Pyynikin alamaailma :)

Joskus kuvailtiin Pyynikillä myös Graffiti-maisemia. En oo vaa saanu laitettua kuvia tänne. Mun mielestä hienosti ja huolella tehdyt graffitit on hienoja.. ja Pyntsällä on yksi tälle genrelle oikein oivallinen paikka. Vanha tulitikkutehdas. Iso tehdasrakennus on täynnä kaikenlaisia spray-maalihuuruissa tehtyjä kuvia.. taitaa olla sellanen paikka, mihin tuota taiteellisuutta puoliluvallisesti saa tehdäkin. ei tartte sitten vedellä tageja jokaiseen alikulkuun ja kerrostalon seinään... Sisälle vanhaan tehtaaseen en ole uskaltautunut, mutta miekkosen valokuvausryhmä oli sielläkin käynyt. Tässä muutama kuva ympäristöstä..

Mää jotenki tykkään näistä väreistä. Nimimerkillä Punatiilifani.

Nuo rähisevät pyöräilijät vaan jostain syystä nauratti.. vaikka muuten tuo on ihan töhry ja hyihyi.

Joku reppana portinvartijakoppi. Nököttää siinä lahonneena..

Keväisiä koruvärkkäyksiä

Innostuin tässä maaliskuun ekoissa auringonsäteissä tekaseen vähän koruja.. Ensinnä valmistui tuommoinen vaaleanpunasävyinen rannekoru. Tuo on sellasta "memory-vaijeria" eli pysyy tuommosena viiskerroksisena renkulana.. Se on vähän niinku semmoset vieterilelut aikanaan, jotka sai meneen vaikka portaita pitkin... öö.. mitä lie. Tuolla korulla ei kuitenkaan valitettavasti pysty moista tekemään tylsyyden uhatessa.. :D 

Koru ehti jo uudelle omistajalleen. Osallistuin tänä kevään Salaiseen askarteluystävään tuolla yhdellä askartelufoorumilla ja tarkoitus siis oli lähettää muutama ilahdutusposti ilman lähettäjän tietoja. :) Minäkin olen saanut monenlaista kivaa...

Tässä kuitenkin niitä koruja..

Seuraavaksi vaihdoin värin vihreään ja tekaisin samantyyppisen memoryvaijerillisen rannekorun ihan vaan itseäni ajatellen. :) Ystävän kanssa pidimme vielä helmeilyillan ja siinä sain värkkäiltyä vielä sarjaan kuuluvan kaulakorunkin. Nämä korut pääsivät käyttöön rakkaan sisarentyttäreni rippijuhlissa. Kuvassa tosin ei edes koruja näy kunnolla... Kaulakorun mitoitus ei mennyt ihan nappiin.. sinne se pyrki piiloon topin alle. 

Tänään taas mennään kahvittelemaan hassun hatuntekijän luokse..

Blogini on viettänyt hiljaiseloa kovan aikaa.. Mua on työllistänyt nyt nää teatterihommat.. Syksystä asti olen ollut paikallisessa Opistoteatterissa, siis ihan harrastajameininkiä. Liisa ihmemaassa- näytelmää on nyt hiottu ja hinkattu viimevuoden loppupuolelta asti. Yksi jännittävä esityskerta on nyt takana ja on kyllä sellanen olo, että ylitti itsensä. Minä kun oon niin paha esiintymisjännittäjä, että epäilin pyörtyväni saman tien kun olen lavalla. Muistin kuitenkin vuorosanani ja vedin roolini kohtuullisen mallikkaasti läpi. Tää on hyvää terapiaa mulle. 

Roolina mulla on Herttakuningatar. Ankara ja uhkaileva akka. Kotona on vuorosanoja pölpötetty milloin missäkin yhteydessä niin, että miekkonen varmaan huokaisee helpotuksesta kun tämä rupeama on ohi.. ;)

Muutaman tunnin päästä tarvii taas ruveta maalaamaan naamaa valkoseksi. Viimeksi huulia viimeistellessä tuolla esityspaikalla kädet sheikkas niin, ettei siitä meinannut tulla mitään.. :D Katotaas miten tänään menee!!

Kai se pitää itsestäänkin blogiin kuva laittaa. Tältä mää näytän. Mutten sentään ihan aina. :)

Pari kuvaa harjoituksista:

Lavasteet pitäs saaha kohalleen. Porukka työn touhussa.

Kanin ja Liisan ensikohtaaminen

Itsestäni ei nyt kuvaa ole lavalla, koskapa olen harjoituksissa nuo kuvat räppässyt. Mutta siis seitsemän aikaan, kaikilla peukut pystyyn! :)