Blendaillen herkkua (ohje) ja pikkusyömäri.

Kevätaurinko on selkeesti alkanu havahduttaa muakin horroksesta. Taas on alkanu meilläkin tapahtuun jotain muutakin kun ne pakolliset pese, paikkaa, pyykkää, pyyhi -jutut ja pikkumurun viihdytys. 

Eilen ja tänään blenderi sano surrurrur ja minä siihen sitten että namnamnam.

Pitkästä aikaa blendailin jotain. Ja mietin, että miten nuinkin helppo tapa tehä jottain nuin hyvvää on hiipunut väli-unholaan. Oikeesti! 

Tähän tarvitset:

yhden banaanin

yhden avokadon

valitsemasi määrän mustaherukoita. 

(laitoin silleen pussista kaatelemalla ehkä puoltoista desiä.)

vähän vettä, jotta blenderi jaksaa vaivata.

Sit surrurrur. Ja tosta tulee oikeesti tosi hyvää. Sellasta lusikoitavaa jälkkäriä. Vähän kuin vanukasta koostumukseltaan.. tai vispipuuroa tai.. en minä tiiä. Kokeile! Ihan superyksinkertaista, superhyvää ja vieläpä superterveellistäkin. Herkuksi siis.  Tämän namin innoittaja (ellei jopa kehittäjä) on Mea Salo, jonka raakaruoka  ja -nami reseptejä oon koklaillu. En muista, onko tämä ihan mun versio, vai suoraan apinoitu, mutta pointsit Mealle joka tapauksessa. :)

Kyllä meillä muunlaistakin syömiskokeilua on harrastettu. Meidän jäbäleissön on nyt reilun viikon ajan maistellut pieniä määriä kiinteitä. Sormisyötävää pelkästään. Tähän mennessä makustelussa on ollut tuorekurkku tikkuna, höyrytetty porkkana, höyrytetty parsakaali, paistettu bataatti, paistettu peruna ja banaani. Maitolinjalla mennään vielä aika pitkälti, mutta kerran päivässä on nuita maisteltu nyt. Kiirettä ei pidetä, kun puolivuotispäiväkin on vielä edessä päin.

Jos joku funtsii näitä sormiruokajuttuja siellä, niin tämmönen blogi on aika kiva:

lenniledweaning.blogspot.fi

Aamun DIY: Nastataulu uusiksi

Meillä on pyörinyt vuosikausia tuommoinen tuiki-tavallinen korkkitaulu nurkissa.. Monasti se on saanut jo lähtökehoituksen, mutta empä oo kuitenkaan jostain syystä hankkiutunu siitä eroon. Meillä on aina tää tietsikkapöytä ihan täynnä kaikkee kamaa ja mulla ainakin meinaa laskut hukkua sinne sekaan (ja se ei valitettavasti tarkoita sitä, että ne vois jättää maksamatta... :( ).

 Miksipä siis hyvä ja käytännöllinen nastataulu on nurkassa? No ku se on niin ruma. 

Tänään, kun poikanen meni vetäseen ekat aamu-unet, vetäsi tää mamma kaapista juuri oikeaa väriä puulle: 

Purkissa lukee Deco TEXTIL!! :D Muttakun ei sattunut olemaan askartelumaalia mustana, niin eiköhän tuollakin saa halutun tuloksen aikaan...? (Mitähän eroo nuilla erilaisilla maaleilla on..?) 

Maali kuivu mukavan nopsaan ja aikani tongittuani kangasvarastoa (juu, mulla on sellanen, vaikken juuri koskaan ompele mitään...) löyty tämmöstä noppakangasta... Toinen vaihtoehto olis ollu laittaa tuohon farkkukangasta, mutta se, mitä mulla oli, oli mielestäni liian tummaa. Tökin tuon sopivan kokoseks leikatun kankaan tuonne kehysten alle meidän pihviveitsellä, joka on joutunut myös joskus äkillisen askarteluvimman kohteeksi, ja on nykyään vähemmän pihviveitsi, enemmän värikäs persoona. 

Sitten vielä nitojalla napsuttelin muutamalla niitillä tuon kankaan kiinni tauluun, ettei lähde irti. 

Lopputulos on tälläinen. (JOO, tuo johto on ärsyttävä.) Nyt pitäs pysyä laskut valitettavan tallella. En oo ihan sikavarma, onks tuo kangas nyt paras valinta, vai ei.. mutta ainahan sen voi vaihtaa.. :)

Mustavalkosta linjaa. 

Talvikuvia

Toissapäivänä vaunuttelin treffaileen mammoja meiän kylän lastenkirppikselle. ;)

Kotimatkalla piti kaivaa pikkupokkari esille, kun oli niin nätti keli. Räpsin siinä tallustellessani muutamia talvikuvia. Nytpä laitan ne tännekkin. Aika monessa blogissa talvisia kuvia on toki näkynyt ja säähän on sama kaikille, joten mars mars, nauttimaan pakkaspäivien kauneudesta. 

Vieläpä räpsy itestänikin. Vähän tummentelin nuita kuvan kulmia huvikseni. Hih, hiuksetkin on ihan huurteen peitossa. Ja nuo puut, ne on niin kauniita. Harmi vaan, että nyt on ollut muutamia päiviä, että pakkasta on niin paljon, etten ilikiä tuota pientä poikasta roudata vaunulenkille, enkä ulos nukkumaan. Sikäli kurja, että se nukkuis päikkärit paremmin vaunuissa. Tyyppi olikin toissapäivänä niin onnellinen, kun näki, että otan haalarit esille. Pukeminen itsessään on tyypistä vähän ärsyttävää hommaa, mutta aah, se tunne kun on monta kerrosta vaatetta ja tungetaan ahtaaseen vaununkoppaan. Siinä tulee uni välittömästi! :D 

Tämmösiä talvijuttuja. Tänä aamuna iski tuunauskohtaus. Siitä myöhemmin, jahka valmistuu.. Ja ikuisuusprojektikin valmistuu.. hitaasti mutta varmasti...