torstai 21. huhtikuuta 2016

Poikasen uusi menopeli - Strider potkupyörä!


Kuten varmaan aika moni muukin pikkuihmisten vanhempi, niin mekin pohdimme, hankitaanko poikaselle joku menopeli täksi kesäksi ja millainen. Potkupyöriä olimme nähneet parilla naapurin lapsella ja näyttivät niin kivoilta ja käteviltä, että olin jo oikeastaan päättänyt että potkupyörä meillekin kotiutuu. Meitä ei erityisesti houkuttanut ajatus  kaksitoistatuumaisesta polkupyörästä jota lykkäämme pitkin maita ja mantuja työntökahvasta ja lapsi istuu kyydissä. 



Mä en oo ollu oikein missään lastentarvikehommissa mikään hifistelijä. Valtaosa meidän naperoiden vaatteista, leluista, hoitotarvikkeista ynnä muista on hankittu käytettynä. Potkupyörääkin huutelin ekaksi fb-kirppiksiltä ja kyttäilin tori.fi sivustoa. Sopivaa vaan ei tullut vastaan. Samalla harhauduin lueskelemaan keskusteluja ja arvosteluja erilaisista potkupyöristä... Siellä törmäsin ekaksi Pukyyn, sitten Strideriin. Sitten joku kumma juttu iski ja aloimme innoissaan pohtia, että jos hankkisimmekin jomman kumman noista pyöristä. Molemmissa oli puolensa, toki hintaakin perus markettipyörää enemmän..



Sitten pam. StriderSuomen verkkokaupan ostoskoriin mätkähti komian punainen Strider Sport myöhään lauantai-iltana. Maanantaina tuli jo ilmoitus, että pyörätilaus on käsitelty ja valmiina lähtöön matkahuollon mukana. Poikanen oli täpinöissään kun kerroin, että hänen uusi menopelinsä lähtee huristelemaan bussilla Jyväskylästä kohti Nokiaa. No myönnetään, äitikin oli vähän täpinöissään. :D 


Keskiviikkona tuli tekstiviesti, että se on saapunut. Kun miekkonen tuli töistä, nappasin auton ja lähdin yhdistetylle nopsalle ruokakauppa -ja pyöränhakureissulle. Fillari tuli salkussa muutamassa osassa ja se koottiin sinä hätsynpikasesti kasaan. Poikanen töpötteli pyörällä olkkarissa nukkumaanmenoon asti ja pyörä piti saada yöksi sängyn viereen. Hyvä kun ei sänkyyn sentään. 



Seuraavan aamun pikkukakkonen piti katsoa pyörän selässä ja sitten nopsasti ulos, että ehtii kokeilla pyörää ennen pikkuneidin neuvolareissua. Ja sitten sitä mentiin..  Olin ajatellut, että pyörällä töpötetään pitempäänkin, ehkä varovasti istutaan satulassa ja kävellään ja vähän jännitetään enemmän. Kahden viikon jälkeen voin kertoo, että ainoo ketä jännittää välillä on äiti! 



Tasapaino on kehittynyt ihan hurjasti tän parin viikon aikana. Alamäkiä poikanen laskettelee jalat ilmassa. Kuitenkaan ihan päättömästi hän ei kaahaa, vaan korvatkin on kiitettävästi olleet mukana ja hyvä niin! Tänään uskaltauduimme myös kerhomatkalle niin, että otin varuiksi ratasistuimen pojalle, mutta hän ajeli matkat pyörällään. Meiltä pääsee tuon parin kilometrin matkan hiljaisia kevyen liikenteen väyliä lähes kokonaan. Keskustan liepeillä viimeiset pari sataa metriä mä kannoin pyörää turvallisuussyistä. Takaisin tullessa poikanen halusi rattaiden kyytiin huilaamaan puolessa välissä matkaa, mutta malttoi olla kyydissä ehkä 300 metriä.. niin hauskaa potkuttelu on!  



Nyt vähän ynnäilyä tästä meidän pyörävalinnasta. Jospa näistä ajatuksista olis apua jollekin muullekkin potkupyörää miettivälle.. 

  • Ehdoton plussa Striderissä on keveys. Pyörä painaa vähän alle 3kg! Poikanen jaksaa itse nostaa sen varastoon ja sitä on helppo hallita kun pyörä ei vie miestä vaan päin vastoin..  Vertailuksi katselimme Prisman myymää Jupiterin potkupyörää ja se painoi 6kg! Poikanen kokeili sitä kaupassa ja pystyi kyllä ajamaan ok, mutta kun pyörä kallistui, se oli selvästi huterampi painonsa vuoksi.   Keveydestä on myös hyötyä, jos pyörää joutuu välillä kantamaan.  
  • Plussaa myös satulan ja ohjaustangon pikasäädöt. Pyörän saa nopeella ranneliikkeellä sovellettua siis eri kokoisille käyttäjille sopivaksi.. tämä voi olla vuoden päästä ihan kätevä ominaisuus kun epäilemättä tästä pikkuneidistä on kasvamassa melkoisen touhukas tapaus.. Säätövara tässä pyörässä on myös huikeen hyvä.. Striderin sivuilla kehutaan et pyörä säätyy noin 1,5v iästä 5-vuotiaalle asti. 
  • Onhan se makian näkönenkin.. 
  • Pyörässä ei oo jarrua vakiona, joka on vähän tylsää. Tähän on kyllä saatavana lisävarusteena jalkajarru. Voi olla että se lähtee vielä tilaukseen. Kengänpohjat on kovilla tässä harrastuksessa.. Joissain eri merkkisissä pyörissä on käsijarruja.
  • Satula tuossa on kovaa muovia.. se vähän ihmetyttää kun ei oo pehmusteita. Poika ei oo kyllä valitellu, joten ei liene ongelma. 
  • Tähän pyörään on helppo nousta kyytiin ja pois, koska runko on malliltaan matala. 
  • Selkeesti pojan liikkuminen on saanut uutta buustia tästä ja pitkää matkaa huristellaan jo. On kiva kun tyyppi viilettää innoissaan ja päästään liikkuun rattaiden kanssa ihan reipasta kävelyvauhtia. 

Aikas tyytyväisiä ollaan siis hankintaamme. Uskon, että myös edullisemmin olisimme saaneet ihan kelpo pelin, mutta eipä tuo kaduta. Jälleenmyyntiarvokin tällä näyttäis ihan hyvältä..

Potkupyörää hankkiessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että pyörä olisi kevyt, malliltaan sellainen, että siihen olisi helppo nousta kyytiin ja säätövaroiltaan sellainen, että jalkapohjat yltävät kunnolla maahan kun istuu satulassa. Alkuvaiheessa jalkojen olisi hyvä olla pikkuisen koukussakin.


Kohta ollaan taas menossa. Poikasen kaveri on myös intoutunut potkuttelusta, joten päivällisen jälkeen on tiedossa potkupyörätreffit. Vauhtia ei tule siis puuttumaan tältäkään illalta!



maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kevään puuhia.

Mun kirjoittelutahti on tänne... no verkkainen.. Tässä kuitenkin muutamia kuvia helmi-maaliskuulta.



Meillä käytetään villasukkia tooodella paljon.. poikanen ei ole aivan yhtä innostunut hiihtelemään kotona villiksillä, mutta pyytää välillä illalla villasukat jalkaansa. Onneks meidät villasukissa pitävät mummo ja sit mun huippuihana ystävä. Kattokaas kui makiat sukat saatiin ystävänpäivälahjaksi?

Mun jalassa on Popedasukat. Varren logoa ei tässä näy, koska kuva on vaan tämmönen räpsy. Mutta toisessa sukassa lukee "Kato baby tarkkaan" ja toisessa "Tästä lähtee rock'n roll".. Ihan mahtavat!!
Pikkuneidin sukat ovat vähän hillitymmät mutta mätsäävät aika kivasti sen välikausihaalariin ja muihin pukimiin..



Pääsiäinen tuli ja meni. Meidän rivitaloyhtiön pihalle ei montaa virpojaa uskaltautunut, vaikka poikanen odotti kovasti pikkutrulleja.. Me käytiin niitä sitten poikasen kanssa oikein pyytämässä meille kun soittelivat vaan omakotitalojen ovikelloja! Pari tyttöä uskalsikin tulla vaikka houkuteltiin ne ovelle "Saatte karkkia kun tulette tänne sisäpihalle ja meidän ovelle. ". Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos oltas lähetetty miekkonen asialle... :D 
Poikanen itse ei uskaltautunut virpomaan vielä.




Pääsiäisen aikaan käytiin myös lasten isovanhempia moikkaamassa. Pääsiäissunnuntaina oltiinkin jo sitten kotosalla jo ja lenkkeiltiin ihanassa säässä katsomaan höyryjunaa joka liikennöi pääsiäisen kunniaksi Nokian ja Tampereen välillä pari kertaa. Lippuja ei tällä kertaa raaskittu ostaa, mutta olihan tuossa ihmeteltävää jo ulkopuolellakin. Aikasmoiset savut se tuprutteli ilmaan.



Sen verran uteliaita lurkkijoita ollaan toki, että sujahdettiin äkkiä kurkkaamaan, miltä juna näyttää sisältä. Puurakenteiset vaunut olivat pääosin aika hyvässä kunnossa ja makuuvaunut näyttivät hauskoilta. Käytävät olivat ahtaat, niinkuin junissa yleensäkin. 



Ah, ihana, kamala kura. Se ansaitsee nyt oikein oman kuvansa. Sitä on manattu ja siitä on iloittu tän keväänkin aikana. Poikanen nauttii kun saa oikein kunnolla loiskia ja läiskiä lätäkössä! Onneksi siihen on ihan huippu varusteet! Tuossa edellisen junakuvassa olevat Jonathanin sadehaalarit ovat aivan huippuhyvät, oikea nappiostos! Eikä oo kovin kalliitkaan.. vähän päälle neljänkympin ja kasvunvaraa on sen verran, että menevät ainakin syyskaudenkin ja ehkä myös ensi keväänä.. 



 Meillä pelataan paljon. Aikuisten pelejäkin meillä on iso kasa, mutta niillepä on ollut viime aikona melko vähän aikaa. Sen sijaan esim kummitädiltään saama  Muumidomino on yks poikasen suosikeista. Sitä on pelattu kymmeniä kertoja. Pari uutta peliä tarttui mukaan viikonloppuna Pirkkalan MLL -yhdistyksen kirppikseltä. Eläinpyramidia on nyt tahkottu tänäänkin kahdesti.. 



 Ja tässä meidän pikkuneiti. Lippapipo on LittleMayan tuotantoa ja lahja ystäviltä. Tuossa se rötköttää päässä mitenkuten ja on vähän isokin neidille, mutta onpa vaan niin söpö, että pakko sitä on jo käyttää! Meillä pikkutypy ei kyllä aina enään maltakaan nukahtaa rattasiin vaan välillä hihkuu ja katselee innoissaan, mihin ollaan menossa.. :) 

Mulla on jo parikin blogipostausta työn alla, mutta pitäis ehtiä ne joskus viimeistelläkin.. :D Seuraavaks esittelyssä meidän poikasen hieno uus menopeli! ;)