Diy -Jäälyhty pilttipurkeista

 Naperon kans tekastiin jo ennen ristiäisiä terassille kiva ja helppo "jäälyhty". Koska talvi on mitä on, niin on ollu kiva että terdeä koristaa edes etäisesti lunta ,uistuttava juttu... :D

Poikanen sai töpötellä akryylimaalilla pilttipurkit valkoiseksi.. tässä ei haittaa, vaikkei jälki olis niin tasaista. 

Kun maali oli kuivaa, mä kuumaliimailin purkit pyramidin muotoon.

Sisälle purkkeihin työntelin valosarjan.. 

Kuva ei anna oikeutta tuolle.. on oikeestikki aika kivan näköinen. 

Täällä tonttu on tullut päivä päivältä rohkeammaksi.. tänään nukkuvan poikasen kainaloon on ilmestynyt kirje ja hieno maapallo.. siitä näkee, kuinka hurjan moneen paikkaan pukin täytyy jouluna ehtiä.. 

Kirjoittelen tätä postausta uudella Samsungin tabletilla. Mekin vihdoin hankittiin tällainen vekotin meille.. nyt on kiva käydä lueskeleen blogeja ihan soffalta käsin kahvikupponen kädessä siis jos käy välillä niin kivasti, että poikanen nukahtaa päikyille ja neitikin puuhailee hetken leikkimatolla tyytyväisenä. Meillä kun ei oo kun pöytäkone, niin on vähän tylsä aina makkariin mennä tietsikalle..

Ja niin... ehkä meidän pitkät mummolamatkatkin helpottuu kun voi pyöräyttää hätätilassa jonkun ohjelman poitsulle tuleen.. Oon kyllä vastustanu sitä, että kakruilla näkyy autossa aina ohjelma, mutta jos se helpottaa ees vähän kuuden-seitsemän tunnin ajomatkaa, niin antaa mennä.. 

Mutta nyt toinen kuppi kaffia ja sitten pikkuneidin kanssa surustelua, vaipanvaihtorumbaa jne.. rakas arki!

Viikonlopun puuhia ja ihana tallipiha

Olipas mukava viikonloppu. Siihen kuului kyläilyä ystäväperheellä, miekkosen salibandypelin seuraamista (poikanen oli ihan intona ja jaksoi katsoa hienosti koko pelin, kommentoiden hauskasti) ja rentoo ja lepposaa yhdessä oloa. 

Sunnuntaina tehtiin kotona hyvää ruokaa ja iltapäivällä suuntasimme ekaa kertaa ikinä Hoploppiin Tampereen Onkiniemeen. Poikanen oli aluksi aika ihmeissään ja mietittiinkin, uskaltaako poikanen muualle kun ihan pienten alueeseen tekemään valtavista pehmopalikoista tornia.. No pikkuhiljaa poika rohkaistui ja kun äiti ja isikin kävi vähän kiipeilemässä vuorotellen (Toinen piteli pikkuneitiä, joka halusi ehdottomasti olla sylissä), alkoi poikasen vauhtikin kiihtyä ja rohkeus kasvaa. Lopulta tyyppi kiipeili sujuvasti isojen puolen tuubeissa ja telineissä monen metrin korkeudella ja laskea hujautti isosta mäestä ihan yksin. (Äiti ei kuulemma enää saanut tulla mukaan!). Aikas hauska paikkahan tuo oli, vaikka sateinen itsenäisyyspäivän sää oli ajanut aikamoisen määrän lapsiperheitä tuonne riehumaan ja meteli oli tietty sen mukainen. Tulipahan poikasellekin pari tuntia hikiliikuntaa ja punaiset posket. 

Onkiniemen hoplopista hurautimme Tallipihalle. Vettä vihmoi ja maa oli kurainen, oikein joulukuun keli siis! :( 

Ihanien käsitöiden myyjät värjöittelivät myyntimökkiensä lähellä.. vain pari ihmistä oli liikkeellä enää viiden kieppeillä. Nyt ei itsekään tullut kierrettyä kojuja (vaikka mulla tietysti aina mieli tekisi..) vaan suuntasimme lämpimään kahvilaan. 

Tallipihan kahvila on i-ha-na!

 Vanha talo, jollainlailla hyvä henki ja iloinen puheensorina. Kuten yleensäkin, paikka oli ihan täynnä. Onneksi juuri vapautui pöytä kun saatiin tilattua. Meillä perheen miesväki on kyllä niin täytekakun perään, että tiskiltä valikoitui lautaselle itsenäisyyspäivän täytekakkupalat. Kovasti kehuivat herkulliseksi! Suklaahiirenä valitsin itselleni palan mutakakkua. Taisi olla gluteenitonta, joten peukut sille! 

 

Eihän niistä herkuista ehtinyt edes kuvaa ottaa. Niin vauhdilla ne katosivat. 

Eteisessä  oli tonttu. Sitä poikanen ihasteli kovasti. 

Kahvien ja herkkujen jälkeen suuntasimme vielä pihan poikki kohti vanhaa tallia. Tuo tallipiha on kyllä pimeässäkin todella kaunis, jopa vesisateessa!

Tallissa meitä tervehtivät lampaat. Poikanen oli ihastuksissaan. Myös aasi (josta ei tullut otettua kuvaa) hengaili tallissa. On ne nuo elukat vaan ihania!

Lisää käsityöläisiä (ne onnekkaammat) oli myymässä tuotteitaan tallissa, lämpimässä ja sateelta suojassa...

Tunnelmallisia valoja oli kaikkialla. Kuvat vaan heilahti tylsästi. :( Kannattaa ehdottomasti pistäytyä tuolla kahvilassa ja muutenkin Tallipihan joulutorilla ostamassa kotimaisten kädentaitajien hienoja tuotteita!! 

 Mukavan päivän jälkeen oli kiva hurauttaa kotiin ja seurata hetki linnan juhlia ja syödä rauhassa iltapalaa. Onneksi tuli mentyä ajoissa nukkumaan, koska viime yö olikin sitten taas mielenkiintoinen. Poikanen näki painajaista ja huusi ja itki pitkän tovin ennen kuin saatiin rauhoiteltua. Pikkuneiti taas onnistui lorottelemaan vaippansa täyteen ja siinä vaihdettiin sitten vuodevaatteita ja yöppäreitä puoli viiden jälkeen.. Neitokainenhan virkistyikin siinä niin, että kurnutti ja jutteli iloisesti lähemmäs puolta kuutta. Tuttia yritin työntää suuhun ja hyssyttää, mutta sehän sylkäistiin pois, koska asiaa oli vaan yksinkertaisesti niin paljon! :D Onneksi kuitenkin uni voitti vielä ja sain tunnin armon aikaa. Mutta täytyy sanoa, että aamukahvi maistui silti erittäin hyvin! :) 

Nyt siivoilemaan. Huomenna meillä on parin kaverin kaa lasten pikkujoulut! Tiptap!

Meidän ihana joulukalenteri ja muuta tunnelmallista.

 Nyt kun saatiin ristiäiset kunnialla ohi, on aikaa muunlaisille sisustuksille. Niin se vaan alkoi joulukuukin ja piti oikein kaivella jotain kivoja koristuksikin esille. Mutta kattokaas hei, minkä poikanen sai mun siskolta. Aivan hurmaavia joulukalenteritötteröitä!!

Tötteröt on siis virkattu ja sitten huovutettu. Kädentaitomessuilta löytyi tuollaisia puisia sydännappeja numerointia varten. 

Pitkästä aikaa kannoin heinäseivästikkaat olkkariin ja virittelin joulukalenterin siihen.  Kivalta ne kyllä siellä näyttääkin! Tikkaat saavatkin olla olkkarissa ainakin siihen asti kun pikkuneiti lähtee liikkeelle ja tikkaat ovat liian hasardi tutkimuskohde. ;) 

Poikanen tuli katsomaan kirjoittelua ja totesi tästä kuvasta "Hei, se on meiän koti!!" Kas vain, niinpäs onkin! 

Joulukalenteriin on tonttu käynyt aina salaa tuomassa jotain pientä.. koristeita, pieniä leluja... Kerran ehdin nähdä vilaukselta pienen tyttötontun juoksevan terassin ovesta ulos.. Pikkuinen poika katselikin illan ulos takapihalle toiveikkaana, näkisikö tontun vilahtavan. Ja kuinka suuri onni onkaan kun kalenterista löytyy jotain. <3 Lapsen usko satuun ja taikaan on jotain niin ihanaa!

Hiiripariskuntakin istahti telkkarin viereen. Nämä löysin joskus monta vuotta sitten jostain alelaarista joulun jälkeen.. ovatpa kyllä ihanat! 

Oksassa nämä virkatut tähtilamput näyttää aika ihanilta iltasella.. 

Mukavaa lauantai-illan jatkoa ja hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!! 

Kun neiti nimen sai -kuulumisia ja koristeita

Täällä blogissa on ollut hiljaiseloa, mutta täällä kotopuolessa on touhuttu ja tohistu. Viime lauantaina neitokaisemme vihdoin sai nimen melkein kahden ja puolen kuukauden iässä. Ristiäiset pidettiin meillä kotona ja vieraita meillä oli viitisentoista. 

Poikanen jännitti itse toimitusta niin paljon, että leikki kasteen ajan junilla huoneessaan. Kesken juhlallisuuksien tyyppi juoksi innoissaan Brion pattereilla toimivan veturin kanssa (jossa patterit oli jo niin lopussa, että välillä juna ei toiminut, mutta "levättyään" patterit jakoivat taas hiukan)  olkkariin ja hihkaisi "se liikkuu". Vähän tahtoi hymyilyttää.. Hetkeksi sain poikasen raahattua syliin, mutta papin ehdottamaan siskon pään kuivaukseen ei pokka riittänyt vaan poitsu kiisi nopeasti takaisin huoneeseensa.. Pieni poika. <3

Ylpeä äiti ja Iida Mette Emilia

Kastepöydän kukat ovat paikallisesta Kukkaputiikista. Samantyylinen asetelma kuin kaksi vuotta sitten poikasen ristiäisissä. Ei tarvinnut pettyä laatuun taaskaan.

Tarjolla oli kahdenlaista salaattia, kinkku-juustosarvia, aurajuustosarvia, lihapullia, pikkuleipiä, karkkeja, pähkinöitä, leipäjuustoa ja useammanlaista kakkua. Kokeilin ekaa kertaa tehdä kinuskia kakun päälle... ihan tarpeeksi en tainnut keittää kun jäi vähän tahmeaksi.. ihan ok kuitenkin. Ja kinuskikissan ohjeen mukainen puolukka/vadelmatäyte kinuskikermalla oli kyllä hyvää ja vähän erilaista kun mitä ennen olen tehnyt. 

Ikkunassa roikkui koristeena siskon tekemiä pehmosydämiä ja kennopalloja. Kennopalloja roikkui eri värisenä myös muualla katossa... oli mukana sitä pinkkiäkin.. ;) 

Oksakin on saanut sydämiä somistuksekseen.

Ristiäisjärjestelyissä mulla oli apuna ystävä kaukaa ja veljen tyttö joka oli meillä viikon kylässä ja sain mm. nauttia tulevan kosmetiikkaneuvojan tekemistä jalka- ja kasvohoidosta! Ihan luksusta kotiin jumiutuneelle hajaöitä elävälle äiti-ihmiselle. Toki taustalla olisi voinut mieluummin pyöriä vaikka klassinen musiikki eikä Puuha Pete tai Ti-ti nalle. No kaikkea ei voi saada. ;) 

Ristiäisistä kyllä on hyviä kuvia, mutta en periaatteesta täällä julkaise kauheesti kenenkään naamoja jos ei lupaa oo myönnetty.. ;) Siksipä mennään enemmän näillä koristepuolen kuvilla. :D 

Nyt on taas aikaa kaikenlaisille muille projekteille... kaikenlaista näperrettävää oon aloittanu, mutta tahtoo olla aina noin tsiljoona aloitettua projektia ja kaikki jää kesken.. sen verran pieniä hetkiä on ne, kun ehtii omiin hommiin keskittyä. Nyt pitää herätellä poikanen päiväunilta, jotta saa sen illalla nukkumaan. Neitikin jopa nukkui samaan aikaan unensa, joten sain ihanan oman bloggausajan ilman assareita. :)