli mieleen. Koskaan en ole sitä pelannut, mutta se vaikuttaisi aika mielenkiintoiselta. Onko kukaan kokeillut?!? 

Ajattelin, että muistipelin lisäksi näitä voisi käyttää vaikka apuna tarinoiden kerronnassa. Sadutusta olenkin monet kerrat toteuttanut päiväkodissa lasten kanssa ja tykkään kovasti. 

Vielä tuolta meidän höpönassulta ei tarinoita irtoa, yksittäisiä sanoja sen sijaan on alkanut putkahdella vähitellen, mutta kortit olivat tosi mieluisat tutkia ja ihmetellä. Muutama eläin sieltä tunnistettiinkin "Kala" ja "huhuu" (=pöllö)  ainakin.. ja taisi olla myös "tityy" (=lintu)

Kokeilimme myös muistipeliä neljällä kortilla. :D En oikein tiedä, aukesiko peli-idea, mutta olihan meillä kivaa kuitenkin!

Ja näin kortit laitettiin takaisin rasiaan. Onnistui alle puolitoista vuotiaaltakin. :) Tosiaan tuon rasian koko ihastutti. Tuollainen peli on helppo pakata vaikka reissuun mukaan! 

Ikeassa oli vastaavanlainen muistipeli myös Sammakkoprinssi -aiheella. Taidan seuraavan kerran napata parit muistipelit tuonne lahjalaatikkoon jemmaan, jos niitä vielä on. Sen verran harvoin tulee "Iksua" kierreltyä. 

Munariisipasteijat Spelt jauhoilla leivottuna

Loppiaisen aikaan päätimme kokeilla leipoa munariisipasteijoita. Jouluna anoppilassa oli semmoisia tarjolla ja siitä huolimatta, että vehnä ei oikein sovi vatsalleni, päädyin syömään pari kappaletta. Oli ne vaan hyviä. 

Kotona sitten mietimme, voisiko nuo onnistua Spelt jauhoista leivottuna. Mä olen pitkään jo käyttänyt vehnän tilalla spelttiä. En ihan kaikkiin leipomuksiin, mutta niihin joita aion itse syödä. Jostain syystä spelt sopii PAREMMIN mun vatsalle. Ihan hirveästi sitäkään ei tunnu pystyvän syömään, mutta speltistä leivottuja leipomuksia voi syödä palan silloin ja toisen tällöin ilman, että siitä tulee vatsa kipeäksi tai turvonneeksi. Vehnä aiheuttaa aina jotain oireita. :(

Leivon myös jonkin verran gluteenittomasti, mutta koska mulla ei ole todettu keliakiaa (verikokeissa) niin täysin gluteeniton en ole. 

Ja hölöhölö. Nyt vähän kuvia meidän idyllisestä(?) leipomispäivästä. :) 

Koska isikin oli kotona, pääsi hän geimeihin mukaan. Poikasen kanssa harjoiteltiin taikinan kaulitsemista. Koska voitaikinassa kuuluisi olla vähän lehtevyyttä, kaulittiin tuo taikina useita kertoja ja taiteltiin aina kasaan ja taas kaulittiin. :) 

Taikina tehtiin näin:

Sisälle tehtiin sekoitus kaura-riisistä ja kananmunasta. Täytteeseenhän voi laittaa mitä haluaa.. jauhelihaa, kinkkua, kasvista... :) 

Kaura-riisi on suutuntumaltaan pelkkää riisiä napakampaa, mutta mielestäni sopi tähän ja toi lisää makua. 

Kaura-riisiä keitin muistaakseni 2 dl

Sekaan heitin 4 keitettyä kananmunaa

sekä mausteita. Tuoretta persiljaa, yrttimaustetta, suolaa..

Tuonne olis sopinu myös vähän mehevyyttä antaan vaikkapa tujaus creme fraicea, jota ei nyt meiltä löytynyt tähän hätään. 

Poikanen oli innokas apu. Etenkin käden uittaminen vesikupissa oli mieluista. Myös sormien työntämin pasteijan läpi, niin että täyte tursuaa mihin sattuu, oli kivaa. :) Mutta ei meillä olla niin nuukia. Tärkintähän on olla mukana touhuissa! 

Kyllä niistä kaikesta huolimatta ihan suht siistejä saatiin. Sellaisia, että kelpaa meidän perheelle! 

Valmiit tuotokset olivat jotakuinkin tälläisiä. Spelt jauho paistuu tummemmaksi kuin tavallinen valkoinen vehnä. Ja on kuulkaas aika paljon parempaa maultaan! Kannattaa kokeilla. 

Aikamoinen kasa noita tuhottiin jo tuoreeltaan, mutta koska eivät nyt varsinaista terveysruokaa ole, pistettiin osa pakkaseen odottaman suolaisten herkkujen himotuksia. 

DIY hartsikorukokeiluja vol 2. Pöllö silmälaseilla.

Tässä toinen lahjaksi tekemistäni hartsiriipuskoruista. Kuvien laatu yhtä kikkeliskokkelis kun edellisessä korupostauksessa. Vai liekkö enemmänki. 

Tämän sai ystävä, joka diggaa kekkosesta ja pöllöistä. Ja silmälasipäisistä pöllöistä. :) 

Tuon hartsikorun pohjatyöt eivät valitettavasti onnistuneet toivotullalailla. Tulostettu/löydetty paperikuva täytyy nimittäin käsitellä moneen kertaan aineella, joka suojaa paperia. No ilmeisesti olin taas liian malttamaton ja tohontin niin, että tuon valkoisen paperin reunat jäivät liian huonosti käsitellyiksi. Kun kaadoin koruhartsin kuvan päälle, alkoivat reunat pikkuhiljaa kastua ja menivät tuollaiseksi rumaksi. Harmittavaa, erittäin harmittavaa! Päätin kuitenkin tehdä korun loppuun, koska tuo ruma reunus kiersi lähes koko kuva-aiheen vähän niinkuin kehystäen sen. Joo, en oo silti kyllä mitenkään tyytyväinen. 

Muuten korusta tein aika yksinkertaisen. Muutamasta renkaasta pujottelin vähän rouheampaa ketjua. Lisäsin mustaa, kirkasta, valkoista ja vähän violettiin sävyttyvää helmeä ja vielä tuollaisen koristerenkaan, jossa lukee "Believe". 

DIY Hartsikorukokeiluja. Ketturiipus.

Tänä vuonna en itse tehnyt juurikaan lahjoja. Aika vaan ei riittänyt. Pari korua kuitenkin väsäilin ystävien paketteihin. Tässä toinen niistä. Kuvat napsin supernopeeta ennen paketin heittämistä postiin, joten ovat vähän tasoltaan kökkö. :(

Siskon kanssa pidettiin tässä pari koruilupäivää ja sainkin hyviä neuvoja tuollasiten epäsymmetristen korujen tekoon. 

Kädentaitomessuilta mukaan tarttui koruhartsia ja tuollaisia pohjia. Näitä hartsiriipuksia oli aika hauska harjoitella tekemään. Ekan kokeiluversion tein itselleni. Jossain vaiheessa (kun löydän) kuvaan oman "voimakoruni" tänne blogiin. Nyt oon jemmannu sen jonnekin.. :) 

Rakkaalle ystävälleni valkkasin kuvaksi ihan ylisöpön ketunpennun metsätaustalla. Helmet valkkailin sitten tuon kuva-aiheen värisävyissä.  Ehkä vähän vaatii kyllä vielä harjoittelua sekä tuo toispuoleisen korun painotus, että tuo hartsin kanssa pelaaminen. Hauskaa ja sympaattista tuolla kyllä saa aikaan. 

Ja kuului kelvanneen. :) 

Eka ilta vuonna 2015

Mahtavaa, hauskaa, onnekasta ja inspiroivaa uutta vuotta kaikille täällä hiippaileville lukijoille! :) 


Vuosi se vaihtui taas rauhallisissa merkeissä. Just taisin vielä olla puolilta öin hereillä, mutta tiukasti lämpöisen peiton alla. Kilistelyt ja muut jäi tänä(kin) uutena vuotena välistä ja raketit ampumatta. (Niitäpä ei olla ammuttu oikein koskaan.. joskus parikymppisinä taidettiin miehen kanssa jotain pommeja ostaa, mutta sen jälkeempä on vaan ihailtu muiden rahoja taivaalla. ;))

Kävimme sentään koko perheellä pari tuntia tuossa iltasella moikkaamassa kavereita. Bilettämään ei jääty ja lähettiin hyvissä ajoin tuon pikkumiehen kanssa kotiin puuron keittoon. Ah, kuinka railakasta! :D

Tähän uuteen vuoteen heräsimmekin jo 6.30 kun pikkuinen poika heräili huoneessaan, eikä enään ollut yhtään väsynyt, vaikka yritin tyypin kiikuttaa keskellemme vielä nukkumaan. Siinä se kikatteli, kutitteli meitä ja tökki sormella mun nenää. Kun koitimme vaan pitää silmiä kiinni, poika nousi seisomaan ja hytkytteli aina siinä keskellä hetken ja kaatuili päällemme iloisesti käkättäen. Eihän se auttanut kun nousta ylös. :) 

Wanha vuosi on nyt siivottu pois ja aika on aloittaa uusi vuosi. Teittekös te mitään uuden vuoden lupauksia?

Minä en varsinaisesti, mutta tuossa menneellä viikolla facebookkin oli linkittynyt artikkeli, joka alkoi näin:

"Tee tänä vuonna uudenvuodenlupaus, jonka positiiviset vaikutukset voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Vie lapset useammin metsään ja anna heidän touhuta siellä omaehtoisesti."

Artikkeli on luettavissa TÄÄLLÄ. 

Kannattaa käydä lukemassa. Itse ainakin koitan tätä toteuttaa. Sikälihän tuo nyt ei ole vaikeaa petrata verrattuna viime vuoteen, koska napero oli vielä kovin pieni. Nyt luonnossa liikkuminen jo sujuu ihan eri tavalla ja siitä nauttii kyllä itsekin. 

Btw, aika monta hyvää metsämuistoa mulla on lapsuudesta. Vaikka en haluakaan muuttaa enää niin maalle, kun olen lapsuuteni viettänyt, on metsä ja luonto silti tosi tärkeitä!

Haastampa muutkin menemään metsään. Hop, hop! ;)