torstai 31. lokakuuta 2013

Kun poika sai nimensä

Elokuun puolivälissä meille tupsahti oma rakas poikanen maailmaan. Ristiäiset vietettiin 19.10 ja nyt vihdoin tässä muutama kuva. 



Kaste



Juhlan päähenkilö isomummon tekemässä kastemekossa



Kummitädin lahjoittama suojelusenkeli (samanlainen enkeli kasteen ajan kummitädin rintapielessä).
Päällä pojalla mummon neuloma, ihanan pehmoisa neule.



Äiti ja poikanen. 



Oman nimen lapsi saa.
Tulkaa juhlaan! Iloitkaa!

Hän vauvakeinussa unia näkee
oksalla sukupuun,
ja tahtoo herätä aamuisin
oman nimensä lauleluun.

Saa nimi hänet nauramaan
kun häntä sillä kutsutaan.

Hänelle sen valitsimme
yhteistuumin, tottakai
Se meistä kaikkein paras on
siis  nimen Santtu lapsi sai.

-Tittamari Marttinen-

5 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Voi teitä <3 Ihania ootta ja ikävä tullee. Tässä vasta mietinkin, että vuosi sitten olit käymässä täällä. Taisit tulla just kuun viimeinen päivä. Tai iltahan se oli.

Maria Sulonen kirjoitti...

Mä, Elluseni, mietin just ihan samaa.. että tasan vuosi sitten olin teillä. <3 Oli niin kivaa! Eikä poikasesta vielä ollu sillon tietookaan.. :D Tai aika pian sen jälkeen jo oli.. ;) Mähän sulle sanoinki, että katotaan, onko viimenen kerta viihteellä.. rupeen raittiiksi ja rauhalliseksi.. :D Semmonenha mää nykyään oon... toistaiseksi...!!

Elina kirjoitti...

Sinäkö muka rauhallinen... :) Muistan, että mua väsytti sillon vuosi sitten ja niin väsyttää nytkin... Plääh, onneksi perjantai. Viikonloppu aikaa marttailla, neuloosi on iskenyt.

Sanna kirjoitti...

Oi suloisuus, miten ihania ootte <3

Maria Sulonen kirjoitti...

Ellu: Oonhan mää! Hö, mitä sää vihjailet!?!

Sanna: Kiitos vaan, mutta se on kuule nii, että ite ootte!! :)