lauantai 15. elokuuta 2015

Hän on kaks vee!

Mitenhän tässä näin on päässyt käymään. Tasan kaksi vuotta sitten sain syliini tyypin, joka oli potkinut, hyörinyt ja heitellyt kuperkeikkaa mahani sisällä jo pitkän tovin.. Neljäkymmentä kaksi pitkää viikkoa oli odotusta takana ja vihdoin hän suostui tulemaan maailmaan. Otsa edellä tottakai. 



Synnyttyään hän oli keltainen. Rauhallinen ja heti uteliaan oloinen pikku käärö. Parin viikon iästä jalat ovat vispanneet ja silmät seuranneet hyvin aktiivisena kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Sama meiniki on edelleen.. tokikaan hän ei ole keltainen, paitsi sormivärimaalauksen jälkeen.. ;) 



Vuosi sitten tyyppi rapisteli jo auki ekan synttäripäivän paketteja, riemuitsi vieraista ja maistoi ekan kerran kakkua. Nauru oli pojalla herkässä. 






Ja mitä hän on nyt...

Poika, joka puhuu taukoamatta. Pitkiä lauseita ja pohtii kovasti asioita. "Isi töihin, ei oo isillä vapaapäivä" "Risto, Esa, ei tuu junalla" "Äiti, isi, Tanttu puppa-aika (nukkumaanmenoaika), "Ei oo nalle täällä, missä nalle on?" 

Poika, joka rakastaa leikkejä. Kokkailuleikkejä, Duploja, nalleja, autoja..

Poika, joka uskaltaa halata Titi-Nallea. 

Poika, joka haluaa osallistua kaikkeen: siivoukseen, tiskikoneen tyhjennykseen, kukkien kasteluun, salaatin tekemiseen, pyykkien koneesta ottamiseen, pieniin remonttihommiin, sängyn petaukseen, kahvin keittoon.... Poika joka voi saada raivarin, jos osallistuminen evätään. :) 

Poika, jolla on hyvä huumorintaju. Tyyppi inttää ihan vitsillään asioista, huutaa kukkuu ja juoksee karkuun. Välillä niin ärsyttävääkin, mutta aika ihanaa. 

Poika, joka rakastaa palapelejä ja kirjoja. Ja etenkin kun saa puuhailla niitä isin kanssa. 



Poika, jolla on omat aasialaiset reseptikortit kotileikeissään. 


Poika, joka syö lähes kaikkea mitä annetaan. Poika, joka pyytää ruokaan usein pestoa, aurinkokuivattua tomaattia tai asaattijuustoa (salaattijuustoa).



Poika, joka uskaltaa mennä paloauton rattiin. Poika, jonka mielestä paloautolle parempi nimitys on "Piipaabussi"

Poika, joka menee illalla nukkumaan omaan sänkyyn, välillä minkä tahansa nallen kanssa, välillä ilman nallea. Yksi tärkeä kuitenkin nyt on. Aku Ankan taskukirja. Se täytyy olla tyynyn vieressä avattuna. Sen poika myös tuo mukanaan, kun keskellä yötä tepsuttelee äipän ja isän keskelle nukkumaan. 

Poika, josta pitäisi tulla ihan pian isoveli. 

Poika, joka on nyt kaksi vuotta! 

4 kommenttia:

KotiKeiju kirjoitti...

Onnea 2-vuotiaalle ja sinulle voimia loppuodotukseen :)

Taina kirjoitti...

Onnea 2-vuotiaalle ja äiskälle kanssa. <3
Ja tsemppiä viime-metreille..

*K kirjoitti...

Myöhästyneent onnitelut 2-vuotiaalle! <3 Kyllä hän on ihana ja hurmaava poika ja äiti ja isi saa olla ylpeitä pienestä suuresta miehestään. Jännittävät ajat on edessä, kun uusi titteli odottaa. :)

Maria Sulonen kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Kyllä me ollaanki ylpeitä tuosta pikkumiehestä, vaikka se toisinaan energisyydellään saa meidät ihan hermoraunioiksi.. :D