tiistai 31. joulukuuta 2013

Joulunviettoa muutaman kuvasen kanssa...

Ajelimme tänä vuotena joulunviettoon Pohjois-Pohjanmaalle, mun vanhemmilleni. Poikasen kanssa oltiin ekaa kertaa näin pitkällä automatkalla tai ylinpäätänsä yötä poissa kotoa.. Olihan matkalla välillä vähän huutoa, mutta loppuviimeksi kaikki meni ihan hyvin. 
Poikasen mummolassa touhua ja tohinaa ja huomiota pikkuselle riitti, kun siskon perhe, veljen perhe ja isovanhemmat hoitivat ja hellivät niin, että meinasi välillä jo riitaa tulla, kuka saa poikasta pidellä. :)



Jouluna äiti leipoi rieskaa. Itsekin piti muutama pala syödä, vaikka mulle äiti oli tehnyt ihan omia leipäsiä porkkanasta, speltistä, kaurasta ja rukiista... kas kun vehnää en siedä.. mutta eikös nuo rieskatkin ole paljolti ohraan tehty...? 


Eno vaimoineen sylittelyvuorossa



Vaari toi poikaselle jumppamaton, jolla on hyvä harjoitella liikehdintää.. Poikahan jo ryömii vähäsen.. Mummolassa vaan ei kauheesti ehtinyt ryömiä, kun sylejä oli niin monta.. :D



 Käytiin myös moikkaamassa mun lapsuudesta asti mukana pysynyttä kaveria.. vaikka välillä yhteydenpito onkin aika vähäistä, on silti aina helppo mennä kylään. Kaverin lapset oli ihan intona poikasesta. Tässä tosin ei näy koko kataras, isoin lapsista kuvasta puuttuu.. Neitonen olisi halunnut kopata poikasen koko ajan syliinsä. Kaverilta sain mukaani herkullisia itse tehtyjä Marianne-tryffeleitä.. joista ei kyllä kuvaa ole.. koska ne tryffelit katosi jo jonkun herkkusuun kitaan... :D



Aattona availtiin paketeita. Tässä poikanen, pikku tonttu, avaa ekaa elämänsä joululahjaa serkkunsa sylissä. (Mun kummipoika, joka on mua jo kohta 10cm pitempi!!!! IIK!)



Joulun aika meni mukavasti, katseltiin vanhoja kotivideoita mm. joulusta 2002 ja poikasen ristiäisistä sekä mun äitini 60-v juhlista usean vuoden takaa.. onhan se vähän kyllä noloa katsella itseään telkkarista... mutta toki nuo ihan hauskoja muistoja on.. ja varsinkin nuista lapsosista. 

Söimme hyvin, otimme rennosti.. lautapelejäkin meillä oli mukana, mutta yllättävän vähän tuli lopulta pelattua. 



Sain mukavia lahjoja. Vaikka ei tälleen aikuisena enää nii paljon lahjoja vaihdellakaan eikä tarvvikkaan, on se silti kiva.. ja erityisesti nämä itse tehdyt lahjat lämmittää mieltä. Kuva on huono, en hätäpäissään tässä kotona saanut laitettua lisäsalamaa, joten värit on suttuset ja kaikki on suttusta. Mutta kuvassa on siis aivan ihana maxi-kokoinen kangaskassi ja kaksi nipsukukkaroa, jotka on mun taitava isosisko tehnyt. Äidiltä on ihanan tuoksuista vartalovoidetta ja iskäkin on taiteillut. Kukkaset on puuta ja maljakko on koivupahkasta tehty. Myös tuolla kassin päällä olevat voiveitset ovat isän käsialaa. <3 Ihania!



 Tässä vielä hurjan huono kuva noista kukkaroista. Tuo kettukuosi on aivan hurmaavaa. Olin itseasiassa mukana kun sisko osti tuota kangasta palasen. Tuo talokuosinen nipsukukkaro on nyt mulla lompakkona.. tarvitsin nimittäin just sellasen, koska entinen kukkaro alkaa olla jo reikäinen.. ja minähän en nuista ah niin kätevistä (NOT!) kukkaroista siirry takaisin nahkalompakkoon.. :D




 Poikanen sai monta lahjaa. itse emme ostaneet mitään.. emme miekkosen kanssa toisillemme, emmekää vielä poikasellekaan... ensi vuonna sitten. Poikanen sai vaatteita, mun ihanan ystävän neulomat villasukat tai oikeastaan kahdetkin. (keskempänä olevat oli alunperin em. kaverin lapselle, mutta eivät mahtuneet, joten poikanen peri ne.. ;)). Rengaspyramidin ylin renkula on kiehtoava, koska siellä pyörii helmiä ja se ratisee.. Ja tuo oma kännykkähän teki pojasta kertaheitolla bisnesmiehen. Pikavalinnassa on tyttökavereiden numerot.. ;)  Lisäksi poikanen sai mahtavan määrän serkkupoikien vanhoja kirjoja kierrätyslahjana! Ihan mahtavaa! Siellä on Nalle Puhia, Franklinia, Autoja... ihan mahtavaa.



Vielä iki-ihanasta Lumiukko-kirjasta omistuskirjoitus.. näin se  vaan siirtyy perintönä.. Saapas nähdä, kirjoittaako meidän poikanen tuohon alle uuden omistuskirjoituksen vaikkapa serkkujensa lapsille joskus.. :) Ja pakko mainita, että tuo ruskealla puuvärillä tehty omistuskirjoitus on vain tällä aukeamalla, muuten kirja on ihan alkuperäisessä kuvioinnissaan.. ;)

 Kuvia olis paljon, parempia kuin nämä.. että jos tutut ihmettelette, miksi vain muutama huono kuva ja vaan muutamasta ihmisestä, niin pyrin olemaan julkaisematta tällä juurikaan kasvokuvia ilman lupaa.. poikasesta toki on muutama naamakuva, mutta tutuista, ystävistä ja sukulaisista en viitsi niitä laittaa.. :)

3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ihania nuo kukkarot ja kassi.

Meillä mentiin samalla linjalla vielä neljäs joulukin, tai tällä kertaa laitettiin sentään hammasharja pojalle pakettiin, kun niitä paketteja odotti niin kovasti ja niitä oli kiva avata. Yks-kaks vuotiaallehan se yksi paketti riittää, kun ei kuitenkaan malta enempää avata vaan rupee heti leikkimään :)

Sanna kirjoitti...

Niin ja ihan parhaita nuo kierrätyslahjat!

Maria Sulonen kirjoitti...

Hih, teiän poitsu varmasti ihan onnessaan paketeista! :D Joo, eipä tuota tartte nii kauheesti ite hankkia.. vähän harkittiin, että jos jotain hankittas pojalle lahjaks.. miekkonenki kyseli, että pitäskö.. mutta mitäpä tuota turhia! Kyllä sitä sitten vähän isompana ehtii lahjoa. :)