Selältä masulleen ja viikonloppufiilikset rieskoineen

Eilen meillä vietettiin ihan ekaa isänpäivää. Koska meidän poikanenhan osaa askarrella, niin iskä, pappa ja vaari saivat kukin oman korttinsa poikasen jalanjäljellä varustettuna. Poitsu oli hirveen kiinnostunu noista askarteluhommista, mikä tietysti lämmittää tämmösen näprääjä-äipän mieltä. ;) Korttiin tulevat jalanjäljet painoimme mustikalla. Se kutitti aika kivasti jalkapohjaa.. 

Isi sai myös mustan kangaskassin, jossa on valkoisella kangasvärillä painettuna  poijjaan räpylänjälkiä. Tuosta tuli isin virallinen kirjastokassa, jolla saapi roudata kotiin dekkareita ja myöhemmin myös pojalle lukemista. Kassin kanssa tuli vähän kiire.. yritin metsästää mustaa kangaskassia (sehän on tosi tärkee, että se on musta), mutta Sinooperista ne oli päässeet loppumaan,  muualla ei kait ollu valikoimissa ollenkaan. Minäpä sitten surrurrur ompelin kangaskassin kasaan sen jälkeen kun mustalla kangaspalalla koreili pikkuiset askeleet. Poika oli oikein onnellinen kun näki, että taas jalkapohjaa maalataan.. :))

Pesin tuon kangaspalan tuossa viikolla ja mies kysyi pyykkitelineellä roikkuvasta palasesta "Mikä tuo on?" vastasin vaan "Taitaa olla kuule pala mustaa kangasta. Sehän on jo kuiva, minäpä vien sen kaappiin".. Se asia oli sillä käsitelty. :D Ystäväni kysyi, että eikö siinä miehen hälyytyskellot yhtään soinu... totesin vaan, että eikai ne nyt.. se on jo niin tottunut, että mulla on noin sata epämääräistä projektia meneillään, joista se ei tajua mitään. Mitäpä tuosta kyselemään. ;)

Kakun miehelle leipoi Ingvar Kamprad.. eli laiska vaimo nappasi lauantain IKEA käynniltä mukaansa mantelikrokanttikakkusen. Kävästiin Ikeassa parin ystävän kanssa. Siinä me mentiin, kaks tuoretta äitiä suurinpiirtein ekaa kertaa mihinkään ilman vauvoja. Mikä seikkailu! Seikkailulta mukaan tarttui kaikille kolmelle (!) pöllökäsinukke, kahdelle meistä tuo em. kakku, kahdelle meistä samanlaiset lahjapaperit ja mitähän vielä.. aika samanlaiset pikkuostokset mukaan lähti. Mukavaa oli vaan tutkailla ja tonkia. Varsinkin IKEAN paperiosastolle oli mukava päästä. 

Ihasteltiin (ja kauhisteltiin) myös poikasen uutta taitoa. Hän näet oppi lauantai-aamuna kääntymään selältä vatsalleen.. ja tätä taitoahan piti sitten treenailla koko ajan. Aluksi käsi jäi alle, eikä meinannut millään tulla pois.. hermothan siinä meni. Lopulta sekin onnistui jo eilen ihan suitsait. Mutta kun tyyppi ei tajunnut kääntyä takaisin selälleen, vaan hermostui aina, koska ei oikeesti halunnut ja jaksanut olla masullaan! Silti joka kerta sinne oli kiepsahdettava melkein heti kun selälleen pojan käänsi.. Sitterissäkään ei onnistu enään poikaa pitää, siinäkin kun on koitettava pungeta itseään masulleen.. siinä sitä sitten ollaan niskat melkein nurinpäin.. kauheella ähinällä. Mihinhän tuon poikasen kanssa vielä joutuu... vielä ei oo ihan kolmea kuukatta ikää edes.. 

 Iltasella paloi kynttilät. Kuvailtiin myös poikasta..

Ja päivällä syömämme peruna-bataattimuussin lopusta ja speltjauhoista miekkonen tekaisi meille vielä iltapalalle rieskoja. On muuten hyviä! Se on tuo ainoa leipomus, mitä mies tekee. Meillä mies teke ruokaa aika paljon, mutta mä hoidan yleensä leipomishommat ja rehupuolen.. 

Nyt on taas mukava aloittaa uusi viikko. Tosin viime yönä yks pikku napero keksi rueta kiljahtelemaan neljän-viiden aikaan.. kujerteli ja höpötteli ja nysväsi kyljessä kiinni. Kyllä sille nyt unet maistuu.. maistuis varmaan mullekkin. :D 

Ja kivaa, kuinka moni on tänne löytänyt tiensä ja lukijoitakin on kertynyt. Arvontaankin on lipukkeita tullut jo ihan mukavasti. Vielä ehtii! 

Kahvakuulaa ja ovi Narniaan - eli kuinka syödä aamupala kun talossa on vauva.

Jos et ole niitä ihmisiä, että tykkäät lukea höpsöjä juttuja lapsista, niin skippaa tää. :)

Meillä poika on nyt ollut aika huono nukahtamaan iltaisin.. Välissä tirppana uinahti jo itsekseen sänkyynsä, mutta nyt vaatii taas sylissä/vieressä rinnalla nukuttamista pitkään. Välillä yötkin on meinanneet mennä hulinaksi, mutta viime yö oli taas ihana. Poika söi asiallisesti sen verran mitä halusi ja jatko uniaan viekussa. Ei siis tällä kertaa hylje-efektiä (kun yritän mennä vähän kauemmas, toinen mönkii kuin kuutti perässä niin, että on taas hankalan lähellä ja joudun itse nukkumaan krampissa). Meillä puoli-perhepeteillään.. Illalla poikanen nukahtaa omaan petiinsä ja yöllä ekalta syönniltä jää viereen, koska en jaksa kanniskella murusta ees taas.. varsinkaan sillä uhalla, että toinen herää siirtovaiheessa ja kaikki on aloitettava alusta. 

Aamulla nuori herra on yleensä hyväntuulinen. Varsinainen hymiö! Me heräillään melkoisen aikaisin yleensä.. vaihtelevasti kuuden ja puoli kahdeksan välillä. Minusta on mukava mennä syömään aamupalaa yhdessä miekkosen kanssa, ennenkun hän lähtee töihin. (Huom: TUORE kahvi!!) Poikanen jää joskus meidän sängyn keskelle nukkumaan, mutta useimmiten heräilee siinä samalla ja aloittaa aamulaulelunsa. Tyyppi viihtyy aamulla hyvin yksekseenkin sängyllä ja kalkattelee mitä milloinkin. "ÄY, ÄY!" "DUUD!" "JEI!". Viihtyvyyden lisäämiseksi on myös yksi hyvä keino! Meidän vaatehuoneessamme on ilmiselvästi Narnian portti, ainakin niin suurella mielenkiinnolla poikanen sinne tuijottelee ja naureskelee itsekseen. Jos haluaa syödä aamupalan ihan rauhassa ja kiireettä, avaa vaan vaatehuoneen oven (se on siinä sängyn vieressä, näköyhteys hyvä!) ja laittaa sinne valot päälle. Poikanen sitten juttelee faunille ja Aslan-leijonalle.. ja mitä siellä Narniassa nyt asusteleekaan.. ;) 

Jos Narniassa on huono meininki ja poikanen hermostuu, on vielä toinen keino syödä aamupala ilman huonoa omaatuntoa kiukkuavasta pojasta. "Kahvakuula" on tuo sitterissä keskellä oleva pallo. Isi taisi pojan opettaa leikkimään tuolla jo joskus kuukausi sitten. Nykyään poikanen osaa keinuttaa sitteriä itse, tuojottaa palloa silmät ristissä ja suu auki, välillä hymyillen koko naamallaan, välillä vakavana. Välillä tyyppi pysäyttää sitterin liikkeen ja odottaa että pallo pysähtyy. Sitten palloa täytyy tuijottaa hetki hievahtamatta ja äkkiä, yllättäen, poika polkaisee sitterin vauhtiin niin, että pallo alkaa heilua hurjasti. Riemunkiljaisut säestää leikkiä. Tuota poika saattaa jaksaa pelata 15-20 minuuttiakin yhteen menoon. Varsin hupaista seurattavaa! 

Voi vaan kuvitella, millainen vauhtiveikko tuosta pojasta tulee kun se saa jalat alleen. Nyt jo se huitoo ja potkii ja riemuitsee oppimistaan liikkeistä melkoisesti. Nyt poika on oppinut tarttumaan esineisiin ja se on kyllä kauheen kivaa.. kaikkea pitää kokeilla laittaa suuhun käsien avulla.. koordinaatio on toisinaan vaan vähän hukassa.. 

Ja huom huom!! Vielä ehtii osallistua arvontaan aiemmassa postauksessani!

HAUSKAA PÄIVÄÄ KAIKILLE! NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ MARRASKUUSTA HUOLIMATTA! 

Arpaistaiskos?

Jotenki on hyvä fiilis. :) Meleko moni asia on mallillaan ja oon hirveen ilonen tästä bloggailustakin. (Kotiäidin henkireikä) Siksipä ajattelin, että jos vaikka arpasis jotain. 

Tässäpä olis tämmönen ihanuus, jonka joku onnekas voi voittaa:

Tähtikuvioinen beige keittiöpyyhe, pari paryliten tuikkivaista ja suklaata pimeisiin syysiltoihin. Aika ihania.



Ja hommahan menee näin:

*Yhden arvan saat kommentoimalla tätä kirjoitusta

*Kaksi arpaa kun liityt lisäksi lukijakseni tai oot jo..

*Kolme arpaa kun edellisten lisäksi vielä kerrot arvonnasta omassa blogissasi.

Kerro kommentissa, monellako arvalla olet mukana. :)

Arpasen tämän kahden viikon päästä, eli maanantaina 18.11.