Seilaavat tikkaat

Mun hirmukivat heinäseivästikkaat vaihtoivat paikkaa joitain viikkoja sitten... Ennen tuossa paikalla oli mun kummisedän tekemä visakoivuinen pikkupöytä, mutta halusin sen sohvan viereen laskutasoksi, niin siirsin tikkaat tuohon.. Siihen ne kyllä sopisivatkin aika kivasti.. vähän keventävät tuota näkymää... 

Tikkaiden alle sulloin tuollasen ärsyttävän kotiteatterikaiutinjalan, joka seilaili täällä pitkin poikin.. nyt se on onneksi siirtynyt jo varastoon miekkosen toimesta.. :D 

Se, miks tikkaat ei ookkaan tuossa hyvät, on tuo meidän viiperö, jonka uteliaisuudella ei ole mitään rajaa ja jonka hauislihakset on kohta  kuin bodarilla, koska se on niin kova kiskomaan itseään vauhdilla ympäri kämppää. Tyyppi käyttää tietysti lähinnä vain käsilihaksia liikkumiseen.. :D 

Mä oikein otin vauva-perspektiivin tutkiakseni, mikä noissa tikkaissa niin kiehtovaa on... ja onhan niissä:

*Johto, josta on mukava nykiä

* värikkäät viltit, joissa on mielenkiintoisen näköistä pintaa

* hamppuköysi poikkipuiden kiinnityskohdissa

* hauskasti urittunut harmaa puu

Mutta kaikista kiinnostavin kuitenkin oli tuo tikkaiden alla oleva kaiutinjalka.. Olen kantanut pojan noin 57 kertaa pois tuolta alta läpyttelemästä... pelottaa, jos tikkaat kaatuisivatkin poikasen päälle.

Joskus kuitenkin jonku muu kiinnittää huomion, ja tikkaat ohitetaan viuh- vaan! 

Ja kaiutinjalan häippästyä tuolta, on tikkaiden aluksin saanut olla vähän enemmän rauhassa.. katsotaan nyt, muuttavatko nämä tikkaat seuraavaksi meidän makkariin ja toinen yöpöydistä tähän tilalle.. Se on hätävaravaihtoehto.. :)