Eilen meillä vietettiin ihan ekaa isänpäivää. Koska meidän poikanenhan osaa askarrella, niin iskä, pappa ja vaari saivat kukin oman korttinsa poikasen jalanjäljellä varustettuna. Poitsu oli hirveen kiinnostunu noista askarteluhommista, mikä tietysti lämmittää tämmösen näprääjä-äipän mieltä. ;) Korttiin tulevat jalanjäljet painoimme mustikalla. Se kutitti aika kivasti jalkapohjaa..
Isi sai myös mustan kangaskassin, jossa on valkoisella kangasvärillä painettuna poijjaan räpylänjälkiä. Tuosta tuli isin virallinen kirjastokassa, jolla saapi roudata kotiin dekkareita ja myöhemmin myös pojalle lukemista. Kassin kanssa tuli vähän kiire.. yritin metsästää mustaa kangaskassia (sehän on tosi tärkee, että se on musta), mutta Sinooperista ne oli päässeet loppumaan, muualla ei kait ollu valikoimissa ollenkaan. Minäpä sitten surrurrur ompelin kangaskassin kasaan sen jälkeen kun mustalla kangaspalalla koreili pikkuiset askeleet. Poika oli oikein onnellinen kun näki, että taas jalkapohjaa maalataan.. :))
Pesin tuon kangaspalan tuossa viikolla ja mies kysyi pyykkitelineellä roikkuvasta palasesta "Mikä tuo on?" vastasin vaan "Taitaa olla kuule pala mustaa kangasta. Sehän on jo kuiva, minäpä vien sen kaappiin".. Se asia oli sillä käsitelty. :D Ystäväni kysyi, että eikö siinä miehen hälyytyskellot yhtään soinu... totesin vaan, että eikai ne nyt.. se on jo niin tottunut, että mulla on noin sata epämääräistä projektia meneillään, joista se ei tajua mitään. Mitäpä tuosta kyselemään. ;)
Kakun miehelle leipoi Ingvar Kamprad.. eli laiska vaimo nappasi lauantain IKEA käynniltä mukaansa mantelikrokanttikakkusen. Kävästiin Ikeassa parin ystävän kanssa. Siinä me mentiin, kaks tuoretta äitiä suurinpiirtein ekaa kertaa mihinkään ilman vauvoja. Mikä seikkailu! Seikkailulta mukaan tarttui kaikille kolmelle (!) pöllökäsinukke, kahdelle meistä tuo em. kakku, kahdelle meistä samanlaiset lahjapaperit ja mitähän vielä.. aika samanlaiset pikkuostokset mukaan lähti. Mukavaa oli vaan tutkailla ja tonkia. Varsinkin IKEAN paperiosastolle oli mukava päästä.
Ihasteltiin (ja kauhisteltiin) myös poikasen uutta taitoa. Hän näet oppi lauantai-aamuna kääntymään selältä vatsalleen.. ja tätä taitoahan piti sitten treenailla koko ajan. Aluksi käsi jäi alle, eikä meinannut millään tulla pois.. hermothan siinä meni. Lopulta sekin onnistui jo eilen ihan suitsait. Mutta kun tyyppi ei tajunnut kääntyä takaisin selälleen, vaan hermostui aina, koska ei oikeesti halunnut ja jaksanut olla masullaan! Silti joka kerta sinne oli kiepsahdettava melkein heti kun selälleen pojan käänsi.. Sitterissäkään ei onnistu enään poikaa pitää, siinäkin kun on koitettava pungeta itseään masulleen.. siinä sitä sitten ollaan niskat melkein nurinpäin.. kauheella ähinällä. Mihinhän tuon poikasen kanssa vielä joutuu... vielä ei oo ihan kolmea kuukatta ikää edes..
Iltasella paloi kynttilät. Kuvailtiin myös poikasta..
Ja päivällä syömämme peruna-bataattimuussin lopusta ja speltjauhoista miekkonen tekaisi meille vielä iltapalalle rieskoja. On muuten hyviä! Se on tuo ainoa leipomus, mitä mies tekee. Meillä mies teke ruokaa aika paljon, mutta mä hoidan yleensä leipomishommat ja rehupuolen..
Nyt on taas mukava aloittaa uusi viikko. Tosin viime yönä yks pikku napero keksi rueta kiljahtelemaan neljän-viiden aikaan.. kujerteli ja höpötteli ja nysväsi kyljessä kiinni. Kyllä sille nyt unet maistuu.. maistuis varmaan mullekkin. :D
Ja kivaa, kuinka moni on tänne löytänyt tiensä ja lukijoitakin on kertynyt. Arvontaankin on lipukkeita tullut jo ihan mukavasti. Vielä ehtii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti