maanantai 19. marraskuuta 2012

Hörhöverho, erään sekundalakanan tarina

Koska sitä aina välillä (lue: liian usein) unohtaa, että elämään vois suhtautua positiivisemmallakin moodilla, niin pistinpä muistutuksen verhoonkin. Tämän viritysken tein jo lokakuun alussa, mutta nytpä tekin näätte. (Sikälimikäli täälä kekään käy)

Koko juttu lähti jo vuosi sitten joulua ennen. Tai oikeastaan jo paljon aiemmin..

 Ensin oli Ikea. Siellä myytiin sekundalaadun lakanoita (oikeesti, ei noin ohuita voi kukaan haluta laittaa sänkyynsä..). Vinkin saaneena poimin korista useamman kymmenen lakanaa. Käyttötarkoitus näkyy alla olevassa kuvassa -->

Kun lakanat olivat selvinneet tuosta työtehtävästään, niistä tuli raikastavan pesun jälkeen Yleiskangas Jantusia. Osa sai uuden elämän terassin pöytäliinana, osa talvimaisema-akkunan rekvisiittana, osa päiväkodin lasten projeteissa ja osa suojuksina.. joku taisi kokea kohtalonsa saksien terän välissä ja pääsi sittemmin mm. somistamaan jouluisia syrämmiä... (Mutta, jokunen lakana myös  pääsee kevätpuolella näyttelijäntyöhön!)

Lakana, josta tahdon nyt kertoa, pääsi kuitenkin verhoksi. Tai oikeammin Kahdeksi verhoksi. Se oli joku joulukuun päivä vuosi sitten, kun kaivoin ompelukoneen hetken mielijohteesta esille. Siltä seisomalta mittailin nopeasti ikkunan leveyden ja jotain siinä häsäsin.. (minut tuntien, en mitenkään milliviivottimen kanssa..) sitten vaan surruutin suurinpiirtein suorat rullakapat. Tosta noin vain. Hujautin ne ikkunaan ja siinä ne möllötti talven... kevään... vielä kesänkin.. vasta syksystä toteutin sen, mitä aioin jo paaaaljon aikasemmin. 



Se oli aamuvuoro töissä. Polkasin fillarilla kotiin ja alotin siltä seisomalta. Tosta noin vain. Tongin kaapista kangasvärejä, nappasin jotain tuputtajan tapaista, jonkun vanhan rasian ja sakset. Sitten kiidin keittiöön ja nappasin vanhoja sanomalehtiä. Hain myös metallisen kirjainsabloonan ja sitten hommiin.

Tämmönen teksti siihen tuli. Mitä siitä, että se on vähän vinossa, eikä verhokaan ole ihan priimahienosti ommeltu. Jos se kelpaa mulle, se kelpaa myös sulle. ;)

Tekoväline on tämä. Tässä se jo peseytyy urakan jälkeen. 

3 kommenttia:

Hääräämön Laura kirjoitti...

Kaunis verho ja hyvä sanoma! :)

Liisa kirjoitti...

Tosi kiva idea! Ja toi postauksen otsikko.. kiitos päivän nauruista! :D Hörhöverho.. hehee.. Kiva kun kävit blogissani jättämässä merkin niin löysin tänne sun blogiin vastavierailulle. Sait musta toisen lukijan. :)

Unknown kirjoitti...

Jjjeee! :) On niin kivaa saada kommentteja!! <3

Kiitos kehuista. Mä tykkään itekki verhosta. Eikös se niin ole, että ku on vähän vino ja kaikkee, nii on sitten persoonallisempi ja yksilöllisempi.. ;)