maanantai 27. tammikuuta 2014

Blendaillen herkkua (ohje) ja pikkusyömäri.

Kevätaurinko on selkeesti alkanu havahduttaa muakin horroksesta. Taas on alkanu meilläkin tapahtuun jotain muutakin kun ne pakolliset pese, paikkaa, pyykkää, pyyhi -jutut ja pikkumurun viihdytys. 

Eilen ja tänään blenderi sano surrurrur ja minä siihen sitten että namnamnam.

Pitkästä aikaa blendailin jotain. Ja mietin, että miten nuinkin helppo tapa tehä jottain nuin hyvvää on hiipunut väli-unholaan. Oikeesti! 


Tähän tarvitset:


yhden banaanin

yhden avokadon

valitsemasi määrän mustaherukoita. 
(laitoin silleen pussista kaatelemalla ehkä puoltoista desiä.)

vähän vettä, jotta blenderi jaksaa vaivata.



Sit surrurrur. Ja tosta tulee oikeesti tosi hyvää. Sellasta lusikoitavaa jälkkäriä. Vähän kuin vanukasta koostumukseltaan.. tai vispipuuroa tai.. en minä tiiä. Kokeile! Ihan superyksinkertaista, superhyvää ja vieläpä superterveellistäkin. Herkuksi siis.  Tämän namin innoittaja (ellei jopa kehittäjä) on Mea Salo, jonka raakaruoka  ja -nami reseptejä oon koklaillu. En muista, onko tämä ihan mun versio, vai suoraan apinoitu, mutta pointsit Mealle joka tapauksessa. :)



Kyllä meillä muunlaistakin syömiskokeilua on harrastettu. Meidän jäbäleissön on nyt reilun viikon ajan maistellut pieniä määriä kiinteitä. Sormisyötävää pelkästään. Tähän mennessä makustelussa on ollut tuorekurkku tikkuna, höyrytetty porkkana, höyrytetty parsakaali, paistettu bataatti, paistettu peruna ja banaani. Maitolinjalla mennään vielä aika pitkälti, mutta kerran päivässä on nuita maisteltu nyt. Kiirettä ei pidetä, kun puolivuotispäiväkin on vielä edessä päin.

Jos joku funtsii näitä sormiruokajuttuja siellä, niin tämmönen blogi on aika kiva:

lenniledweaning.blogspot.fi

torstai 23. tammikuuta 2014

Aamun DIY: Nastataulu uusiksi

Meillä on pyörinyt vuosikausia tuommoinen tuiki-tavallinen korkkitaulu nurkissa.. Monasti se on saanut jo lähtökehoituksen, mutta empä oo kuitenkaan jostain syystä hankkiutunu siitä eroon. Meillä on aina tää tietsikkapöytä ihan täynnä kaikkee kamaa ja mulla ainakin meinaa laskut hukkua sinne sekaan (ja se ei valitettavasti tarkoita sitä, että ne vois jättää maksamatta... :( ).



 Miksipä siis hyvä ja käytännöllinen nastataulu on nurkassa? No ku se on niin ruma. 




Tänään, kun poikanen meni vetäseen ekat aamu-unet, vetäsi tää mamma kaapista juuri oikeaa väriä puulle: 
Purkissa lukee Deco TEXTIL!! :D Muttakun ei sattunut olemaan askartelumaalia mustana, niin eiköhän tuollakin saa halutun tuloksen aikaan...? (Mitähän eroo nuilla erilaisilla maaleilla on..?) 




Maali kuivu mukavan nopsaan ja aikani tongittuani kangasvarastoa (juu, mulla on sellanen, vaikken juuri koskaan ompele mitään...) löyty tämmöstä noppakangasta... Toinen vaihtoehto olis ollu laittaa tuohon farkkukangasta, mutta se, mitä mulla oli, oli mielestäni liian tummaa. Tökin tuon sopivan kokoseks leikatun kankaan tuonne kehysten alle meidän pihviveitsellä, joka on joutunut myös joskus äkillisen askarteluvimman kohteeksi, ja on nykyään vähemmän pihviveitsi, enemmän värikäs persoona. 

Sitten vielä nitojalla napsuttelin muutamalla niitillä tuon kankaan kiinni tauluun, ettei lähde irti. 




Lopputulos on tälläinen. (JOO, tuo johto on ärsyttävä.) Nyt pitäs pysyä laskut valitettavan tallella. En oo ihan sikavarma, onks tuo kangas nyt paras valinta, vai ei.. mutta ainahan sen voi vaihtaa.. :)


Mustavalkosta linjaa. 

Talvikuvia

Toissapäivänä vaunuttelin treffaileen mammoja meiän kylän lastenkirppikselle. ;)
Kotimatkalla piti kaivaa pikkupokkari esille, kun oli niin nätti keli. Räpsin siinä tallustellessani muutamia talvikuvia. Nytpä laitan ne tännekkin. Aika monessa blogissa talvisia kuvia on toki näkynyt ja säähän on sama kaikille, joten mars mars, nauttimaan pakkaspäivien kauneudesta. 










Vieläpä räpsy itestänikin. Vähän tummentelin nuita kuvan kulmia huvikseni. Hih, hiuksetkin on ihan huurteen peitossa. Ja nuo puut, ne on niin kauniita. Harmi vaan, että nyt on ollut muutamia päiviä, että pakkasta on niin paljon, etten ilikiä tuota pientä poikasta roudata vaunulenkille, enkä ulos nukkumaan. Sikäli kurja, että se nukkuis päikkärit paremmin vaunuissa. Tyyppi olikin toissapäivänä niin onnellinen, kun näki, että otan haalarit esille. Pukeminen itsessään on tyypistä vähän ärsyttävää hommaa, mutta aah, se tunne kun on monta kerrosta vaatetta ja tungetaan ahtaaseen vaununkoppaan. Siinä tulee uni välittömästi! :D 

Tämmösiä talvijuttuja. Tänä aamuna iski tuunauskohtaus. Siitä myöhemmin, jahka valmistuu.. Ja ikuisuusprojektikin valmistuu.. hitaasti mutta varmasti... 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Aamuhämärässä lunta ihmettelemässä.

Muutaman rikkonaisen yön jälkeen poikanen antoi äipän (ja iskän) nukkua aikas kivasti viime yönä. Aamulla kuitenkin nousimme hyvissä ajoin ja söimme rauhassa aamupalan. Poikanen oli jo kahdeksan maissa aika sippi, joten tyyppi lämpimään haalariin ja vaunuihin, vällyjen väliin. Sitten suuntasimme ulos ihastelemaan yön aikana satanutta pakkaslunta! 


Ensiksi kolailimme yhtiömme pihaa vähintäänkin oman osuutemme verran. Lumi oli kevyttä ja kimmelsi ihanasti. Ja sitä leijuili lisää jatkuvasti. Tämmöisen pimeän ja kolean alku "talven" jälkeen ei lumityöt ärsytä tippaakaan. Tovin kolailtuamme kävimme vielä pienen vaunuttelukierroksen. Pakkasta oli noin kymmenen astetta.  Ainoa, mikä oli tylsää, oli viima kasvoihin.. muuten olisimme varmasti reippailleet pitemmän lenkin. 




Tänään kävi sisko lapsineen myös kyläilemässä, virkkailin vähän jotain pientä ja somaa (kirjottelen tästä paremmin ens viikolla) ;) ja muuten vaan kotoiltiin perheen kesken. Nyt naatiskelen lasillista valkkaria ja lueskelen kivoja blogeja. Poikanen viihtyi isin seurassa olkkarissa ja meni hetki sitten juuri nukkumaan. Katsotaanpa, millainen yö meillä mahtaa olla tulossa. :) 

Ihanaa viikon alkua kaikille. 

Pikku S retroilee

Kun olimme joulunvietossa vanhemmillani, pikkumies sai vaariltaan mieluisen yllärin. Mun vanhan soittorasian. Tuo onkin poikasen mielestä aivan huippukiva. Aina onnellinen hymy syttyy, kun soittorasian narusta vetäisee soimaan sen hyvin perinteisen kappaleen.."Levon hetki jo lyö" -tai jotain vastaavaa.. 



Vähän on tuo tyyppi reissussa rähjääntynyt.. Kuupan tarrapaperit on todennäköisesti kadonneet parempiin suihin jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. (Mulla oli kuulema tapana syödä tapettiakin.. pinnasängyssä olin seissyt ja repinyt sitä seinästä... täystuho siis!) 

Aluksi mietin, että tuon naamataulunhan vois helposti uudistaa, mutta en taida sittenkään raaskia.. ehkä tuo on just hyvä noin.. Tuommonen retrorasia. 


Meillä ei olekaan kunnollista soittorasiaa ollut. Ainoastaan Ikean pupujussi hatussa -pehmosoittis, mikä olis muuten ihan kiva, mutta se musiiki soi ihan tuhottoman lyhyen aikaa. 



Poikasen mielestä ihan huippujuttu on nuo musiikin mukana ees taas liikkuvat kädet ja jalat. Aluksi kyllä vähän jänskätti ja mietitytti nuo kädet, jotka heiluu retrorasia-tyypin silmille ja pois silmiltä.. :D

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Syöminen mielessä

Nyt vaihteeksi lapsellista asiaa. Meidän poikanen täyttää pian 5 kk ja nyt ihan viikon sisällä oon alkanu mietiskelemään, että mitenkäs nuo kiinteet aloittaisi. Meillä on pari kertaa maisteltu luumusosetta (ihan sattuneesta syystä..) ja kurkkua tuo poikanen on imeskellyt pariin otteeseen. (Kurkun makustelu on tosi mieluinen asia, mutta hänen mielestään olisi paljon mukavempaa, että joku pitää kurkusta kiinni, eikä hänen tarvitsisi koskea siihen limaiseen yök yök osioon.. ;)). Muuten ollaan menty maitolinjalla edelleen.

Mua kiinnostaa sormiruokailu, mutta koska en oo mikään äärilaitojen ihminen, en usko, että meistä tulee 100% omin sormin suuhun -tiimiä. Varmaan jotain sosettakin tulee välillä vetästyä. Ainakin reissun päällä. Olemmehan myös osakestoilijoita, osa perhepeteilijöitä, osarentoilijoita, osanipottajia ja osaluomuilijoita sekä suurimmaksi osaksi kahjoja. ;) Ollaankohan me siis lego-ukkeleita vai Perhe Frankestein, kun niin osista muodostutaan..

No, asiaan. Me käytiin hankkimassa käytetty Tripp Trapp tuoli poikaselle (se on jo koeistuttu, ihan nopeesti vaan, koskapa poikasta ei saa vielä istuttaa..) ja vaikuttaa ihan hyvältä. Tuohon kalliiseen tuoliin päädyttiin muutamasta syystä: se ei kaadu helposti (epäilen, että poikasesta tulee aikamoinen vilinäkinttu ja vauhtia saatetaan hyvinkin ottaa pöydän laidasta!),  se on ihan nätti ja lisäksi pitkäikäinen.. Meillä on ruokapöytä suhteessa tuoleihin melko korkea ja ystävien lapset eivät ole yltäneet kunnolla pöydän ääressä syömään vajaa kolmivuotiainakaan. Tuosta tuolista saa sitten väsäiltyä sopivan kokoisen, niin ei tarvii poikasen mistään pöydän alta kurkotella evästä suuhunsa. Ja tori.fi jälleen pelasti ja saatiin tuo edes jotenkuten inhimilliseen hintaan. :)

Mutta nyt mietin, minkälaista alustaa sitten pöydälle lykkäisi. Stokken Table Top on kyllä kiinnostava, mutta kallis vaihtoehto. Jotain laidallista tarjotinta ehkä kaipaisi.. mietin, että ostaisiko jonkun kivan perustarjottimen ja tuunais sinne pohjaan imukupit.. jotenkin.. mutta miten..?

Tämmöisiä asioita mä nyt googlailen ja tutkailen. Poikanen on aamu-unosilla ja puolilta päivin lähetään pienelle kävelylenksalle uuden mammakaverin kanssa. Oikkein mukavaa. Iltasella sit rykästään vauvauinti infoon.. Kyllä, semmoseen ollaan menty ilmottautumaan. Katsotaas, millasta on.. ainakin vaikuttais siltä, että poikanen on niin innossaan kylpemisestä, että tuo vauvauintikin saattaapi olla tyypin mieleen. :)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Loppuvuojen helemeilyt

Ennen joulua intouduin taas helmeilystä. Kun sille linjalle ryhty, niin ei meinannu malttaa lopettaa. Keittiön pöytä oli niin täynnä mun harrastustani, että miekkosen oli aina raivattava pieni tila jostain nurkasta syömiselleen.. :D Mun piti monta kertaa jo siivota helmet pois, mutta aina sain jonkun inspiraation samalla, kun keräilin niitä oikeisiin lokeroihin.. ja taas lähti homma käsistä..

Otin nämä koruset mukaan pohjoseen ja vähän niinku joululahjana saivat nuo lähisuvun naispuoliset henkilöt valita jonkin korun, jos on tarvis moiselle.

Kuvat on aivan älyttömän huonoja ja tuo kus.... anteeksi pissankeltainen paperikin, jonka nappasin "taustakankaaksi" ei ainakaan paranna kuvien laatua... :( Lisäksi näyttää tosiaan tämä Bloggeri näitä kuvia sumentavan... ei paljoa auta yrittää terävöidä kuvia tuolla PhotoScapessa..



Pari kuvaa tuosta yhdestä ja samasta korusta... Oranssia, ruskeaa ja hopeaa.. toimivat yllättävän kivasti yhdessä. Tykkään, vaikkei oo ehkä mun värini. 



 Tämä on yksinkertainen mutta kiva.. Ketjua ja salpalukko. Siinä rapulukolla kiinni nippu kaikenlaista killutinta.. tän mä nappasin omaan käyttöön ja on kaulassa nytkin. (Olin kaupungilla tänään..)



Tämmöset villit puuhelmet.. Leobardia ja puukuviota. 



Näiden helmien väri ei nyt kyllä kunnolla erotu tässä... on siis puolukan punaista ja helmiäispunaista ja hopeisia pikkuhelmiä ja kirkkaita säröhelmiä... aaaaarrrkh. Ärsyttää ku on niin huonot kuvat. Siis oikeestihan tää on hieno. Ja oon ihastunu nyt nuihin salpalukkoihin.. :)




Rannekoru kaikenlaisilla kilkuttimilla.  



Helmistä pujoteltu tähtönen. Tässä on violettia ja kultaista ja mustaa helmeä. Tää tähtimalli oli aika kiva... joutuu ehkä työstään tätä jatkossakin. Tuo ohje löyty jostain vanhasta Ihana- lehdestä, ihan sattumalta.  



 Lisää tähtiä, korviksien muodossa... 



Ja lisää tähtikorviksia.... 



Ja vieläpä tälläinen helmikoru. Tässäkin värit on ihan vääristyneet.... turhauttaa!

torstai 2. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 meni, ainakin tämmöstä hommasin..

Laitanpas minäkin tämmöisen kuvakavalkaadin, että mitä sitä on tullut tehtyä vuonna 2013. Nyt ollaan siis jo kirkkaasti uuden vuoden puolella. :)


Tammikuussa kävimme kuvailemassa talvista luontoa. Tämä kuva on Näsijärven rannasta. Tammikuussa kävin myös ensimmäisessä ultrassa, joka jälkeen shoppailin ekat äitisyvaatteet ja julkistinn pienensuuren salaisuutemme lähipiirille.. 




Helmikuussa kolusin vaatevalikoimaani läpi "sillä silmällä" ja tein pari hankintaa.. mm valkoisen meikkipuuterin. 



Esiinnyin harrastajateatterin lavalla näytelmässä "Liisa ihmemaassa". Herttakuningatar oli roolini. Tuo teattariharrastus oli pitkäaikainen haaveeni ja oli aikamoinen itsensä ylitys esiintyä tuolla lavalla. Samaan aikaan hirveen jännittävää ja huikeen kivaa. Esitimme näytelmän kaksi kertaa. 




Maaliskuussa juhlittiin mun siskontytön rippijuhlia. Hän pyysi minut häntä siunaamaan, vaikken virallisesti kummi olekaan.. mutta ollaan hänen kanssa niin läheisiä.  Lisäksi  maaliskuussa meillä vieraili veljen tytöt pohjosesta, joiden kanssa käytiin hohtokeilaamassa. Maaliskuussa nähtiin myös muita ystäviä paljon. 




Huhtikuussa kävimme kotiseudullani Pohjois-pohjanmaalla. Tuolloin sattui tosi upeat ulkoilukelit ja kävimmekin muutaman kerran reippailemassa äidin, isän ja veljen jälkikasvun kanssa. Huhtikuussa myös raskausajan vaivat löysivät minut ja milloin oli lonkka ja milloin selkä oli kipeänä. Ei onneksi mitään kovin vak vakavaa.  Vauvaa varten tuli hankittua kaikenlaista mm. Tori.fi sivustolta käytettynä. 




Toukokuussa kaivelin pihaa auki, kävin kivien keruu -retkillä ja istuttelin orvokeita. Joka kevät on niin ihana, kun alkaa vihertää. :) Tössötän aina kauheesti muka jotain takapihalle, mutta loppukesästä on jo muut jutut mielessä ja tahtoo nuo mun viljelmäni kuolla.. :D

Toukokuun lopussa mulla loppui myös työt ja jäin vähän jo ennen äitiysloman alkua kotirouvailemaan. Kulutin aikaa muunmuassa siivoamalla.. ;) 




Kesäkuussa hurautettiin pienelle lomanpoikaselle Tuuriin.. (ihan herja juttu).. Käytiinpä tsekkaan Kyläkauppa (joka ei ollut niin ihmeellinen, mutta olihan se kiva käydä) ja yövyttiin Vesan hotellissakin... yllä oleva kuva on räpsästy hotelin käytävältä. Kovasti on krumeluuria olevinaan. Samalla reissulla pistäydyimme ähtärin eläinpuistossa katselemassa monenmoisia otuksia. 
Kesäkuussa kävimme myös rokkailemassa Sauna Open Air -festivaaleilla ystäväpariskunnan kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että alkoi tuossa vaiheessa jo maha painaa.. onneks oli picnic-viltti, jolla sai välillä istuskella. 
Siinä täyttää tömpsäytin vielä pyöreitä vuosiakin.. joten kolmekymppiä tuli mittariin. 


Kesäkuista lahjontaa ja kortteilua..


Isomahainenkin kiipesi pirunvuorelle kesäkuun lopulla.. Meillä oli vanhan opiskelijakämppä-aikaisen asukastoimikunnan vuosittainen kesätapaaminen ja seikkailimme Ellivuoren maastossa. Olihan tuo maha jo vähän tiellä, mutta aikas ketterä minä olin vielä, vaikka laskettuun aikaan oli vaan reilu kuukausi. 




Heinäkuussa veljen tyttö poikakavereineen oli meillä kyläilemässä. Pitihän sitä sitten kävästä särkänniemessä, vaikken minä paljoa mihinkään mahani kanssa pystynyt menemään.. Mutta delfiinit on kyllä sympaattisia otuksia. Heinäkuussa käytiin myös poimimassa mustikoita, Tammelantorilla vihannesostoksilla, ulkona syömässä ja muutenkin nautittiin kesästä. Miekkonen oli tuossa vaiheessa kesälomalla, joten nautittiin viimeisistä hetkistä ihan vaan kahdestaan.




Elokuussa ihasteltiin mahtavia auringonlaskuja, jännitettiin tulevaa, odotettiin innokkaasti ja lopulta tuskaisesti. Laskettu aika tuli ja meni, eikä tietoakaan synnytyksen alkamisesta. Hermot alkoi kiristyä ja jännitys sai fiilikset menemään vuoristorataa. Miekkonen yritti keksiä minulle monenlaista ohjelmaa, jotta pysyisin tolkuissani.. 


Kävimme mm. valokuvanäyttelyssä, syömässä ulkona, puistokävelyillä, Tampereen kaupungilla muutenvaan, Ikeassa -muutenvaan.. ja kaiken kukkuraksi vielä Sorvan sananmuunnosfestivaaleilla... Olenhan aina ollut huonon huumorin ystävä, joten nauroin ihan kipeenä nuille jutuille. Olihan siellä itse Usko Eevertti Luttinenkin. On se vaan tuo Hirviniemen Aku melko härö jätkä.. :D 



Lopulta loppumattomalta tuntunut odotus palkittiin 15.8 ja saimme syliimme ihanan pikkuisen pojan. <3




Syyskuussa  kävimme kuvailemassa muuttuvia maisemia Tampereen puolella. Pikkuinen nyytti matkusti omassa turvakaukalossaan tyytyväisenä tuhisten.  Syyskuussa myös kierreltiin kirppiksiä.. omalla asuinalueellamme oli iso pihakirppistapahtuma, josta tein monta mukavaa löytöä. 

Syyskuussa meillä kävi myös paljon vieraita kurkkimassa poikasta.



Iloitsimme myös muiden vauvauutisista syyskuussa. Ystävälle syntyi kolme viikkoa poikasen syntymästä pikkuinen tyttö. Yläkuvassa osa pienestä vauvalahjasta. 



Syyskuussa sanoimme myös heipat kurjille. Vaunuttelulenkillä näin aikamoisia parvia kurkia ja nappasin nopeasti pokkarikameralla pari kuvaa. 




Lokakuussa poikanen sai nimensä. Ristiäisiä juhlittiin kotona lähimpien sukulaisten kanssa. Poikanen sai 3 kummitätiä. Lokakuun aikana aloitimme myös treffaileen säännöllisesti kaverien mammaporukalla. Lisäksi tutustuin myös uusiin kivoihin äiti-ihmisiin toisen mammaringin kautta. :) Uusia ystäviä on mukava saada.




Ostinhan mä lokakuussa itselleni jotain. Tuommoisen harmaan, pitemmän mallisen kevyttoppatakin. Tää on niin kiva. Lämmittää selkää ja ei oo kuitenkaan liian kuuma vaunuttelulenkeillä. 




Marraskuussa leivoin pipareita. Teen piparit yleensä vähän erilaisella ohjeella, johon tulee mm. spelttiä, ruisjauhoa ja kookosöljyä... Nämä ei oo aivan yhtä makeita kun normiversiot, mutta mä tykkään! Ehkä jopa enemmänkin. Näistä rapsakoita eikä ne kohoa sellasiksi pulleroiksi vaan on ihanan ohuita. 


Marraskuussa myös vietettiin meillä ihan ekaa isänpäivää. Poikasen kanssa askarreltiin kortteja ja iskälle myös musta kangaskassi ja kirjanmerkki. 




Joulukuussa valmistelimme pieniä joululahjoja. Kuvailimme poikasta isovanhemmille tuleviin kalentereihin. Tässä toukokuun Alfabet-peluri. Aika tarkkana tässä ollaan. 


Tämmöisiä koristeitakin tein Das-massasta. Näitä laitoin muutamaan lahjaan pakkausta koristamaan.. mutta mulla tuli taas vaihteeks kiire, ja suurin osa noista koristeista vielä nököttää odottamassa käyttöään kylppärin pöydällä. :D
Joulukuussa myös vähän sairasteltiin. Poikanenkin sairasti ensimmäisen flunssansa. Onneks lämpö ei juurikaan noussut ja neuvolalääkärikin oli sopivasti heti toipumisen jälkeen ja saatiin kurkattua samalla korvatkin. Poikanen oli neljässä kuukaudessa kasvanut pituutta 14 cm. 



Joulua vietimme Pohjois-Pohjanmalla yhdessä lähisuvun kanssa. Uuden vuoden aattona kävimme kavereilla kylässä. Minä ja poika lyhyemmän aikaa ja miekkonen jäi vielä istumaan iltaa. Vuoden vaihtuessa minä olin poikasen kanssa nukkunut jo pitkän aikaa ja miekkonenkin palaili jo viime vuoden puolella kotiin. ;) 

Kaikenlaista sitä vuoteen mahtuikin. Kuvat ovat vähän sattumanvaraisesti valkattuja.. toisina kuukausina tuli kuvailtua enemmän, toisina ei juurikaan. Ihan mukava oli muistella, mitä sitä on tullut tehtyäkään... Nyt nokka kohti tulevaa!