sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pikku S retroilee

Kun olimme joulunvietossa vanhemmillani, pikkumies sai vaariltaan mieluisen yllärin. Mun vanhan soittorasian. Tuo onkin poikasen mielestä aivan huippukiva. Aina onnellinen hymy syttyy, kun soittorasian narusta vetäisee soimaan sen hyvin perinteisen kappaleen.."Levon hetki jo lyö" -tai jotain vastaavaa.. 



Vähän on tuo tyyppi reissussa rähjääntynyt.. Kuupan tarrapaperit on todennäköisesti kadonneet parempiin suihin jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. (Mulla oli kuulema tapana syödä tapettiakin.. pinnasängyssä olin seissyt ja repinyt sitä seinästä... täystuho siis!) 

Aluksi mietin, että tuon naamataulunhan vois helposti uudistaa, mutta en taida sittenkään raaskia.. ehkä tuo on just hyvä noin.. Tuommonen retrorasia. 


Meillä ei olekaan kunnollista soittorasiaa ollut. Ainoastaan Ikean pupujussi hatussa -pehmosoittis, mikä olis muuten ihan kiva, mutta se musiiki soi ihan tuhottoman lyhyen aikaa. 



Poikasen mielestä ihan huippujuttu on nuo musiikin mukana ees taas liikkuvat kädet ja jalat. Aluksi kyllä vähän jänskätti ja mietitytti nuo kädet, jotka heiluu retrorasia-tyypin silmille ja pois silmiltä.. :D

3 kommenttia:

Eila Vasama kirjoitti...

Ihanaa:)

Elina kirjoitti...

Iiihana soittorasia! Mullakin on ollut samantyylinen, sellainen keltainen kissa, jonka kädet liikkuu. Kaiketi sekin jossain vielä luuraa, mun lelut on likimain kaikki vielä tallessa.

Maria Sulonen kirjoitti...

Ellu: Miu, se kissa sit oottelee, et joku siihen vielä ihastus. Ainakin meillä on ihan älyttömän suosittu tuo retrorasia nykyään. :) Mun leluista aika monet on ollu kovassa käytössä nuilla sisarusten jälkikasvulla. Mut aikas kiva, että tuo soittorasia oli vielä kuosissa.. joku pieni pala siitä kyljestä oli lohjennu, nii en uskalla antaa poikaselle valvomatta tuota.. ku nyt on kaikki pakko saaha suuhunsa työnnettyä. :D