sunnuntai 7. elokuuta 2016

Poikasen 3-vuotis synttäripirskeet kavereille. Teemana Autot ja jätskibaari

Meidän pikkumies on ihan pian kolmevuotias! Otimme jo vähän ennakkoon vauhtia ja pidimme poikaselle kaveripirskeet. Koska rakastan kaikenlaista räpeltämistä ja hauskoja ideoita, piti juhliin kietoa löyhästi vähän teemajuhlaa. 

Poikanen tykkää kovasti Autot -jutuista, joten teemaksi valikoitui tietty nuo luonteikkaat Auto-hahmot. Pinterestin ihmemaa oli aika kiva inspiraatio -areena suunnitellessa näitä kekkereitä. Hyvin edullisella tee-se-itse-ja-sovella -meiningillä mentiin ja aikas onnellinen oli poika näistä rekvisiitoista. Poikasen toivomus oli myös jätski, joten näpertelin vähän jäätelöteemaa tähän kylkeen.. siinä mentiinkin hempeämmillä väreillä, mikä oli ihan jees koska kesä.

Tässäpä vähän kuvamateriaalia koristuksista ja leipomuksista.. Itse synttärivieraista en taaskaan kuvia julkaise.. paitsi jos tarkkaan katsotte, niin sankari itse viihdyttää neitejä terassilla yhdessä kuvassa.. ;) 



Mun virittelemä asemakellon puolikas sai uuden lookin Stop merkkinä. Merkin alla oli heti eteisessä kaikille vieraille pieni tehtävä!

Paperissa lukee "Meidän perheessä tykätään jätskistä TOOOSI paljon. Siksipä sankarin toiveesta meillä on jätskibaari! Ota tästä yksi (1) jätski jokaiselle ja väritelkää ne. Kirjoita jätskin viereen nimesi ja lemipiherkkusi (voi olla muukin kuin jätski ;)) ja tuo "jätskikiskalle" niin saat koota oman herkkuannoksesi!





Juhlapöydän menun rustailin liitutaulutarralle pöydän viereen.


Tältä pöytä näytti. Koska meillä on neiti siinä iässä, että vetää alas kaiken, mihin yltää, emme uskaltaneet panostaa roikkuviin pöytäliinoihin (myös vieraissa oli muutama samaa ikäluokkaa...) Somisteena on pari teeman väriin sopivaa kiiltävää kangaspalaa.. mitä lie vuorikangasta.. :) 



Hauskoja ideoita Pinterestistä olivat autonrenkaat ja liikennevalo-leivokset. Minä tein superhelppoja "mokkapaloja" gluteenittomana ja munattomana ja lopulta vieläpä mokattomanakin.. :D Muttei kuulemma kuitenkaan mauttomana. 

Muutenkaan leipomuksissa ei ollut kananmunaa. Meidän neidillä on toteamaton kananmuna-allergia (suolisto-oireinen), joten ihan kiva, ettei tarvinnut silmä kovana kytätä, napsiiko pikkunen lattialta jotain sopimatonta. 



Ruisnachot..



Kaikenlaista naposteltavaa piisasi..




Lapset saivat juomansa teemaan somistetuista pulloista. Poikanen oli innokkaana koristeluapuna edellisenä päivänä. Kuvat on löydetty Pinterestistä, printattu ja kiinnitetty pulloihin kaksipuolisella teipillä. Washiteippi ei ihan oo ruutulippua kun on tuollaista vinoneliötä, mutta niin lähellä oli saman henkistä.. Teippi on omista askartelujemmoista, pillit löytyi ennestään ja erimuotoisia lasisia mehupulloja olen kerännyt jo pari vuotta, joten hyvin edullisella kierrätyshengellä mentiin. 



Kun väritettyjä jätskejä alkoi tupsahdella, alkoi jätskin jako. 



Jätskibaari oli parista pienestä pöydästä kyhätty olkkariin. Aivan terassinoven tuntumaan.. Koska ilmat hellivät juhlijoita, pääsi jätskiä syömään terassille (myös siivoamisen kannalta aika nappijuttu.....) Jätskit annosteltiin jäätelökauhalla pakettijäätelöistä pahvisiin kuppeihin. Päälle sai valita karkkeja, vohvelia, pursotettavaa kermavaahtoa, suklaa- tai kinuskikastiketta... Aika monet halusi kaikilla mausteilla.. ;) 

Myös maitoallergiset ja vegaanit tai muuten maidottomat saa huomioitua kivasti nykyään. Meillä oli pieni paketti Oatlyn kaurajäätelöä, jotta kaikki saavat nauttia tästä ihanasta herkusta!



Mitään oikein hyvää yleiskuvaa tuosta tapahtumasta ei tullut otettua, joten tässä fiiliksiä. Näissäkin purkeissa vedettiin sillä samalla kierrätysteemalla.. huomaattekos mitä nuo namikipot on?



 Jätskibaarin yläpuolella koristelukin oli hempeämpää. Tigeristä löysin haskat kennopaperista tehdyt jäätelöt... vähän ärtsyn värinen tuo "vohveli"... hetken mietin, tuliko sittenkin ostettua kennopaperi porkkanoita.. :D 

Meidän bileet meni oikein hyvin... lattialle kaatunutta mehua oli yllättävän vähän ja jätskin kanssa taisin itse sählätä eniten. 

Poikanen sai ison liudan toivomiaan pikkuautoja ja Brion junarataan sopivia juttuja. Lisäksi huippu-ihanat pipon ja sormikkaat joita koristi Jyri Possu ja kivan kirjan, jota heti luettiinkin iltasaduksi sekä Ryhmä Haun vainun.. Illalla nukahti erittäin onnellinen ja väsynyt poika! Näitä ekoja puhtaasti kaverisynttäreitä on muisteltu monet kerrat!

Hei, ja jos joku kokee tarvitsevansa tuollaisia jätskejä johonkin kekkereihin (aina on syytä juhlaan!) niin ajattelin jakaa tässä nuo nopsaan piirtämäni jäätelöt. :) Voit kopioida ne wordiin. Kätevämpi, jos osaisin julkaista nuo PDF -dokumenttina, mutta miten se tehdään?!?



keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Porin Kirjurinluodon leikkipuistot - yks kiva kesälomapäivä

Koska Poriin on täältä inhimillinen päivämatka ja oltiin kuultu huhuja että siellä sijaitsee aikas kivat ilmaiset leikkipuistorykelmät, niin päätettiin aika extempore suunata Skodan nokka kohti Poria yhtenä lauantaina. Ilma oli ehkä vähän vilpoisa, mutta juurikaan sateita ei oltu luvattu, joten matkaan lähdettiin hyvillä mielin.



Kirjurinluodon alueelle oli helppo ajella (toki pienen harharetken silti Porissa teimme..) ja sielä oli reilusti ilmaista parkkitilaa.  

Ja kyllähän sielä sitten leikkimistä riittikin, moneki tunniksi! Erilaisia kiipeilytelineitä ja tutkittavaa piisasi. Ja mikä parasta, kaikki ilmaista! Tämä purjelaivakin oli tosi kiva.. sokkeiloita ja kiipeilypaikkoja sikinsokin ja täällä viihtyivät vähän isommatkin merimiehet. Angry Birds kiipeilyjutska oli myös aika huimiin korkeuksiin nouseva. Myös ihan pikkuisille oli omia liukumäkiään ja hiekkalaatikoita. 



Pelle Hermannin puistona minä tämän aluksi kuulin... ja olihan siellä kaiken keskellä myös sille herralle omistettu puiston osa. Taisi olla jo aika vanha osio ja eihkä sellainen oman aikansa kuva.. :) 
Tuon Hermanni pylvään takan olisi ollut myös kahluuallas, mutta ilma oli kyllä niin viileä, ettei sinne paljoa ollut asiaa.. 



Pelle Hermannin puistoalueella oli myös Taikuri Maxin vaunu(?).. jonka tarkempaa tarkoitusta en käynyt tutkimassa. Jonkinlainen lelujen, kirjojen ym kierrätyspiste taas oli järjestetty tuohon punaiseen rakennukseen. 

Ja kyllä, tästä kuvakulmasta näyttää, että Pikku kakkosen lippu on puolitangossa. Mutta ei se ole. Vaikka itse Pelle Hermanni onkin siirtynyt jo paremmille pelleilymaille ja mantsikkahilloille ja plätyille, niin pikkukakkonen elää vahvasti edelleen! 

Tuolla puistossa kierteli myös puiston oma maskotti Viksu mustavaris. Ihan ei kyllä uskallettu tällä kertaa mennä lähelle, mutta turvallisen välimatkan päästä seurailtiin Viksun menoa. 



Kukas se siellä?



Kirjurinluodossa, lähellä leikkipuistoja, majaili myös eläimiä. Lampaita, komeasarvinen vuohi ja kanoja sekä riikinkukkoja. Valtavan kaunis tämä majesteettinen lintu.. Toinen riikinkukko  oli kyllä vähän reppana.. esitteli pyrstöään, josta oli useita pyrstösulkia katkennut ja roikkui miten sattuu..
Tuolla olisi nettisivujen mukaan pitänyt olla myös alpakoita, mutta en minä niitä kyllä nähnyt missään.. 


Sen sijaan melkoisen kesyjä naakkoja ja lokkeja tuolla pyöri. Naakoista innostuin räpsimään kuvia.. aikamoinen tuijotus, eikö vaan!?



 Kiersimme samalla lähes koko kirjurinluodon. Aika iso ankkuri löytyikin yhdeltä kulmalta. 

Tuo leikkipuistokokonaisuus on kyllä käymisen arvoinen, jos haluaa pienen budjetin reissun ja asuu sopivan ajomatkan päässä Porista. Kirjurinluodolla olisi ollut kai jonkinlainen kesäravintolakin, mutta me piipahdimme Porin Amarillossa leikkimisen välissä. Sen sijaan siitä leikkipuistojen tuntuman Kahvila Viksusta saa kyllä kahvia ja pientä purtavaa, mutta omien eväiden syömiseenkin löytyy runsaasti kivoja paikkoja! 

Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, olisimme suunnanneet myös tsekkaan Yyterin hiekkarannat. Nyt ne kuitenkin jäävät seuraavalle reissulle. Tuonne kyllä palataan leikkihommiin viimeistään ens kesänä! 

Lisää tietoa löytyy ihan Kirjurinluodon nettisivuilta TÄÄLTÄ!



maanantai 25. heinäkuuta 2016

ElinaWee -iloiset ompeleet ja mun ja lasten samisteluvaatteet

 Heipparallaa. Tää on vähän kamalaa, mutta näyn ite nyt täällä kuvissa. :D Nyt on meinaan pakko hehkuttaa kuinka kivat vaatteet ElinaWee - Iloiset ompeleet tekas mulle ja muruille.



Tilasin siis mulle ja pikku-typylle pallotunikat farkkujerseytrikoosta. Nuo helman ja hihojen pitkät raitaresorit on iiihanat. Ja mun tunikassa on taskut, joista kurkistaa kivaa Ainolan Ropina nimistä pisarakangasta. Neitokaisella taas hihat ovat samaa pisarakangasta ja taskuja ei ole. Tilasin itselleni myös kivasti tähän tunikaankin mätsäävät leggarit. Kankaana on  Pehemiän "Sisareni on aurinko" kangas. Vähän jänskätti, että onko tuo liian hassu kuvio, mutta tykkään leggareista kyllä ihan sikana! Vähän arvoin kokojen välillä ja tilasin turhan isot..tuo ohkanen kangas kun on melkoisen venyvää. Mutta eipä tuo haittaa. Ei ne tipaha! 



Myös poikanen sai samaa sarjaa olevat tosi kivat housut! Mutta ei tuosta jätkästä ainakaan mallipoikaa ole tulossa. Niin vastenmieliseti se kameran tuolla puolella olemiseen suhtautuu ja kuvat on just tätä luokkaa. Sen sijaan meidän ihan pian kolmevuotias on innostunut kuvaamaan mun vanhalla pikkusella pokkarikameralla. :) 



Ja neiti. Se haluu tehdä just niinkun veljensä. Työntää autoa ja pärisee niin että sylki lentää! Tässä vielä paremmin tuo pisarahiha. Nämä värit on ihan sutta ja sekundaa. En vaan osaa saada näistä oikeita sävyjä esiin! Mutta ElinaWeen sivuilla on kaikki kangaskuosit hienosti esiteltynä ja selkeät kuvat runsaasta mallistosta. Eli jos susta tuntuu, ettet löydä mitään mieles mukasta ja sopivaa hihanmittaa kaupasta, niin käyppäs kattoon! Ihan mahtavaa kun saa suunnitella oman vaatteensa ja mitoitusta saa viilata kyllä! Mä suosittelen ihan täydellä sydämelläni!



Tämä kuva löytyy myös ElinaWeen galleriasivulta. Neidin tunikassa on vielä kasvunvaraa. Nämä on jo syksyä ja talvea ajatellen hankittu. Mutta kyllä vaan niin himottais tilailla vähän jotain muutakin vielä. Miekkoselle tilasin tuolta myös synttärilahjaksi trikoopaidan pidemmillä hihoilla. Sen käsillä kun on pituutta suunnilleen saman verran kun keskivertosimpanssilla ja kaupasta on vaikeaa löytää sopivia paitoja ;). No olin hihanmitan kanssa vähän liian varovainen ja olis ne vieläkin saaneet olla vähän pidemmät. Mutta mies vähän väläytteli, että vois syksyllä tilata vielä toisen paidan kun tuo on ollut niin hyvä! Siihen kyllä sitten tilataan kaks metrii pitkät hihat jotta riittää! :D 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Sokerimaalausta


Törmäsin muutaman kerran netissä sokerimaalaukseen ja päätimme kokeilla Toukokuun lopulla tätä poikasen kanssa. Tästä tulikin kortit kerhon aikuisille. 


Hauskoja marmoroituja juttuja tällä tavalla syntyikin. Ja oli kyllä koukuttavan mielenkiintoista kokeilla millä tavalla väri leviää! 



Näihin kokeiluihin tarviit ihan useimmilta kotoo löytyvät kamat. Sokeria, vettä, paksuhkoa paperia/kartonkia ja vesivärit. 

Keitä kattilassa 1 osaa vettä ja 2 osaa sokeria niin kauan, että sokeri sulaa veden sekaan. Kaada liemi johonkin kuppiin niin että se jäähtyy nopsemmin (hätähousut huom!)

Laveeraa koko paperi jäähtyneellä sokeriliemellä.

Tämän jälkeen alkaa hauska osuus. Maalaile vesiväreillä mielesi mukaisia kuvioita paperille; viivoja, palloja, täpliä.. tässä ei tarvi olla kovin tarkka eikä omata sen kummemmin taiteellisia kykyjä. On mielenkiintoista katsella, miten värit levittyvät ja "marmoroituvat" ihan eritavalla kuin pelkällä vesivärillä maalatessa. 

Kokeilimme myös vanhalla hammasharjalla värin pärskimistä. 

Jos haluat maalauksiin "kehykset" niin teippaa paperi pöytään maalarinteipillä.

Nämä kestävät kuivua sitten melko pitkään, joten älä tee viimehädässä kortiksi vietäväksi. Ainakin vuorokauden saat varautua odottamaan tahmaisuuden häipymistä. Kyllä ne kuivuu kuitenkin aikanaan! 



Hauskoja taiteiluhetkiä!


perjantai 8. heinäkuuta 2016

Jaa että mitäkö kuuluu? Kilometripostaus kevään ja kesän kuulumisista.



Se on tämä härdelli.. aikaa bloggaamiselle on ollut nihkeästi, eikä oo jaksanut edes järjestää aikaa.. jotenkin tahmeata. Välillä olen kovasti kaivannut kirjoitteluterapiaa ja välillä taas suunitellut sulkevani tämän blogin yleisöltä.. En tiiä. 
Nyt kuitenkin oon pitkän tauon jälkeen lueskellut blogikirjoituksia mun suosikkiblogeista (tuossa laidassa on kivoja linkkejä) ja hirveesti kuumottais kirjottaa. Ideoitakin on matkan varrella tullut mieleen ja unohtunut. Nyt kuitenkin tällainen kuulumisten päivitys.. katsotaan seuraako tästä vielä uusi innostuminen..
Kuvat ovat kännykkäräpsyjä ja huonosti muokattuja..


Heti kun kevätsäät salli, rynnättiin terassille välipalalle. Lämmin kaakao, leipä ja bileet Fröbelin palikoiden tahdissa oli poikasen mielestä ihan huippukivaa! 


Tipukin pääsi hiekkalaatikolle keväällä nakottaan... Nyt hän kyllä laittelee jo sujuvasti kiviä suuhun ja nakkelee hiekkaa päälleen. 


Poikasen puoli vuotta kestänyt kerhotaival päättyi. Kerhon retki suuntautui Kiviniityn kotieläinpuistoon, joka onkin mainio retkeilypaikka tuollaisille pikku-ihmisille ja meille isommillekin. Eläimet vaan on aina niin hellyyttäviä ja hauskoja seurattavia! Kerhon henkilökunta ja lapset esittivät tuolla pari laululeikkiä ja jokainen kerholainen sai Kerhodiplomin, jossa oli jokaista kuvaava "arvonimi". Meidän poikasen Diplomissa luki "kitaramies", eikä syyttä suotta. Ensimmäiset kerrat Tammikuun alussa oli hankala jäädä kerhoon, mutta sitten tapahtui jotain: Erittäin musikaalinen kerhon lastentarhanopettaja, Sami, oli vienyt lapset musiikkihuoneeseen ja siellä poikanen oli saanut soittaa jopa kahta kitaraa! Sen jälkeen kerhoon jäänti ei ollut enää kertaakaan vaikeaa.. aina toiveissa oli kitaransoitto. :D

 Kaks vuotta sitten kirjottelinkin Kiviniitystä, voi kun poikanen on pieni siellä! Klik Viime kesänäkin käytiin. Ja varmasti viimeistään ensi kesänä mennään taas.


Meidän omenapuu kukki ihanasti. Vaikka tuo viime keväänä istutettu puu on runko ja muutama oksa vasta, niin kyllä nuo kukat sai vaan hymyn huulille. Ihania! 



Kesäkuun alussa reissasimme Pohjois-Pohjanmaalle käymään ystävillä ja sukulaisilla. Matkalla pysähdyttiin kahville ja välipalalle Kahvila Karhunpesän kohdalla Saarijärvellä. Aika hieno kalalaituri tuolla järvellä. Muutenkin kaunis luonto ja ihan kiva pysähdyspaikka.. päätettiin vältellä tuolla reissulla ABC asemia menomatkalla. 



Eka etappimme oli Raahessa asuvat ystävät ja neitokaisen kummit. Siellä poikanen pääsi kalastamaan...


Ja makkaranpaistoon.



Oulussakin piipahdettiin. Kivoja nuo Torinrannan aitat.. harmi kun tuo kofeiini Komppania oli just kiinni. 



Merenrannassa..



Harvoin ostan mitään matkamuistoja, mutta nyt oli pakko! 

Oulusta hurautettiin kylään ystäville.. tulipas istuttua pitkästä aikaa kunnolla iltaa ja saunottua ulkosaunassa. Jännät, itsestään täyttyvät skumppalasitkin siellä oli!!  Lapsillakin oli kivaa kun oli leikkiseuraa ja letkee meininki. 



Lopulta päädyttiin mun vanhemmille. Juhlittiin äidin 70-vuotis syntymäpäiviä siinä lähisuvun kesken ja poikanen pääsi vaarin kanssa vähän puutyöhommiinkin.. Muutama päivä siinä vierähti ja kävästiin veljen perheellä kyläilemässä. Lopulta auton nokka kuitenkin suunnattiin kotia kohti, koska miekkosen viikon loma alkoi lähetä loppuaan. 

Yläkuvan olkinaiset ovat äipän ja isän käsialaa. Aika hienoja juttuja he tekee luonnon materiaaleista.. 



Tampereella on puistoiltu. Poikanen on saanut hurjasti rohkeutta mennä kiipeilytelineisiin ja kaikenlaisiin leikkipuistohärveleihin.



Lattemamman kahviseurakin oli mitä parasta.. ;) 




Kesälukemistakin on ostettu. Ihan loistokirja! Hienoa huumoria ja sitten niitä vakavempiakin kohtia. Laittaa se tämäkin välillä mietityttään ja välillä melkein tikahtumaan!



Hei, ja mä karkasin muutamaks tunniks ystävän kanssa "omille teilleni".. kivaa kun tuo pienempi pallerokin on jo sellanen, ettei tarvi äippää koko ajan. Olipa se kiva käydä syömässä ja skumpalla ja höpötellä niitä näitä. 

Osa kuvista on jo ehkä jollekin tutunoloisia. Instassa näitä oon julkassu.. Sinne kannattaa mutenkin kurkata,  jos haluaa kuulumisiamme kyttäillä löydyn sieltä marionellan_kotona nimimerkin takaa. 

Lisää kesän kuulumisia koitan kirjoitella ja pari pientä näperrysjuttuakin. Ehkä tää ei oo vielä sitten tässä tää bloggaus... vai miten lie... 


torstai 21. huhtikuuta 2016

Poikasen uusi menopeli - Strider potkupyörä!


Kuten varmaan aika moni muukin pikkuihmisten vanhempi, niin mekin pohdimme, hankitaanko poikaselle joku menopeli täksi kesäksi ja millainen. Potkupyöriä olimme nähneet parilla naapurin lapsella ja näyttivät niin kivoilta ja käteviltä, että olin jo oikeastaan päättänyt että potkupyörä meillekin kotiutuu. Meitä ei erityisesti houkuttanut ajatus  kaksitoistatuumaisesta polkupyörästä jota lykkäämme pitkin maita ja mantuja työntökahvasta ja lapsi istuu kyydissä. 



Mä en oo ollu oikein missään lastentarvikehommissa mikään hifistelijä. Valtaosa meidän naperoiden vaatteista, leluista, hoitotarvikkeista ynnä muista on hankittu käytettynä. Potkupyörääkin huutelin ekaksi fb-kirppiksiltä ja kyttäilin tori.fi sivustoa. Sopivaa vaan ei tullut vastaan. Samalla harhauduin lueskelemaan keskusteluja ja arvosteluja erilaisista potkupyöristä... Siellä törmäsin ekaksi Pukyyn, sitten Strideriin. Sitten joku kumma juttu iski ja aloimme innoissaan pohtia, että jos hankkisimmekin jomman kumman noista pyöristä. Molemmissa oli puolensa, toki hintaakin perus markettipyörää enemmän..



Sitten pam. StriderSuomen verkkokaupan ostoskoriin mätkähti komian punainen Strider Sport myöhään lauantai-iltana. Maanantaina tuli jo ilmoitus, että pyörätilaus on käsitelty ja valmiina lähtöön matkahuollon mukana. Poikanen oli täpinöissään kun kerroin, että hänen uusi menopelinsä lähtee huristelemaan bussilla Jyväskylästä kohti Nokiaa. No myönnetään, äitikin oli vähän täpinöissään. :D 


Keskiviikkona tuli tekstiviesti, että se on saapunut. Kun miekkonen tuli töistä, nappasin auton ja lähdin yhdistetylle nopsalle ruokakauppa -ja pyöränhakureissulle. Fillari tuli salkussa muutamassa osassa ja se koottiin sinä hätsynpikasesti kasaan. Poikanen töpötteli pyörällä olkkarissa nukkumaanmenoon asti ja pyörä piti saada yöksi sängyn viereen. Hyvä kun ei sänkyyn sentään. 



Seuraavan aamun pikkukakkonen piti katsoa pyörän selässä ja sitten nopsasti ulos, että ehtii kokeilla pyörää ennen pikkuneidin neuvolareissua. Ja sitten sitä mentiin..  Olin ajatellut, että pyörällä töpötetään pitempäänkin, ehkä varovasti istutaan satulassa ja kävellään ja vähän jännitetään enemmän. Kahden viikon jälkeen voin kertoo, että ainoo ketä jännittää välillä on äiti! 



Tasapaino on kehittynyt ihan hurjasti tän parin viikon aikana. Alamäkiä poikanen laskettelee jalat ilmassa. Kuitenkaan ihan päättömästi hän ei kaahaa, vaan korvatkin on kiitettävästi olleet mukana ja hyvä niin! Tänään uskaltauduimme myös kerhomatkalle niin, että otin varuiksi ratasistuimen pojalle, mutta hän ajeli matkat pyörällään. Meiltä pääsee tuon parin kilometrin matkan hiljaisia kevyen liikenteen väyliä lähes kokonaan. Keskustan liepeillä viimeiset pari sataa metriä mä kannoin pyörää turvallisuussyistä. Takaisin tullessa poikanen halusi rattaiden kyytiin huilaamaan puolessa välissä matkaa, mutta malttoi olla kyydissä ehkä 300 metriä.. niin hauskaa potkuttelu on!  



Nyt vähän ynnäilyä tästä meidän pyörävalinnasta. Jospa näistä ajatuksista olis apua jollekin muullekkin potkupyörää miettivälle.. 

  • Ehdoton plussa Striderissä on keveys. Pyörä painaa vähän alle 3kg! Poikanen jaksaa itse nostaa sen varastoon ja sitä on helppo hallita kun pyörä ei vie miestä vaan päin vastoin..  Vertailuksi katselimme Prisman myymää Jupiterin potkupyörää ja se painoi 6kg! Poikanen kokeili sitä kaupassa ja pystyi kyllä ajamaan ok, mutta kun pyörä kallistui, se oli selvästi huterampi painonsa vuoksi.   Keveydestä on myös hyötyä, jos pyörää joutuu välillä kantamaan.  
  • Plussaa myös satulan ja ohjaustangon pikasäädöt. Pyörän saa nopeella ranneliikkeellä sovellettua siis eri kokoisille käyttäjille sopivaksi.. tämä voi olla vuoden päästä ihan kätevä ominaisuus kun epäilemättä tästä pikkuneidistä on kasvamassa melkoisen touhukas tapaus.. Säätövara tässä pyörässä on myös huikeen hyvä.. Striderin sivuilla kehutaan et pyörä säätyy noin 1,5v iästä 5-vuotiaalle asti. 
  • Onhan se makian näkönenkin.. 
  • Pyörässä ei oo jarrua vakiona, joka on vähän tylsää. Tähän on kyllä saatavana lisävarusteena jalkajarru. Voi olla että se lähtee vielä tilaukseen. Kengänpohjat on kovilla tässä harrastuksessa.. Joissain eri merkkisissä pyörissä on käsijarruja.
  • Satula tuossa on kovaa muovia.. se vähän ihmetyttää kun ei oo pehmusteita. Poika ei oo kyllä valitellu, joten ei liene ongelma. 
  • Tähän pyörään on helppo nousta kyytiin ja pois, koska runko on malliltaan matala. 
  • Selkeesti pojan liikkuminen on saanut uutta buustia tästä ja pitkää matkaa huristellaan jo. On kiva kun tyyppi viilettää innoissaan ja päästään liikkuun rattaiden kanssa ihan reipasta kävelyvauhtia. 

Aikas tyytyväisiä ollaan siis hankintaamme. Uskon, että myös edullisemmin olisimme saaneet ihan kelpo pelin, mutta eipä tuo kaduta. Jälleenmyyntiarvokin tällä näyttäis ihan hyvältä..

Potkupyörää hankkiessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että pyörä olisi kevyt, malliltaan sellainen, että siihen olisi helppo nousta kyytiin ja säätövaroiltaan sellainen, että jalkapohjat yltävät kunnolla maahan kun istuu satulassa. Alkuvaiheessa jalkojen olisi hyvä olla pikkuisen koukussakin.


Kohta ollaan taas menossa. Poikasen kaveri on myös intoutunut potkuttelusta, joten päivällisen jälkeen on tiedossa potkupyörätreffit. Vauhtia ei tule siis puuttumaan tältäkään illalta!



maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kevään puuhia.

Mun kirjoittelutahti on tänne... no verkkainen.. Tässä kuitenkin muutamia kuvia helmi-maaliskuulta.



Meillä käytetään villasukkia tooodella paljon.. poikanen ei ole aivan yhtä innostunut hiihtelemään kotona villiksillä, mutta pyytää välillä illalla villasukat jalkaansa. Onneks meidät villasukissa pitävät mummo ja sit mun huippuihana ystävä. Kattokaas kui makiat sukat saatiin ystävänpäivälahjaksi?

Mun jalassa on Popedasukat. Varren logoa ei tässä näy, koska kuva on vaan tämmönen räpsy. Mutta toisessa sukassa lukee "Kato baby tarkkaan" ja toisessa "Tästä lähtee rock'n roll".. Ihan mahtavat!!
Pikkuneidin sukat ovat vähän hillitymmät mutta mätsäävät aika kivasti sen välikausihaalariin ja muihin pukimiin..



Pääsiäinen tuli ja meni. Meidän rivitaloyhtiön pihalle ei montaa virpojaa uskaltautunut, vaikka poikanen odotti kovasti pikkutrulleja.. Me käytiin niitä sitten poikasen kanssa oikein pyytämässä meille kun soittelivat vaan omakotitalojen ovikelloja! Pari tyttöä uskalsikin tulla vaikka houkuteltiin ne ovelle "Saatte karkkia kun tulette tänne sisäpihalle ja meidän ovelle. ". Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos oltas lähetetty miekkonen asialle... :D 
Poikanen itse ei uskaltautunut virpomaan vielä.




Pääsiäisen aikaan käytiin myös lasten isovanhempia moikkaamassa. Pääsiäissunnuntaina oltiinkin jo sitten kotosalla jo ja lenkkeiltiin ihanassa säässä katsomaan höyryjunaa joka liikennöi pääsiäisen kunniaksi Nokian ja Tampereen välillä pari kertaa. Lippuja ei tällä kertaa raaskittu ostaa, mutta olihan tuossa ihmeteltävää jo ulkopuolellakin. Aikasmoiset savut se tuprutteli ilmaan.



Sen verran uteliaita lurkkijoita ollaan toki, että sujahdettiin äkkiä kurkkaamaan, miltä juna näyttää sisältä. Puurakenteiset vaunut olivat pääosin aika hyvässä kunnossa ja makuuvaunut näyttivät hauskoilta. Käytävät olivat ahtaat, niinkuin junissa yleensäkin. 



Ah, ihana, kamala kura. Se ansaitsee nyt oikein oman kuvansa. Sitä on manattu ja siitä on iloittu tän keväänkin aikana. Poikanen nauttii kun saa oikein kunnolla loiskia ja läiskiä lätäkössä! Onneksi siihen on ihan huippu varusteet! Tuossa edellisen junakuvassa olevat Jonathanin sadehaalarit ovat aivan huippuhyvät, oikea nappiostos! Eikä oo kovin kalliitkaan.. vähän päälle neljänkympin ja kasvunvaraa on sen verran, että menevät ainakin syyskaudenkin ja ehkä myös ensi keväänä.. 



 Meillä pelataan paljon. Aikuisten pelejäkin meillä on iso kasa, mutta niillepä on ollut viime aikona melko vähän aikaa. Sen sijaan esim kummitädiltään saama  Muumidomino on yks poikasen suosikeista. Sitä on pelattu kymmeniä kertoja. Pari uutta peliä tarttui mukaan viikonloppuna Pirkkalan MLL -yhdistyksen kirppikseltä. Eläinpyramidia on nyt tahkottu tänäänkin kahdesti.. 



 Ja tässä meidän pikkuneiti. Lippapipo on LittleMayan tuotantoa ja lahja ystäviltä. Tuossa se rötköttää päässä mitenkuten ja on vähän isokin neidille, mutta onpa vaan niin söpö, että pakko sitä on jo käyttää! Meillä pikkutypy ei kyllä aina enään maltakaan nukahtaa rattasiin vaan välillä hihkuu ja katselee innoissaan, mihin ollaan menossa.. :) 

Mulla on jo parikin blogipostausta työn alla, mutta pitäis ehtiä ne joskus viimeistelläkin.. :D Seuraavaks esittelyssä meidän poikasen hieno uus menopeli! ;)