Porin Kirjurinluodon leikkipuistot - yks kiva kesälomapäivä

Koska Poriin on täältä inhimillinen päivämatka ja oltiin kuultu huhuja että siellä sijaitsee aikas kivat ilmaiset leikkipuistorykelmät, niin päätettiin aika extempore suunata Skodan nokka kohti Poria yhtenä lauantaina. Ilma oli ehkä vähän vilpoisa, mutta juurikaan sateita ei oltu luvattu, joten matkaan lähdettiin hyvillä mielin.

Kirjurinluodon alueelle oli helppo ajella (toki pienen harharetken silti Porissa teimme..) ja sielä oli reilusti ilmaista parkkitilaa.  

Ja kyllähän sielä sitten leikkimistä riittikin, moneki tunniksi! Erilaisia kiipeilytelineitä ja tutkittavaa piisasi. Ja mikä parasta, kaikki ilmaista! Tämä purjelaivakin oli tosi kiva.. sokkeiloita ja kiipeilypaikkoja sikinsokin ja täällä viihtyivät vähän isommatkin merimiehet. Angry Birds kiipeilyjutska oli myös aika huimiin korkeuksiin nouseva. Myös ihan pikkuisille oli omia liukumäkiään ja hiekkalaatikoita. 

Pelle Hermannin puistona minä tämän aluksi kuulin... ja olihan siellä kaiken keskellä myös sille herralle omistettu puiston osa. Taisi olla jo aika vanha osio ja eihkä sellainen oman aikansa kuva.. :) 

Tuon Hermanni pylvään takan olisi ollut myös kahluuallas, mutta ilma oli kyllä niin viileä, ettei sinne paljoa ollut asiaa.. 

Pelle Hermannin puistoalueella oli myös Taikuri Maxin vaunu(?).. jonka tarkempaa tarkoitusta en käynyt tutkimassa. Jonkinlainen lelujen, kirjojen ym kierrätyspiste taas oli järjestetty tuohon punaiseen rakennukseen. 

Ja kyllä, tästä kuvakulmasta näyttää, että Pikku kakkosen lippu on puolitangossa. Mutta ei se ole. Vaikka itse Pelle Hermanni onkin siirtynyt jo paremmille pelleilymaille ja mantsikkahilloille ja plätyille, niin pikkukakkonen elää vahvasti edelleen! 

Tuolla puistossa kierteli myös puiston oma maskotti Viksu mustavaris. Ihan ei kyllä uskallettu tällä kertaa mennä lähelle, mutta turvallisen välimatkan päästä seurailtiin Viksun menoa. 

Kukas se siellä?

Kirjurinluodossa, lähellä leikkipuistoja, majaili myös eläimiä. Lampaita, komeasarvinen vuohi ja kanoja sekä riikinkukkoja. Valtavan kaunis tämä majesteettinen lintu.. Toinen riikinkukko  oli kyllä vähän reppana.. esitteli pyrstöään, josta oli useita pyrstösulkia katkennut ja roikkui miten sattuu..

Tuolla olisi nettisivujen mukaan pitänyt olla myös alpakoita, mutta en minä niitä kyllä nähnyt missään.. 

Sen sijaan melkoisen kesyjä naakkoja ja lokkeja tuolla pyöri. Naakoista innostuin räpsimään kuvia.. aikamoinen tuijotus, eikö vaan!?

 Kiersimme samalla lähes koko kirjurinluodon. Aika iso ankkuri löytyikin yhdeltä kulmalta. 

Tuo leikkipuistokokonaisuus on kyllä käymisen arvoinen, jos haluaa pienen budjetin reissun ja asuu sopivan ajomatkan päässä Porista. Kirjurinluodolla olisi ollut kai jonkinlainen kesäravintolakin, mutta me piipahdimme Porin Amarillossa leikkimisen välissä. Sen sijaan siitä leikkipuistojen tuntuman Kahvila Viksusta saa kyllä kahvia ja pientä purtavaa, mutta omien eväiden syömiseenkin löytyy runsaasti kivoja paikkoja! 

Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, olisimme suunnanneet myös tsekkaan Yyterin hiekkarannat. Nyt ne kuitenkin jäävät seuraavalle reissulle. Tuonne kyllä palataan leikkihommiin viimeistään ens kesänä! 

Lisää tietoa löytyy ihan Kirjurinluodon nettisivuilta TÄÄLTÄ!

Poikasen uusi menopeli - Strider potkupyörä!

Kuten varmaan aika moni muukin pikkuihmisten vanhempi, niin mekin pohdimme, hankitaanko poikaselle joku menopeli täksi kesäksi ja millainen. Potkupyöriä olimme nähneet parilla naapurin lapsella ja näyttivät niin kivoilta ja käteviltä, että olin jo oikeastaan päättänyt että potkupyörä meillekin kotiutuu. Meitä ei erityisesti houkuttanut ajatus  kaksitoistatuumaisesta polkupyörästä jota lykkäämme pitkin maita ja mantuja työntökahvasta ja lapsi istuu kyydissä. 

Mä en oo ollu oikein missään lastentarvikehommissa mikään hifistelijä. Valtaosa meidän naperoiden vaatteista, leluista, hoitotarvikkeista ynnä muista on hankittu käytettynä. Potkupyörääkin huutelin ekaksi fb-kirppiksiltä ja kyttäilin tori.fi sivustoa. Sopivaa vaan ei tullut vastaan. Samalla harhauduin lueskelemaan keskusteluja ja arvosteluja erilaisista potkupyöristä... Siellä törmäsin ekaksi Pukyyn, sitten Strideriin. Sitten joku kumma juttu iski ja aloimme innoissaan pohtia, että jos hankkisimmekin jomman kumman noista pyöristä. Molemmissa oli puolensa, toki hintaakin perus markettipyörää enemmän..

Sitten pam. StriderSuomen verkkokaupan ostoskoriin mätkähti komian punainen Strider Sport myöhään lauantai-iltana. Maanantaina tuli jo ilmoitus, että pyörätilaus on käsitelty ja valmiina lähtöön matkahuollon mukana. Poikanen oli täpinöissään kun kerroin, että hänen uusi menopelinsä lähtee huristelemaan bussilla Jyväskylästä kohti Nokiaa. No myönnetään, äitikin oli vähän täpinöissään. :D 

Keskiviikkona tuli tekstiviesti, että se on saapunut. Kun miekkonen tuli töistä, nappasin auton ja lähdin yhdistetylle nopsalle ruokakauppa -ja pyöränhakureissulle. Fillari tuli salkussa muutamassa osassa ja se koottiin sinä hätsynpikasesti kasaan. Poikanen töpötteli pyörällä olkkarissa nukkumaanmenoon asti ja pyörä piti saada yöksi sängyn viereen. Hyvä kun ei sänkyyn sentään. 

Seuraavan aamun pikkukakkonen piti katsoa pyörän selässä ja sitten nopsasti ulos, että ehtii kokeilla pyörää ennen pikkuneidin neuvolareissua. Ja sitten sitä mentiin..  Olin ajatellut, että pyörällä töpötetään pitempäänkin, ehkä varovasti istutaan satulassa ja kävellään ja vähän jännitetään enemmän. Kahden viikon jälkeen voin kertoo, että ainoo ketä jännittää välillä on äiti! 

Tasapaino on kehittynyt ihan hurjasti tän parin viikon aikana. Alamäkiä poikanen laskettelee jalat ilmassa. Kuitenkaan ihan päättömästi hän ei kaahaa, vaan korvatkin on kiitettävästi olleet mukana ja hyvä niin! Tänään uskaltauduimme myös kerhomatkalle niin, että otin varuiksi ratasistuimen pojalle, mutta hän ajeli matkat pyörällään. Meiltä pääsee tuon parin kilometrin matkan hiljaisia kevyen liikenteen väyliä lähes kokonaan. Keskustan liepeillä viimeiset pari sataa metriä mä kannoin pyörää turvallisuussyistä. Takaisin tullessa poikanen halusi rattaiden kyytiin huilaamaan puolessa välissä matkaa, mutta malttoi olla kyydissä ehkä 300 metriä.. niin hauskaa potkuttelu on!  

Nyt vähän ynnäilyä tästä meidän pyörävalinnasta. Jospa näistä ajatuksista olis apua jollekin muullekkin potkupyörää miettivälle.. 

• Ehdoton plussa Striderissä on keveys. Pyörä painaa vähän alle 3kg! Poikanen jaksaa itse nostaa sen varastoon ja sitä on helppo hallita kun pyörä ei vie miestä vaan päin vastoin..  Vertailuksi katselimme Prisman myymää Jupiterin potkupyörää ja se painoi 6kg! Poikanen kokeili sitä kaupassa ja pystyi kyllä ajamaan ok, mutta kun pyörä kallistui, se oli selvästi huterampi painonsa vuoksi.   Keveydestä on myös hyötyä, jos pyörää joutuu välillä kantamaan.  
• Plussaa myös satulan ja ohjaustangon pikasäädöt. Pyörän saa nopeella ranneliikkeellä sovellettua siis eri kokoisille käyttäjille sopivaksi.. tämä voi olla vuoden päästä ihan kätevä ominaisuus kun epäilemättä tästä pikkuneidistä on kasvamassa melkoisen touhukas tapaus.. Säätövara tässä pyörässä on myös huikeen hyvä.. Striderin sivuilla kehutaan et pyörä säätyy noin 1,5v iästä 5-vuotiaalle asti. 
• Onhan se makian näkönenkin.. 
• Pyörässä ei oo jarrua vakiona, joka on vähän tylsää. Tähän on kyllä saatavana lisävarusteena jalkajarru. Voi olla että se lähtee vielä tilaukseen. Kengänpohjat on kovilla tässä harrastuksessa.. Joissain eri merkkisissä pyörissä on käsijarruja.
• Satula tuossa on kovaa muovia.. se vähän ihmetyttää kun ei oo pehmusteita. Poika ei oo kyllä valitellu, joten ei liene ongelma. 
• Tähän pyörään on helppo nousta kyytiin ja pois, koska runko on malliltaan matala. 
• Selkeesti pojan liikkuminen on saanut uutta buustia tästä ja pitkää matkaa huristellaan jo. On kiva kun tyyppi viilettää innoissaan ja päästään liikkuun rattaiden kanssa ihan reipasta kävelyvauhtia. 

Aikas tyytyväisiä ollaan siis hankintaamme. Uskon, että myös edullisemmin olisimme saaneet ihan kelpo pelin, mutta eipä tuo kaduta. Jälleenmyyntiarvokin tällä näyttäis ihan hyvältä..

Potkupyörää hankkiessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että pyörä olisi kevyt, malliltaan sellainen, että siihen olisi helppo nousta kyytiin ja säätövaroiltaan sellainen, että jalkapohjat yltävät kunnolla maahan kun istuu satulassa. Alkuvaiheessa jalkojen olisi hyvä olla pikkuisen koukussakin.


Kohta ollaan taas menossa. Poikasen kaveri on myös intoutunut potkuttelusta, joten päivällisen jälkeen on tiedossa potkupyörätreffit. Vauhtia ei tule siis puuttumaan tältäkään illalta!

Kevään puuhia.

Mun kirjoittelutahti on tänne... no verkkainen.. Tässä kuitenkin muutamia kuvia helmi-maaliskuulta.

Meillä käytetään villasukkia tooodella paljon.. poikanen ei ole aivan yhtä innostunut hiihtelemään kotona villiksillä, mutta pyytää välillä illalla villasukat jalkaansa. Onneks meidät villasukissa pitävät mummo ja sit mun huippuihana ystävä. Kattokaas kui makiat sukat saatiin ystävänpäivälahjaksi?

Mun jalassa on Popedasukat. Varren logoa ei tässä näy, koska kuva on vaan tämmönen räpsy. Mutta toisessa sukassa lukee "Kato baby tarkkaan" ja toisessa "Tästä lähtee rock'n roll".. Ihan mahtavat!!

Pikkuneidin sukat ovat vähän hillitymmät mutta mätsäävät aika kivasti sen välikausihaalariin ja muihin pukimiin..

Pääsiäinen tuli ja meni. Meidän rivitaloyhtiön pihalle ei montaa virpojaa uskaltautunut, vaikka poikanen odotti kovasti pikkutrulleja.. Me käytiin niitä sitten poikasen kanssa oikein pyytämässä meille kun soittelivat vaan omakotitalojen ovikelloja! Pari tyttöä uskalsikin tulla vaikka houkuteltiin ne ovelle "Saatte karkkia kun tulette tänne sisäpihalle ja meidän ovelle. ". Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos oltas lähetetty miekkonen asialle... :D 

Poikanen itse ei uskaltautunut virpomaan vielä.

Pääsiäisen aikaan käytiin myös lasten isovanhempia moikkaamassa. Pääsiäissunnuntaina oltiinkin jo sitten kotosalla jo ja lenkkeiltiin ihanassa säässä katsomaan höyryjunaa joka liikennöi pääsiäisen kunniaksi Nokian ja Tampereen välillä pari kertaa. Lippuja ei tällä kertaa raaskittu ostaa, mutta olihan tuossa ihmeteltävää jo ulkopuolellakin. Aikasmoiset savut se tuprutteli ilmaan.

Sen verran uteliaita lurkkijoita ollaan toki, että sujahdettiin äkkiä kurkkaamaan, miltä juna näyttää sisältä. Puurakenteiset vaunut olivat pääosin aika hyvässä kunnossa ja makuuvaunut näyttivät hauskoilta. Käytävät olivat ahtaat, niinkuin junissa yleensäkin. 

Ah, ihana, kamala kura. Se ansaitsee nyt oikein oman kuvansa. Sitä on manattu ja siitä on iloittu tän keväänkin aikana. Poikanen nauttii kun saa oikein kunnolla loiskia ja läiskiä lätäkössä! Onneksi siihen on ihan huippu varusteet! Tuossa edellisen junakuvassa olevat Jonathanin sadehaalarit ovat aivan huippuhyvät, oikea nappiostos! Eikä oo kovin kalliitkaan.. vähän päälle neljänkympin ja kasvunvaraa on sen verran, että menevät ainakin syyskaudenkin ja ehkä myös ensi keväänä.. 

 Meillä pelataan paljon. Aikuisten pelejäkin meillä on iso kasa, mutta niillepä on ollut viime aikona melko vähän aikaa. Sen sijaan esim kummitädiltään saama  Muumidomino on yks poikasen suosikeista. Sitä on pelattu kymmeniä kertoja. Pari uutta peliä tarttui mukaan viikonloppuna Pirkkalan MLL -yhdistyksen kirppikseltä. Eläinpyramidia on nyt tahkottu tänäänkin kahdesti.. 

 Ja tässä meidän pikkuneiti. Lippapipo on LittleMayan tuotantoa ja lahja ystäviltä. Tuossa se rötköttää päässä mitenkuten ja on vähän isokin neidille, mutta onpa vaan niin söpö, että pakko sitä on jo käyttää! Meillä pikkutypy ei kyllä aina enään maltakaan nukahtaa rattasiin vaan välillä hihkuu ja katselee innoissaan, mihin ollaan menossa.. :) 

Mulla on jo parikin blogipostausta työn alla, mutta pitäis ehtiä ne joskus viimeistelläkin.. :D Seuraavaks esittelyssä meidän poikasen hieno uus menopeli! ;) 

Hippo-Hulinat Särkänniemen koiramäessä

Miekkonen bongasi aamulehdestä ilmoituksen Osuuspankin järjestämästä talvitapahtumasta. Hippo-hulinat Särkänniemen koiramäessä järjestettiin viime vuonnakin, mutta emme osanneet heti ilmoittautua, niin paikat olivat menneet. Tänä vuonnakin osallistujamäärä oli tullut ilmeisesti hyvin pian täyteen, eikä suotta. Oikein kiva ystävänpäivän tapahtuma koko perheelle. Tässä muutamia kuvia. 

Esiintymislavalla jumppasivat ja tanssahtelivat Hanna ja Henri Hippo sekä Koiramäen Tilda. Poikanen jumppaili isin kanssa. Ennen esitystä olimme juuri herkutelleet paahdetuilla vaahtokarkeilla.

Kesällä Koiramäessä on paljon kotieläimiä Näin talvella eläinten mökit ja karsinat olivat enimmäkseen tyhjiä. Tallista löytyi kyllä lampaita, hanhia, kani, vuohia, villasika ja minipossuja. Yhdessä aitauksessa tepasteli Alpakoita. 

Myös hassun näköisiä lehmiä löytyi.

Kivoja yksityiskohtia oli paljon! Osa oli toki lumen alla, mutta ihastuttava paikka kyllä tuo koiramäki. Kokonaisuus oli suunniteltu hyvin ja nähtävää riitti koko perheelle. Tapahtuma kesti kolme tuntia ja aika hurahti tosi nopeaa. 

Huh. Onneksi ei joutunut tuonne opiskelemaan. Luokassa oli koivuniemen herran kovakourakomero. Liekkö sisältänyt mitä...? 

Von Guggelböön kahvilakin oli positiivinen yllätys. Oli kivasti laitettu, tilava ja löytyi myös gluteenittomia leivonnaisia. Leivonnaiset olivat tuoreita ja kahvikin hyvää. (Särkänniemen muihin kahviloihin ja ruokahommiin verrattuna iso plussa!)

Ohjelmassa oli myös piparien koristelua. Ehkä vähän hassua näin joulun jälkeen, mutta poikanen oli riemuissaan! Myös pieni askartelupaja oli järjestetty, jossa sai rakentaa itselleen pikkuauton pyykkipojan puolikkaista ja napeista.. :) Esiintymislavalla Hippojen ja Tildan jumpan lisäksi nähtiin myös koiratanssi-esitykset. 

 Poniratsastus maksoi erikseen, mutta koska poikanen toivoi pääsevänsä, niin hankittiin lippu miettien, rupeaako kuitenkin jännittämään viimetipassa.. Mutta ei, hienosti poikanen kapusi ponin selkään ja intoa piukeana kävi pienen lenkin. 

Yksityiskohtia... kaikkialla oli hauskoja hahmoja

Pikkuneiti nukkui suurimman osan ajasta, mutta heräili viimeiseksi tunniksi. Neiti pääsi ihmettelemään eläimiä ja katseli vakavana suurin silmin kaikkea hulinaa. Nopean vaipanvaihdon jälkeen vetäsin neidille toppahaalarin päälle (oli aiemmin ollut toppapussissa rattaissa) ja pääsimme vielä lähtiessä poseeraamaan Tildan kanssa.  

Kotimatkalla poikanen sammui kuin saunalyhty. Riisuimme tyypiltä kengät, hatun ja hanskat ja uupunut pikkumies pääsi jatkamaan uniaan sänkynsä päälle. Ai että oli vaikea saada tyyppi hereille.. niin uuvuttava reissu taisi olla. Kun pikkumies lopulta saatiin ylös, oli hänellä kiire etsiä koiramäkiaiheinen kuutiopalapelinsä ja höpötystä riitti koko illaksi aamupäivän tapahtumista. 

Tuo koiramäki oli kyllä hieno paikka. Parhaimmillaan lienee kesällä ja poikanen siellä pääsikin viime kesänä käymään sukulaisten kanssa. Muulle perheelle tämä oli ensimmäinen kerta. Tänne kyllä täytyy mennä uudestaankin. 

Vinkkinä, että hiihtolomaviikolla 27.2-6.3 Koiramäessä järjestetään Artturin ritarien talvijuhla. Lisää tietoa särkänniemen sivuilla täällä!

DIY: Pieniä lahjaideoita ystävänpäivään

Tässäpä pari ideaa vaikkapa pian koittavaa ystävänpäivää ajatellen. Nämä on helppoja, edullisia ja kivoja toteutettavia. Myös kierrätyshenkisyys näissä toteutuu. :) 

Purnukalliset itsetehtyä herkullista mysliä.

Pakkasin myslin lasisiin mehupulloihin (esim. granini...) joista ensin poistin etiketit ja pesin huolellisesti. Korkin peitoksi sitaisin juuttinarulla ja pitsinauhalla pienen "kakkupaperin". Kylkeen printtailin myslin ainesosat, niin ei tuu sitten mitään pähkinäylläriä jos olis allergiaa. 

 Murskaa pähkinät. Sekoita pähkinämurska, kaurahiutaleet ja siemenet kulhossa.

Mittaa isoon kattilaan kookosöljy ja hunaja ja anna lämmetä liedellä kunnes seos kuumenee (älä kiehuttele).

Hämmennä öljy ja hunaja sekaisin ja kaada kulhosta mysli kattilaan. Sekoita

Paista mysliä 175 asteessa noin 15 min. Sekoittele n. viiden minuutin välein, ettei mysli pääse kärähtämään.

Ota myslipohja uunista ja heitä sekaan kuivatut hedelmät sun muut. Voit tuunata oman maun mukaan noita lisäkkeitä... monenlaiset kuivatut hedelmät ja vaikkapa jugurtti/suklaarusinat on nameja. :) 

Tätä mysliä oon tehnyt lahjaksi erilaisilla variaatioilla ja moni on kysynyt ohjeen.. kuulema on niin hyvää. :) Ohje on alunperin Noora Shinglerin kirjasta Marjoja ja Maskaraa. 

Lasten kanssa toteutettavaksi vaikkapa huumorintajuiseen tuttavaperheeseen tai kummeille tai mummolaan voisi painaa hauskan tiskirätin. Kahvin ystävällehän sopii "kahvinporojen" siivoamiseen tarkoitettu rätti, johon painoin tekstin "porot pitkin pöytiä". Poron pää on kangasvärillä painettu poikasen jalkapohja, silmät ja nenä ovat sormenjäljet ja poikanen itse taiteili sarvet pienellä avustuksella. Sitaise rätti vaikka suklaalevyn ja herkkukahvipaketin ympärille kauniilla nauhalla tai sujauta rätti kivaan uuteen kahvikuppiin...

Diy -Jäälyhty pilttipurkeista

 Naperon kans tekastiin jo ennen ristiäisiä terassille kiva ja helppo "jäälyhty". Koska talvi on mitä on, niin on ollu kiva että terdeä koristaa edes etäisesti lunta ,uistuttava juttu... :D

Poikanen sai töpötellä akryylimaalilla pilttipurkit valkoiseksi.. tässä ei haittaa, vaikkei jälki olis niin tasaista. 

Kun maali oli kuivaa, mä kuumaliimailin purkit pyramidin muotoon.

Sisälle purkkeihin työntelin valosarjan.. 

Kuva ei anna oikeutta tuolle.. on oikeestikki aika kivan näköinen. 

Täällä tonttu on tullut päivä päivältä rohkeammaksi.. tänään nukkuvan poikasen kainaloon on ilmestynyt kirje ja hieno maapallo.. siitä näkee, kuinka hurjan moneen paikkaan pukin täytyy jouluna ehtiä.. 

Kirjoittelen tätä postausta uudella Samsungin tabletilla. Mekin vihdoin hankittiin tällainen vekotin meille.. nyt on kiva käydä lueskeleen blogeja ihan soffalta käsin kahvikupponen kädessä siis jos käy välillä niin kivasti, että poikanen nukahtaa päikyille ja neitikin puuhailee hetken leikkimatolla tyytyväisenä. Meillä kun ei oo kun pöytäkone, niin on vähän tylsä aina makkariin mennä tietsikalle..

Ja niin... ehkä meidän pitkät mummolamatkatkin helpottuu kun voi pyöräyttää hätätilassa jonkun ohjelman poitsulle tuleen.. Oon kyllä vastustanu sitä, että kakruilla näkyy autossa aina ohjelma, mutta jos se helpottaa ees vähän kuuden-seitsemän tunnin ajomatkaa, niin antaa mennä.. 

Mutta nyt toinen kuppi kaffia ja sitten pikkuneidin kanssa surustelua, vaipanvaihtorumbaa jne.. rakas arki!

Viikonlopun puuhia ja ihana tallipiha

Olipas mukava viikonloppu. Siihen kuului kyläilyä ystäväperheellä, miekkosen salibandypelin seuraamista (poikanen oli ihan intona ja jaksoi katsoa hienosti koko pelin, kommentoiden hauskasti) ja rentoo ja lepposaa yhdessä oloa. 

Sunnuntaina tehtiin kotona hyvää ruokaa ja iltapäivällä suuntasimme ekaa kertaa ikinä Hoploppiin Tampereen Onkiniemeen. Poikanen oli aluksi aika ihmeissään ja mietittiinkin, uskaltaako poikanen muualle kun ihan pienten alueeseen tekemään valtavista pehmopalikoista tornia.. No pikkuhiljaa poika rohkaistui ja kun äiti ja isikin kävi vähän kiipeilemässä vuorotellen (Toinen piteli pikkuneitiä, joka halusi ehdottomasti olla sylissä), alkoi poikasen vauhtikin kiihtyä ja rohkeus kasvaa. Lopulta tyyppi kiipeili sujuvasti isojen puolen tuubeissa ja telineissä monen metrin korkeudella ja laskea hujautti isosta mäestä ihan yksin. (Äiti ei kuulemma enää saanut tulla mukaan!). Aikas hauska paikkahan tuo oli, vaikka sateinen itsenäisyyspäivän sää oli ajanut aikamoisen määrän lapsiperheitä tuonne riehumaan ja meteli oli tietty sen mukainen. Tulipahan poikasellekin pari tuntia hikiliikuntaa ja punaiset posket. 

Onkiniemen hoplopista hurautimme Tallipihalle. Vettä vihmoi ja maa oli kurainen, oikein joulukuun keli siis! :( 

Ihanien käsitöiden myyjät värjöittelivät myyntimökkiensä lähellä.. vain pari ihmistä oli liikkeellä enää viiden kieppeillä. Nyt ei itsekään tullut kierrettyä kojuja (vaikka mulla tietysti aina mieli tekisi..) vaan suuntasimme lämpimään kahvilaan. 

Tallipihan kahvila on i-ha-na!

 Vanha talo, jollainlailla hyvä henki ja iloinen puheensorina. Kuten yleensäkin, paikka oli ihan täynnä. Onneksi juuri vapautui pöytä kun saatiin tilattua. Meillä perheen miesväki on kyllä niin täytekakun perään, että tiskiltä valikoitui lautaselle itsenäisyyspäivän täytekakkupalat. Kovasti kehuivat herkulliseksi! Suklaahiirenä valitsin itselleni palan mutakakkua. Taisi olla gluteenitonta, joten peukut sille! 

 

Eihän niistä herkuista ehtinyt edes kuvaa ottaa. Niin vauhdilla ne katosivat. 

Eteisessä  oli tonttu. Sitä poikanen ihasteli kovasti. 

Kahvien ja herkkujen jälkeen suuntasimme vielä pihan poikki kohti vanhaa tallia. Tuo tallipiha on kyllä pimeässäkin todella kaunis, jopa vesisateessa!

Tallissa meitä tervehtivät lampaat. Poikanen oli ihastuksissaan. Myös aasi (josta ei tullut otettua kuvaa) hengaili tallissa. On ne nuo elukat vaan ihania!

Lisää käsityöläisiä (ne onnekkaammat) oli myymässä tuotteitaan tallissa, lämpimässä ja sateelta suojassa...

Tunnelmallisia valoja oli kaikkialla. Kuvat vaan heilahti tylsästi. :( Kannattaa ehdottomasti pistäytyä tuolla kahvilassa ja muutenkin Tallipihan joulutorilla ostamassa kotimaisten kädentaitajien hienoja tuotteita!! 

 Mukavan päivän jälkeen oli kiva hurauttaa kotiin ja seurata hetki linnan juhlia ja syödä rauhassa iltapalaa. Onneksi tuli mentyä ajoissa nukkumaan, koska viime yö olikin sitten taas mielenkiintoinen. Poikanen näki painajaista ja huusi ja itki pitkän tovin ennen kuin saatiin rauhoiteltua. Pikkuneiti taas onnistui lorottelemaan vaippansa täyteen ja siinä vaihdettiin sitten vuodevaatteita ja yöppäreitä puoli viiden jälkeen.. Neitokainenhan virkistyikin siinä niin, että kurnutti ja jutteli iloisesti lähemmäs puolta kuutta. Tuttia yritin työntää suuhun ja hyssyttää, mutta sehän sylkäistiin pois, koska asiaa oli vaan yksinkertaisesti niin paljon! :D Onneksi kuitenkin uni voitti vielä ja sain tunnin armon aikaa. Mutta täytyy sanoa, että aamukahvi maistui silti erittäin hyvin! :) 

Nyt siivoilemaan. Huomenna meillä on parin kaverin kaa lasten pikkujoulut! Tiptap!

Meidän ihana joulukalenteri ja muuta tunnelmallista.

 Nyt kun saatiin ristiäiset kunnialla ohi, on aikaa muunlaisille sisustuksille. Niin se vaan alkoi joulukuukin ja piti oikein kaivella jotain kivoja koristuksikin esille. Mutta kattokaas hei, minkä poikanen sai mun siskolta. Aivan hurmaavia joulukalenteritötteröitä!!

Tötteröt on siis virkattu ja sitten huovutettu. Kädentaitomessuilta löytyi tuollaisia puisia sydännappeja numerointia varten. 

Pitkästä aikaa kannoin heinäseivästikkaat olkkariin ja virittelin joulukalenterin siihen.  Kivalta ne kyllä siellä näyttääkin! Tikkaat saavatkin olla olkkarissa ainakin siihen asti kun pikkuneiti lähtee liikkeelle ja tikkaat ovat liian hasardi tutkimuskohde. ;) 

Poikanen tuli katsomaan kirjoittelua ja totesi tästä kuvasta "Hei, se on meiän koti!!" Kas vain, niinpäs onkin! 

Joulukalenteriin on tonttu käynyt aina salaa tuomassa jotain pientä.. koristeita, pieniä leluja... Kerran ehdin nähdä vilaukselta pienen tyttötontun juoksevan terassin ovesta ulos.. Pikkuinen poika katselikin illan ulos takapihalle toiveikkaana, näkisikö tontun vilahtavan. Ja kuinka suuri onni onkaan kun kalenterista löytyy jotain. <3 Lapsen usko satuun ja taikaan on jotain niin ihanaa!

Hiiripariskuntakin istahti telkkarin viereen. Nämä löysin joskus monta vuotta sitten jostain alelaarista joulun jälkeen.. ovatpa kyllä ihanat! 

Oksassa nämä virkatut tähtilamput näyttää aika ihanilta iltasella.. 

Mukavaa lauantai-illan jatkoa ja hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!!