torstai 21. huhtikuuta 2016

Poikasen uusi menopeli - Strider potkupyörä!


Kuten varmaan aika moni muukin pikkuihmisten vanhempi, niin mekin pohdimme, hankitaanko poikaselle joku menopeli täksi kesäksi ja millainen. Potkupyöriä olimme nähneet parilla naapurin lapsella ja näyttivät niin kivoilta ja käteviltä, että olin jo oikeastaan päättänyt että potkupyörä meillekin kotiutuu. Meitä ei erityisesti houkuttanut ajatus  kaksitoistatuumaisesta polkupyörästä jota lykkäämme pitkin maita ja mantuja työntökahvasta ja lapsi istuu kyydissä. 



Mä en oo ollu oikein missään lastentarvikehommissa mikään hifistelijä. Valtaosa meidän naperoiden vaatteista, leluista, hoitotarvikkeista ynnä muista on hankittu käytettynä. Potkupyörääkin huutelin ekaksi fb-kirppiksiltä ja kyttäilin tori.fi sivustoa. Sopivaa vaan ei tullut vastaan. Samalla harhauduin lueskelemaan keskusteluja ja arvosteluja erilaisista potkupyöristä... Siellä törmäsin ekaksi Pukyyn, sitten Strideriin. Sitten joku kumma juttu iski ja aloimme innoissaan pohtia, että jos hankkisimmekin jomman kumman noista pyöristä. Molemmissa oli puolensa, toki hintaakin perus markettipyörää enemmän..



Sitten pam. StriderSuomen verkkokaupan ostoskoriin mätkähti komian punainen Strider Sport myöhään lauantai-iltana. Maanantaina tuli jo ilmoitus, että pyörätilaus on käsitelty ja valmiina lähtöön matkahuollon mukana. Poikanen oli täpinöissään kun kerroin, että hänen uusi menopelinsä lähtee huristelemaan bussilla Jyväskylästä kohti Nokiaa. No myönnetään, äitikin oli vähän täpinöissään. :D 


Keskiviikkona tuli tekstiviesti, että se on saapunut. Kun miekkonen tuli töistä, nappasin auton ja lähdin yhdistetylle nopsalle ruokakauppa -ja pyöränhakureissulle. Fillari tuli salkussa muutamassa osassa ja se koottiin sinä hätsynpikasesti kasaan. Poikanen töpötteli pyörällä olkkarissa nukkumaanmenoon asti ja pyörä piti saada yöksi sängyn viereen. Hyvä kun ei sänkyyn sentään. 



Seuraavan aamun pikkukakkonen piti katsoa pyörän selässä ja sitten nopsasti ulos, että ehtii kokeilla pyörää ennen pikkuneidin neuvolareissua. Ja sitten sitä mentiin..  Olin ajatellut, että pyörällä töpötetään pitempäänkin, ehkä varovasti istutaan satulassa ja kävellään ja vähän jännitetään enemmän. Kahden viikon jälkeen voin kertoo, että ainoo ketä jännittää välillä on äiti! 



Tasapaino on kehittynyt ihan hurjasti tän parin viikon aikana. Alamäkiä poikanen laskettelee jalat ilmassa. Kuitenkaan ihan päättömästi hän ei kaahaa, vaan korvatkin on kiitettävästi olleet mukana ja hyvä niin! Tänään uskaltauduimme myös kerhomatkalle niin, että otin varuiksi ratasistuimen pojalle, mutta hän ajeli matkat pyörällään. Meiltä pääsee tuon parin kilometrin matkan hiljaisia kevyen liikenteen väyliä lähes kokonaan. Keskustan liepeillä viimeiset pari sataa metriä mä kannoin pyörää turvallisuussyistä. Takaisin tullessa poikanen halusi rattaiden kyytiin huilaamaan puolessa välissä matkaa, mutta malttoi olla kyydissä ehkä 300 metriä.. niin hauskaa potkuttelu on!  



Nyt vähän ynnäilyä tästä meidän pyörävalinnasta. Jospa näistä ajatuksista olis apua jollekin muullekkin potkupyörää miettivälle.. 

  • Ehdoton plussa Striderissä on keveys. Pyörä painaa vähän alle 3kg! Poikanen jaksaa itse nostaa sen varastoon ja sitä on helppo hallita kun pyörä ei vie miestä vaan päin vastoin..  Vertailuksi katselimme Prisman myymää Jupiterin potkupyörää ja se painoi 6kg! Poikanen kokeili sitä kaupassa ja pystyi kyllä ajamaan ok, mutta kun pyörä kallistui, se oli selvästi huterampi painonsa vuoksi.   Keveydestä on myös hyötyä, jos pyörää joutuu välillä kantamaan.  
  • Plussaa myös satulan ja ohjaustangon pikasäädöt. Pyörän saa nopeella ranneliikkeellä sovellettua siis eri kokoisille käyttäjille sopivaksi.. tämä voi olla vuoden päästä ihan kätevä ominaisuus kun epäilemättä tästä pikkuneidistä on kasvamassa melkoisen touhukas tapaus.. Säätövara tässä pyörässä on myös huikeen hyvä.. Striderin sivuilla kehutaan et pyörä säätyy noin 1,5v iästä 5-vuotiaalle asti. 
  • Onhan se makian näkönenkin.. 
  • Pyörässä ei oo jarrua vakiona, joka on vähän tylsää. Tähän on kyllä saatavana lisävarusteena jalkajarru. Voi olla että se lähtee vielä tilaukseen. Kengänpohjat on kovilla tässä harrastuksessa.. Joissain eri merkkisissä pyörissä on käsijarruja.
  • Satula tuossa on kovaa muovia.. se vähän ihmetyttää kun ei oo pehmusteita. Poika ei oo kyllä valitellu, joten ei liene ongelma. 
  • Tähän pyörään on helppo nousta kyytiin ja pois, koska runko on malliltaan matala. 
  • Selkeesti pojan liikkuminen on saanut uutta buustia tästä ja pitkää matkaa huristellaan jo. On kiva kun tyyppi viilettää innoissaan ja päästään liikkuun rattaiden kanssa ihan reipasta kävelyvauhtia. 

Aikas tyytyväisiä ollaan siis hankintaamme. Uskon, että myös edullisemmin olisimme saaneet ihan kelpo pelin, mutta eipä tuo kaduta. Jälleenmyyntiarvokin tällä näyttäis ihan hyvältä..

Potkupyörää hankkiessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että pyörä olisi kevyt, malliltaan sellainen, että siihen olisi helppo nousta kyytiin ja säätövaroiltaan sellainen, että jalkapohjat yltävät kunnolla maahan kun istuu satulassa. Alkuvaiheessa jalkojen olisi hyvä olla pikkuisen koukussakin.


Kohta ollaan taas menossa. Poikasen kaveri on myös intoutunut potkuttelusta, joten päivällisen jälkeen on tiedossa potkupyörätreffit. Vauhtia ei tule siis puuttumaan tältäkään illalta!



1 kommentti:

*K kirjoitti...

Kyllä on makia potkupyörä Santulla! :) Juhalta terveiset, että eihän teijän poikanen millään voi vielä olla potkupyöräiässä! :D Meijän kuopushan harjotteli mummolassa potkupyörällä yhen kesän muistaakseni, ei juurikaan apurattailla polkupyörällä ajellut (omaa laiskuuttani). Sitten se vajaa 3-vuotiaana alko polkemaan polkupyörää ilman apurattaita ja heti sujui, ei tarvinnut harjotella lainkaan. Syksyllä oppi siten myös lähtemään liikkeelle itsekseen. Piti ihan kauhistella itekin, että noinko se tosiaan meni, että alle 3-v osasi jo pyörällä ajaa ilman apurattaita!
Koleat kelit kyllä nyt ulkoiluun, mutta eiköhän ole lämpimäpää luvassa. Terkut koko perheelle meijän sakilta! :)