Ruma porkkanakakku (gluteeniton) ja viikonloppukuulumiset

Mukava viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Eilen käytiin metsästelemässä poikaselle kirpparilta pari bodya ja yöppärit. Tuo pikkunen kasvaa niin vauhdilla, että melkein kaikki varastossa olevat vaatteet uhkaa jäädä pieniksi. Eilen myös ulkoiltiin ja vaan köllöteltiin ja otettiin rennosti.. 

Tänään miekkonen lähti työpaikan joukkueen kanssa pelaileen salibandya ja minä jäin pöllyttään keittöön jauhoja muita kaapeista löytyvää. Ekaks tekasin tämmösen erittäin ruman, mutta ihan hyvänmakusen gluteiinittoman (ja oikeestaan kokonaan jauhottoman porkkanakakun). Tuon ohjeen nappasin yhden ystävän fb- kommenteista, kun hän oli tuota tekaissut ja kehu, että hyvvää on. Mulle ei vehnä oikein varsin hyvin sovi.. eikä erityisen jees ole ruiskaan (ja kerta toisensa jälkeen sorrun niitä syömään ja siitäpä sitten kärsin..) 

Tuossa kakussa on päällä tuorejuustoa ja yhdeltä kaverilta saatua omenasosetta.. siinä soseessa on omenan palasia, jotka näyttää tuossa kakun päällä aika oudolta.. mutta omppua se vaan on. :)

Ja vaikka tosta tulikin super-rumaa, tuli siitä kuitenkin hyvää. Namskis! Kelpasi miekkosellekin!

Edit: Lisäilempä ohjeenkin.

Sekoita seuraavat ainekset ensin hyvin keskenään;

2 dl karkeaa porkkanaraastetta

 1 kypsä banaani

 3 kanamunaa

1 rkl sulaa kylmäpuristettua kookosöljyä

 1 rkl hunajaa

Sekoittele nämä eri kupposeen ja lisää sitten taikinaan:

1 dl kookosjauhoja

1,5 dl mantelijauhoja

1,5 tl soodaa

 1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl inkivääriä

0,5 tl (ruusu)suolaa

(Mulla ei ollu kookosjauhoja, joten käytin kookoshiutaleita... niistä tuli vähän narskahteleva kokonaisuus, mutta hyvän makunen kuitenkin... Ja kyllähän tuon kakun rakenteestakin näkee, että tuo hiutale tekee vähän tollasen purumaisen lopputuloksen.. ;) Ja Kardemummakin oli päässyt loppumaan ihan salamyhkään, joten jätettävä sekin oli pois.. olis ollu varmasti kyllä tarpeellinen lisämaku tuohon vielä sekin..)

Paista kakkusta irtopohjavuoassa 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Lopuksi kuorrute:

Alkuperäisessä ohjeessa oli 

150g tuorejuustoa

1 prk aprikoosipilttiä

Minä sen sijaan laitoin tosiaan  sen 150g tuorejuustoa ja x -määrän omenasosetta tai hilloa.. kumpaa tuo nyt virallisesti lieneekään. :) Ja vähän heitin vielä hunajata sekaan. 

Tuon porkkanakakun jälkeen lykkäsin uuniin myslin. Teen aika säännöllisesti itse myslin.. sillonpa saa senkin ilman vehnää ja ihan semmosilla roippeilla, mistä ite tykkää.. :)

Tein myös piparitaikinan, vähän erilaisella ohjeella senkin... (sisältäen mm. kookosöljyä, ruisjauhoa, ruokosokeria..) Huomenna siis piparien leivontaa.. ellen yöllä herää ja syö tuota taikinaa.. 

Kun  sain leipomukset hyvään vaiheeseen, tekaisin vielä kiireenvilkkaa pussi-italianpadan ja syötin poikasen. Ja kun mies palasi omasta harrastuksestaan, hurautin minä Sorvankylälle. (Joojoo, oikeesti se on paikka täällä) Vierailin ihastuttavassa pienessä Molly's Candyshop -putiikissa. Puodissa oli ikiva tunnelma ja oli mukava rupatella itse puodin pitäjän kanssa. Hauskaa saada kasvot blogimaailasta tutuille.. Kotiinviemisenä lähti valkoisia tähtiströsseleitä ja kenno-paperi pallo.. se on tuossa kasassa vielä.. en oo ehtinyt sitä virittää mitenkään... kuvakin vain pikaräpsy.

Nyt iltasella saunottiin. Poikanen makoili kylppärin lattialla hoitoalustan päällä ja heilutti helistintä kun pyörähdimme pikaisesti löylyissä. Poikanenkin siinä kylvetettiin, voi sitä riemua kun pääsee potkimaan vettä ja räiskyttämään. :)

Tämän kuvan myötä toivotamme oikein mukavaa viikon alkua. Meillä on ainakin tiedossa heti aamusta vaunuttelutreffit uuden "mammatutun" ja hänen tyttärensä kanssa.  

Otava

Tekaisin muutaman paperitähden minäkin. Halusin juuri tuollaisia viisisakaraisia. Malli on kirjasta  Kaarnasydän ja sammalkranssi -Nostalgisia askartelutöitä. Ihana kirja, joka mun aikanaan piti saada omaan hyllyyn. Tuolta onkin monta ideaa toteutettu..

Tähdet saivat paikkansa teeveetason yläpuolelta... kuin itsestään ne alkoivat mennä ripustusvaiheessa Otavan muotoon.. laittelin niitä summanmutikassa ja huomasin asian kiinnitettyäni suurimman osan tähdistä. :) Mä tykkään kyllä. Nuo on kivat!

Tähdet on muotoiltu skräppikartongeista. Osassa tähtiä on kohokuviollista kartonkia, joka on värjätty kerroksittain.. Musta iso tähti tuossa alla on sellainen. Alla on punainen väri, jonka rapsuttelin hiomapaperilla esiin nuista terävistä kulmista. Ja noissa harmaissa pohjalla vaaleampi väri.. raapsuttelin nekin. 

Tuossa vielä ihan läheltä. Ja tästä näkyy myös kiinnitysmetodi... nuppineulalla.. ;) Tuossa tapetissa on ennestään jo monta reikää edellisten asukkaiden jäljiltä... Tapetti on oikeesti aika ruma, mutta ei oo saanu aikaseksi alkaa tuota seinää ehostaan. Aiemmin meillä oli tuossa isompi kirjahylly-tv-taso kompleksi, jolloin seinä jäi aikalailla sen taa piiloon.. nyt se häiritsee enemmän...  Alakuvassa tapetti näyttää valkoselta, mutta oikeesti ei oo sitä.. Siinä on jotain harmahtavia ja kellertäviä juovia luonnonvalkosella pohjalla.. jäk.

Tähtisateista iltaa kaikille!

Kortteja kortteja, nyt niitä saa. Eveliinan Talosta trallallaa.

Pieni erä mun kortteja löytyy nyt Eveliinan Talo -sisustusliikkeestä täältä Nokialta.

Mm. näitä voit käydä shoppaileen:

(Kuvat on ihan sikanopeesti räppästyjä ja siks ihan super-surkeita. En saanu niistä millään oikeen sävysiä... :(( )

Uuden kodin kunniaksi:

  

Jouluisia fiiliksiä:

Onnittelukortteja täydellisille naisille:

Eveliinan talolla on myös verkkoputiikki, johon pääset kurkkimaan klikkaamalla logoa! Sieltä löytyy aikas monta ihanaa juttua.. Svaneforsia, pallovaloja, sisustustarroja, somia koristeita, tähtikuviota.... suurempaa ja pienempää ihanuutta. Eveliinan talon kivijalkamyymälässä on myös ihania kotimaisten kädentaitajien töitä. Kannattaa käydä tutustumassa sekä netissä että paikanpäällä.

Eilinen on historiaa, mutta hyvä päivä! Tänään väsyttää.

Voi moro, mikä viime yö.. Poikanen inisi, pyöri, jodlasi (=lue jokelteli), itki, parkui ja röhki yöllä. Makasin kyljelläni krampissa yön. Hallelujah. Nyt aamu-unetkin tuntuu olevan katkonaiset... tunnin aikana oon rytkyttäny vaunuja jo kolmesti. Oiskohan jotain rokotusten sivuvaikutuksia.. kuumetta ei ainakaan näppituntumalla taida olla ja muutaman hymynkin aamulla saimme. Katsotaan, tarviiko turvautua Panadoliin..

Onneks eilinen päivä oli aika kiva, vaikka aamulla ei olis uskonutkaan. Siinä väsyneenä nimittäin kippasin kaffeen sekaan maustamatonta jogurttia maidon sijasta. Jäk.

Mutta aamuvalmistelut meni kivasti. Poikanen nukahti vaunuihin puoli ysiltä, mulle jäi tunti aikaa pakkailla arvontavoitto matkaan, pakata kasa kortteja kyytiin ja sipaista vähän ripsariakin, jotta naamassa näkyis muutakin ku silmäpussit.. (mainittakoon, ettei se edellinen yökään ihan täydellinen ollut...).

Puoli kympiltä hurautin Fanttiin vaunujen kanssa. Siellä treffailin pari samassa tilanteessa olevaa.. eli tänä vuonna syntyneiden lasten äitejä. Onpa se mukava saada uusia kavereita, turista niitä näitä ja saada KAHVIA, jossa ei ole jogurttia! Samalla saa toteuttaa intohimoaan ja kierrellä kirppiksen läpi. Tällä kertaa en poikaselle kyllä löytänyt mitään sopivaa..
Yhdet vaunukävelytreffit siinä sovin uuden tuttavuuden kanssa, jolla on meidän poikasta 5 päivää vanhempi tytär.

Pari tuntia höpöteltyämme hurautin postiin ja laitoin Maijalle arvontavoiton matkaan. Siitä matkani jatkui Eveliinan Talo -sisustusliikkeeseen, jonne kiikutin korttejani nähtäville. Pikkuinen unelmani toteutui ja nyt korttejani saa kyseisestä paikasta. Tästä postaan vielä erikseen..

Ilma oli mukava. Poikanen heräsi kotimatkalla ja parkui, kunnes laskin vaunun kuomun... taivasta tsiigaillen pikkunen jakso kotiin melkein kitisemättä.. ajeltiin välillä niin tienlaitaa, että poika näki puiden oksia ja valotolppia vaununkopassa köllötellessään..

Postilaatikossa odotteli vielä uusi Kotivinkki, jota pääsin lukemaan sohvannurkkaan, samalla pikkuista ruokkien. Iltakin oli suht leppoisa.. poikanen esitteli meille uusia taitojaan ja hauskuutti tuijottelemalla kirjaa silmät suurina ja huulet töttöröllä. Siitä oli hyvä laskeutua tuohon kaoottiseen viimeyöhön. Ihastuttavaa!

Mutta onneks aina voi polttaa kynttilöitä. Ne lohduttaa. Ja nyt ulkona sataa lunta!! Ihanaa!

Liitutaulutarrasta To Do lista.

Sitäpä minäkin ostin. Liitutaulutarraa. Monessa blogissa oon nähny sitä käytettävän ja kovasti on houkutellut.. mulla on yks massiivisempi liitutaulu kyllä jemiksessä varastossa, mutta sille ei oikein tunnu olevan nykyään hyvää paikkaa meillä. Siksipä tuo tarra onkin aika kivaa.. sitähän voi liimata mihin haluaa. :) 

Koska neliskulmainen "tavallinen" liitutaulu-To Do- lista on jo niin tehty, oli pakko keksiä tuohon jotain omaa idistä.. teimpä siitä sitten tuollaisen valuvan version.. Eli leikkasin alareunan sen näköiseksi, että maali vähän lerpottaa miten sattuu ja leikkelin sitten pisaroita, jotka liimasin tuonne alle. :) 

Ei muutes oo vaikee toteuttaa tuota listalla olevaa asiaa.. tai ainakaan epämieluisaa. ;) 

Tosin listalla on nyt jo aikas monta ihan jotain muunlaista muistettavaa..  grillin pesusta keittiön laatikoiden siivoomiseen... 

p.s. Sori tosi huonot kuvat. jäk.

Minä ja mun pari vanhaa työkamua ollaan treffailtu nyt säännöllisesti "mammojen kokoontumisajo" -meiningeissä. Meillä on hauskasti käynyt niin, että kaikilla meillä on alle vuoden ikäisiä lapsia. Kun aikoinaan päiväkodissa olimme samassa ryhmässä tiiminä, niin eipä olis arvannut, että mammaillaan tälleen samaan aikaan. Yhteydenpitokin välillä on ollut hiukan katkolla, mutta nyt on kivaa höpötellä ajankohtaisia aiheita (joo, niitäpä niitä... valvottuja öitä, tekemättömiä kotitöitä.. mutta iloa ja riemua ja vähän kauhuakin kaikesta siitä kehityksestä, mitä tuommoisilla pikkuisilla tapahtuu koko ajan.)  ja hekotella kaikenlaiselle. Joukkoomme liittyi myös yksi äiti pikkuisen tyttösen kanssa lisää, joten meitä kokoontuu nyt 4 äippää, 5 lasta ja useimmiten myös kaksi koiraa. Treffaamme vuorotellen jokaisen luona. 

Viime viikolla tuo kööri hurautti meille. Tai ennen meille tuloa treffasimme paikallisella lastenvaate-kirppiksellä, Fanttitorilla. Sieltä lähti kaikkien mukaan jotain ihanaa, toisille enemmän, toisille vähemmän.

Me poikasen kanssa olimme olosuhteiden pakosta vaunutellen kirppiksellä ja  niinpä autolla tulleista osa lähti jo edeltä meille kuorimaan vauvoja ulkovetimistä ja syöttämään pikkuisensa tyytyväiseksi. Me hiipastelimme perässä  yhden äiti-lapsi tiimin ja heidän karvaisten kaveredensa kanssa. 

Kun lapset oli tyytyväiset oli aika meidänkin pistää suuhumme jotain. Aamulla tekaisin ekaa kertaa tämmöstä hassua piirasta ystävältä saadulla ohjeella.  Täytettä muokkailin vähän.. alkuperäisessä ohjeessa kesäkurpitsan tilalla pitäisi olla kinkkua. 

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja (minä käytin spelttiä)

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

100 g voita

0,75 dl vettä

Nuo sekoittelin ihan käsin taikinaksi ja painelin vuokaan pohjalle ja reunoille.

Eli täyte:

puolikas kesäkurpitsa

2 tomaattia

aurajuustoa

2 dl emmental juustoraastetta

mandariinilohkoja

Ja kyllä, se oli hyvää. Kattaus on vähän niin ja näin, kaikki vinossa ja vinksallaan, mutta vauvan kanssa kattaminen on joskus haastavaa, eikä me niin nuukia oo tuommosten asioiden suhteen. Kaikki kelpasi kuitenkin ja jälkkäriksi oli vielä omenahyvettä kera jätskin ja surauteltiin kaffemasiinalla cappuchinot. Nam nam! Sitten olikin taas aika viihdyttää vauvoja. :)

Arvonta suoritettu!

Arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika. Kelle nalli napsahtaa, nalli napsahtaa.... Se mulla on soinu päässä tänään... 

Kun virallinen onnettaremme oli vetäissyt parin tunnin päiväunet ja tankannut itsensä kylläiseksi, oli aika ryhtyä hommiin! Tässä siis räjähtänyt äiti-ihminen (joo, en oo mitenkään hehkee kotilookissa.. enkä kyllä muutenkaan... ) ja poikanenkin on vähän poissaolevan näköinen.. taisi keskittyä telkkariin. (Miten kolmikuinen voikaan olla noin teeveen orja.. pitäskö siitä huolestua?) Lisäksi poikanen sai tänään ensimmäiset rokotepiikkinsä, joten odottelemme tässä tuleeko niistä jotain inhottavia sivuvaikutuksia. Toistaiseksi pikkujätkä on ollut ihan hyväntuulinen ja oma itsensä.. 

Noniin, mutta sitten. Kättä kippoon ja paperinpaloja tunnustelemaan.. vähän näytti, ettei sieltä mitään nouse...

Muttamutta.. kuinka ollakaan... nyrkkiin puristui kolme (3) paperinpalaa, joista kaksi tippui. Kolmatta nuori herra puristi nyrkissään tiukasti. Tämä se on. Tämä sen on oltava!

Ja arvassa luki Maija!! Onneksi olkoon! Mä laitan sulle nyt sähköpostia! Hiphei ja hurraa!!

Vielä on aikaa osallistua. Huomenna arvontalaulu raikaa! :D

                           

                                                               Ja palkintohan on tämä:

Ja osallitua voit täällä!

Ja totta tosiaan, mä EN oo syöny tuota suklaatia, vaikka mieli tekis! Ihan oon sen jollekulle säästäny! :) Enkä polttanu kynttilöitä enkä käyttäny tota keittiöpyyhettäkään. Koska mulla itelläni on semmonen harmaana.

Huomenna tosiaan arvotaan.. Joskus iltapäivällä. Olettaisin.

Suomen käsityöyrittäjien joulukuvasto

Voi mitä ihania himotuksia!



Klikkailkaas kuvaa, niin pääsette katsomaan mitä kaikkea ihanaa, kaunista ja tarpeellistakin suomalaiset taitavat osaa tehdä! Tuolla on tosi monta kivaa juttua, mitkä huolisin mieluusti meidän kotia ja meidän pientä perhettämme koristamaan.

Tämän kuvan ja linkin kopioin ihanasta Susannan työhuone -blogista. Susanna valmistaa bambuisia tiskirättejä ja keittiöliinoja ja tarjottimia... IHANILLA printeillä. Kannattaa käydä tsekkaamassa ja hankkimassa omansa.

(tää ei oo maksettu mainos vaan silkkaa ihastelua...)

Mä niin kärrrsin että mun tilillä ei oo vaikkapa tonnia, jolla voisin ostaa nuita ihania tuotteita.. tuolta kuvastosta sekä huomenna vuorossa olevilta kädentaitomessuilta. SNIF!

Ikuisuusprojekti etenee..

Neliöitä, paljon. Mitä tästä tulee? Mitä veikkaatte? 

(Hei, ja älä sinä Elluseni kerro, ku kerran tiiät mun ihmehommani aina...)

Aloitin tän jo heinäkuussa. Ehkä se joskus valmistuu. Se oli jo kauan korissa mytyssä, koska inspiraatio (ja aika) oli kortilla, kerta kaikkiaan. Nyt se on kokoamisvaiheessa. 

Huomenna mennään siskon kanssa kädentaitomessuille. Huisin kivaa. Mä oon arponu ja arponu, että mennäkkö vai eikö mennä.. kun rahatilanne on ihan surkia ja tuollahan on houkutuksia tälläselle kahelille vaikka kuinka. Päätettiin kuitenkin mennä, koska me vaan halutaan! (Ja kun sain kerran siskosta hyvää seuraa!) Miehelle perustelin (joo, mun pitää aina perustella kaikki, ihan vaan omasta mielestäni) että nää on mun pikkujoulut. Muihin pikkuinen söpö takiainen mua ei päästä.. iltamenot on pannassa vielä pitkään, jos pojalta kysytään.. ;)

Nyt lähden jouduttamaan tuota em. projektia ja paria muutakin.. tähtijuttuja... ;)

Selältä masulleen ja viikonloppufiilikset rieskoineen

Eilen meillä vietettiin ihan ekaa isänpäivää. Koska meidän poikanenhan osaa askarrella, niin iskä, pappa ja vaari saivat kukin oman korttinsa poikasen jalanjäljellä varustettuna. Poitsu oli hirveen kiinnostunu noista askarteluhommista, mikä tietysti lämmittää tämmösen näprääjä-äipän mieltä. ;) Korttiin tulevat jalanjäljet painoimme mustikalla. Se kutitti aika kivasti jalkapohjaa.. 

Isi sai myös mustan kangaskassin, jossa on valkoisella kangasvärillä painettuna  poijjaan räpylänjälkiä. Tuosta tuli isin virallinen kirjastokassa, jolla saapi roudata kotiin dekkareita ja myöhemmin myös pojalle lukemista. Kassin kanssa tuli vähän kiire.. yritin metsästää mustaa kangaskassia (sehän on tosi tärkee, että se on musta), mutta Sinooperista ne oli päässeet loppumaan,  muualla ei kait ollu valikoimissa ollenkaan. Minäpä sitten surrurrur ompelin kangaskassin kasaan sen jälkeen kun mustalla kangaspalalla koreili pikkuiset askeleet. Poika oli oikein onnellinen kun näki, että taas jalkapohjaa maalataan.. :))

Pesin tuon kangaspalan tuossa viikolla ja mies kysyi pyykkitelineellä roikkuvasta palasesta "Mikä tuo on?" vastasin vaan "Taitaa olla kuule pala mustaa kangasta. Sehän on jo kuiva, minäpä vien sen kaappiin".. Se asia oli sillä käsitelty. :D Ystäväni kysyi, että eikö siinä miehen hälyytyskellot yhtään soinu... totesin vaan, että eikai ne nyt.. se on jo niin tottunut, että mulla on noin sata epämääräistä projektia meneillään, joista se ei tajua mitään. Mitäpä tuosta kyselemään. ;)

Kakun miehelle leipoi Ingvar Kamprad.. eli laiska vaimo nappasi lauantain IKEA käynniltä mukaansa mantelikrokanttikakkusen. Kävästiin Ikeassa parin ystävän kanssa. Siinä me mentiin, kaks tuoretta äitiä suurinpiirtein ekaa kertaa mihinkään ilman vauvoja. Mikä seikkailu! Seikkailulta mukaan tarttui kaikille kolmelle (!) pöllökäsinukke, kahdelle meistä tuo em. kakku, kahdelle meistä samanlaiset lahjapaperit ja mitähän vielä.. aika samanlaiset pikkuostokset mukaan lähti. Mukavaa oli vaan tutkailla ja tonkia. Varsinkin IKEAN paperiosastolle oli mukava päästä. 

Ihasteltiin (ja kauhisteltiin) myös poikasen uutta taitoa. Hän näet oppi lauantai-aamuna kääntymään selältä vatsalleen.. ja tätä taitoahan piti sitten treenailla koko ajan. Aluksi käsi jäi alle, eikä meinannut millään tulla pois.. hermothan siinä meni. Lopulta sekin onnistui jo eilen ihan suitsait. Mutta kun tyyppi ei tajunnut kääntyä takaisin selälleen, vaan hermostui aina, koska ei oikeesti halunnut ja jaksanut olla masullaan! Silti joka kerta sinne oli kiepsahdettava melkein heti kun selälleen pojan käänsi.. Sitterissäkään ei onnistu enään poikaa pitää, siinäkin kun on koitettava pungeta itseään masulleen.. siinä sitä sitten ollaan niskat melkein nurinpäin.. kauheella ähinällä. Mihinhän tuon poikasen kanssa vielä joutuu... vielä ei oo ihan kolmea kuukatta ikää edes.. 

 Iltasella paloi kynttilät. Kuvailtiin myös poikasta..

Ja päivällä syömämme peruna-bataattimuussin lopusta ja speltjauhoista miekkonen tekaisi meille vielä iltapalalle rieskoja. On muuten hyviä! Se on tuo ainoa leipomus, mitä mies tekee. Meillä mies teke ruokaa aika paljon, mutta mä hoidan yleensä leipomishommat ja rehupuolen.. 

Nyt on taas mukava aloittaa uusi viikko. Tosin viime yönä yks pikku napero keksi rueta kiljahtelemaan neljän-viiden aikaan.. kujerteli ja höpötteli ja nysväsi kyljessä kiinni. Kyllä sille nyt unet maistuu.. maistuis varmaan mullekkin. :D 

Ja kivaa, kuinka moni on tänne löytänyt tiensä ja lukijoitakin on kertynyt. Arvontaankin on lipukkeita tullut jo ihan mukavasti. Vielä ehtii! 

Kahvakuulaa ja ovi Narniaan - eli kuinka syödä aamupala kun talossa on vauva.

Jos et ole niitä ihmisiä, että tykkäät lukea höpsöjä juttuja lapsista, niin skippaa tää. :)

Meillä poika on nyt ollut aika huono nukahtamaan iltaisin.. Välissä tirppana uinahti jo itsekseen sänkyynsä, mutta nyt vaatii taas sylissä/vieressä rinnalla nukuttamista pitkään. Välillä yötkin on meinanneet mennä hulinaksi, mutta viime yö oli taas ihana. Poika söi asiallisesti sen verran mitä halusi ja jatko uniaan viekussa. Ei siis tällä kertaa hylje-efektiä (kun yritän mennä vähän kauemmas, toinen mönkii kuin kuutti perässä niin, että on taas hankalan lähellä ja joudun itse nukkumaan krampissa). Meillä puoli-perhepeteillään.. Illalla poikanen nukahtaa omaan petiinsä ja yöllä ekalta syönniltä jää viereen, koska en jaksa kanniskella murusta ees taas.. varsinkaan sillä uhalla, että toinen herää siirtovaiheessa ja kaikki on aloitettava alusta. 

Aamulla nuori herra on yleensä hyväntuulinen. Varsinainen hymiö! Me heräillään melkoisen aikaisin yleensä.. vaihtelevasti kuuden ja puoli kahdeksan välillä. Minusta on mukava mennä syömään aamupalaa yhdessä miekkosen kanssa, ennenkun hän lähtee töihin. (Huom: TUORE kahvi!!) Poikanen jää joskus meidän sängyn keskelle nukkumaan, mutta useimmiten heräilee siinä samalla ja aloittaa aamulaulelunsa. Tyyppi viihtyy aamulla hyvin yksekseenkin sängyllä ja kalkattelee mitä milloinkin. "ÄY, ÄY!" "DUUD!" "JEI!". Viihtyvyyden lisäämiseksi on myös yksi hyvä keino! Meidän vaatehuoneessamme on ilmiselvästi Narnian portti, ainakin niin suurella mielenkiinnolla poikanen sinne tuijottelee ja naureskelee itsekseen. Jos haluaa syödä aamupalan ihan rauhassa ja kiireettä, avaa vaan vaatehuoneen oven (se on siinä sängyn vieressä, näköyhteys hyvä!) ja laittaa sinne valot päälle. Poikanen sitten juttelee faunille ja Aslan-leijonalle.. ja mitä siellä Narniassa nyt asusteleekaan.. ;) 

Jos Narniassa on huono meininki ja poikanen hermostuu, on vielä toinen keino syödä aamupala ilman huonoa omaatuntoa kiukkuavasta pojasta. "Kahvakuula" on tuo sitterissä keskellä oleva pallo. Isi taisi pojan opettaa leikkimään tuolla jo joskus kuukausi sitten. Nykyään poikanen osaa keinuttaa sitteriä itse, tuojottaa palloa silmät ristissä ja suu auki, välillä hymyillen koko naamallaan, välillä vakavana. Välillä tyyppi pysäyttää sitterin liikkeen ja odottaa että pallo pysähtyy. Sitten palloa täytyy tuijottaa hetki hievahtamatta ja äkkiä, yllättäen, poika polkaisee sitterin vauhtiin niin, että pallo alkaa heilua hurjasti. Riemunkiljaisut säestää leikkiä. Tuota poika saattaa jaksaa pelata 15-20 minuuttiakin yhteen menoon. Varsin hupaista seurattavaa! 

Voi vaan kuvitella, millainen vauhtiveikko tuosta pojasta tulee kun se saa jalat alleen. Nyt jo se huitoo ja potkii ja riemuitsee oppimistaan liikkeistä melkoisesti. Nyt poika on oppinut tarttumaan esineisiin ja se on kyllä kauheen kivaa.. kaikkea pitää kokeilla laittaa suuhun käsien avulla.. koordinaatio on toisinaan vaan vähän hukassa.. 

Ja huom huom!! Vielä ehtii osallistua arvontaan aiemmassa postauksessani!

HAUSKAA PÄIVÄÄ KAIKILLE! NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ MARRASKUUSTA HUOLIMATTA! 

Arpaistaiskos?

Jotenki on hyvä fiilis. :) Meleko moni asia on mallillaan ja oon hirveen ilonen tästä bloggailustakin. (Kotiäidin henkireikä) Siksipä ajattelin, että jos vaikka arpasis jotain. 

Tässäpä olis tämmönen ihanuus, jonka joku onnekas voi voittaa:

Tähtikuvioinen beige keittiöpyyhe, pari paryliten tuikkivaista ja suklaata pimeisiin syysiltoihin. Aika ihania.



Ja hommahan menee näin:

*Yhden arvan saat kommentoimalla tätä kirjoitusta

*Kaksi arpaa kun liityt lisäksi lukijakseni tai oot jo..

*Kolme arpaa kun edellisten lisäksi vielä kerrot arvonnasta omassa blogissasi.

Kerro kommentissa, monellako arvalla olet mukana. :)

Arpasen tämän kahden viikon päästä, eli maanantaina 18.11.

Porkkanaista päivää! Muutaman kilon käsittely ja kasvissosekeiton ohje.

Kun isä ja äiti tulivat ristiäisten aikaan meille, he toivat pajupallon lisäksi myös pakasteen täyteen marjoja (mustikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa...) ja muovikassillisen porkkanoita. Marjat pakkasesta on aina tullut syötyä, mutta aiemmin nuo porkkanat on syystä tai toisesta venyneet ja vanuneet jääkaapin alaosassa niin, että viimeiset muutama porkkana on olleet lopulta ällön vettyneitä ja pehmenneitä ja ties mitä ja ovat joutuneet sitten roskiin. :( Ihan hävettää myöntää. 

Meidän ekosynti on muutenkin se, että ruokaa lentää biojätteeseen ihan hävyttömän usein. Heräsin taas jälleen tähän todellisuuteen Yhteishyvä- lehden artikkelin myötä ja olipa Veikeän Verson Paulakin kirjoitellut mainiossa blogissaan tänään käynnistyneestä valtakunnallisesta hävikkiviikosta: <-- Käy lukemassa lisää Kuluttajaliiton sivuilta... 

Siispä tuumasta toimeen

Pilkkomista, pilkkomista.

Eka tein soseen muutamasta porkkanasta ja pakastin pienissä minigrip-pusseissa. Tästä se lähtee, nyt on pakkasessa poikaselle ihan ekat kiinteet ruuat. Hetken kyllä saavat ollakkin siellä, ennen ku on käyttöä.. Jääpalamuotit oli ties missä, joten en voinu niihin pakastaa, siksi minigrip.. jaoin mössön tuolla pussin sisällä kahteen osaan, ettei tuu kerralla liikaa sapuskaa maisteltavaksi. 

Kylläpä mä olen supermama.. ;D

Seuraavaksi pilkoin

 3 porkkanaa

1 sipulin

0,5 lanttua

1 bataatin

Heitin ne kattilaan, plumpsis!

Sekaan 2 kasvisliemikuutiota

Kun kaikki oli pehmennyt, otin suurimman osan keitinvedestä kulhoon ja soseuttelin sauvasekoittimella kasvikset. Lisäilin vettä vähän, että ei oo ihan niin tiukkaa tavaraa.

 Heitin sekaan 

2dl ruokakermaa

1 purkin chili-tomaattimurskaa

0,5paketillista viherpippuri Koskenlaskija sulatejuustoa

vähän suolaa ja pippuria

 Kuumentelin kasvissosekeiton uudelleen kuumaksi

Tämmöstä tuli. Ja on kyllä hyvää. Päällä on auringonkukansiemeniä ja raejuustoa. Siihen sopisi myös aurinkokuivattu tomaatti, pesto ja lihanhimoissaan voi paistaa pekonia pieniksi palasiksi saksittuna.

Meiltä kuvia. Valokuvausharjoituksia nääs..

En ole oikein jaksanut missään vaiheessa opetella käyttämään kameraa kunnolla. Siitäkään huolimatta, että meillä on ihan kohtuullisen ok järjestelmäkamera. Myönnetään, oon käynyt joitain vuosia sitten työväenopiston valokuvauskurssillakin yhdessä miekkosen kanssa, mutta se tieto valui suurinpiirtein ku vesi hanhen selästä (Mistä tuokin sanonta tulee?). Mä kyllä tykkään kuvata, mutta en oo yhtään jaksanu perehtyä aikoihin ja aukkoihin ja kaikkiin kilkkeisiin.. Miekkonen taas tykkää rassata just kaikkia kameran ominaisuuksia, mutta ei keksi kuvattavaa.. minä taas löydän kuvattavaa, mutta otan auttamattoman huonoja räpsyjä, enkä ymmärrä tekniikasta mitään. Tässäkin asiassa siis korvaamme toistemme puuttuvia taitoja. Olemme ilmeisen hyvä tiimi. ;)

 No mutta tämän aktiivisemman bloggauksen kautta on alkanu nuo nappulat ja vivut kamerassakin kiinnostaa.  Etenkin kun tajusin lisäsalaman erinomaisuuden! 

Ja samaten bloggaamisen vuoksi tulee välillä järjesteltyä paikkoja paremmin, ku pitää saaha kuva otettua.. :D Että ei ihan hyödytön harrastus tämä. :D 

Niin, että oon kulkenu täällä sisällä nyt ja räpsytelly ja kokeillu. Kökköjähän mun kuvat on edelleen, mutta ainaki oon intoutunu. Kai innostus korvaa puuttuvan taidon? :D  

Joku, joka osaa ottaa kuvia; miten kuvataan lamppuja, valosarjoja tms niin, että valo näkyy, mutta ei näytä tyhmältä? Kattokaa nyt tuota edellä olevaa tikaskuvaa. Niinku olis joku StarWars hahmo tulossa valomiekan kanssa seinästä läpi. Argh! Tuossa tikkaissa on led-valosarja, joissa on kylmähkö valo, mutta ei kuitenkaan noin sininen. 

Joo.. nää näytti paremmilta vielä tunti sitte.. nyt taas kököiltä. plääh!

Varsinki tuo kenkäkaappi.. Siihen tuli heijastus tai sitten kuvasta tuli pimeä.. riippuen mihin salaman suuntasi. Olkoot siis tommonen. Mutta tuo muumitaulu on musta tosi ihana. Oon ostanu tuon julisteen joskus Tampereen muumimuseon myymälästä. Se oli halpa, muistaakseni jotain 2euroa. Juliste pyöri rullalla ties missä ja on saanut vähän osumakin, mikä on tosi tylsää. Sitten vihdoin muistin ostaa sille kehykset ja nyt se on tuossa eteisessä tervehtimässä tulijoita ja menijöitä. Ainoa miinuspuoli tuossa julisteessa (sen ruttusen reunan lisäksi) on se, että se on kummallisen kokoinen. Pitkulaisempi kuin pitäisi. Kehykset ovat sille siis hiukksen liian leveät, mutta minkäs teet. Kelpaa se mulle nuinki. Ja tuo uusi talvikauden muumimuki oli pakko tuikata kuvaan rekvisiitaksi. Miekkonen toi sen mulle keskiviikkona töistä tullessaan. En tiedä, mistä hyvästä. Aina joskus mies itse toteaa, että muumimukeja on jo liikaa, enempää ei ainakaan mahdu.. mutta kuitenkin ilahduttaa mua joskus uudella mukilla. :) Ja minä kyllä ilahdun.