maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulunaikaa. Kilometrikuvapostaus.


Niinhän siinä sitten kävi, että mun joulukalenterihömppäilyt loppu kahdeksaanteentoista luukkuun. Ja taisi sieltä välistä jäädä jokunen poiskin. Onneksi tämä bloggailu on vaan rakas harrastus, eikä tuommoisesta tarvitse oikeaa ressiä ottaa. Antaa mennä omalla painollaan. Ehkä loput luukut ilmestyvät sitten ensi vuonna.. ;) 

Joulu tuli ja meni. Saatiin tänne Suomen maahan onneksi ihanan valkoinen joulu. Tässä kuvapläjäyksessä on kuvia meidän käynnistä Tampereen joulutorilla joulukuun puolessa välissä, jolloin oli vielä aika ikävän kalseaa ja lumetonta. Jouluna lunta olikin jo oikein mukavasti ja vietimme joulun miekkosen vanhemmilla satakunnassa. Kotiuduimme Tapaninpäivänä ja iltapäivästä suuntasimmekin jo nauttimaan Tampereen Pyynikille ulkoilusta ihan huikean ihanassa pikkupakkasessa. 

Tässä vähän kuvia. Antaa niiden puhua puolestaan. 



Valoa harmauteen



Joulutorilta. Se oli niitä päiviä, kun poikanen ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Ei ihan nappisuoritus tuo reissukaan.. 



Aika söpöjä tonttuja oli joulutorilla.




Joulutorin hienoin juttu! Ahdin tilan kauppa-auto. Supersöpö Kleinbus veti varmasti porukkaa ihanille ja värikkäille ostoksille.. muunmuassa söpöjä keppihevosia ja retrovärisiä viirejä tuolla taisi olla myynnissä.




Märkä, kalsea ja tympeä kel ei varsinaisesti joulutunnelmaa nostanut...



Muutamia lahjoja pakkailin ystäville ja sukulaisille. Mitään suurta ei tänä vuonna ja nää taisi  olla niitä harvoja pakettejakaan joihin panostin.. muut olikin sitten kaupan paperiin kietaistuja. 



Aaton aattona. Mummolassa pikkumies koristeli kuusta... no aika hartaasti.. Koristeet vaihtoivat paikkaa noin miljoona kertaa.. välillä pallot löytyivät ihan jostain muualta kuin kuusesta. Valokuvia tuli otettua taas surkean vähän. 



Joululahjojakin jaoimme. Poikanen on innostunut hosumaan isin salibandymailalla. Siispä joulupaketista löytyikin ihan oma maila pojalle.. vähän sopivammalla varren mitalla. Kyllähän 1-vuotias nyt Salibandymailan tarvitsee! Tuollahan nuo nytkin tuntuvat poikasen huoneessa pelaavan sählyä. :)


 Joululahjat avasimme vasta jolulupäivänä. Aattoiltana ilta meinasi saada vähän ikävempiä sävyjä kun poikanen kaatui ja loukkasi silmäkulmansa. Säikähdys oli melkoinen, kun verta tuli vähän ja kyyneleet saivat veren leviämään niin, että näytti että verta tulee silmästä. Loppuviimeksi päästiin aika pienellä ja vain vähän punoittava silmäluomi muuttui pieneksi mustelmaksi. Kurja juttu silti! Poikanen ei kivun laannuttua kyllä ollut moksiskaan.. puolen tunnin päästä humelsi jo täyttä päätä ja me aikuiset tietysti oltiin ihan varpaillaan, ettei vaan satu mitään.. Hetkiseksi tuo säikäyttää niin paljon, että alkaa kytätä ihan liian tarkkaan toisen touhuja. 




Lahjakirjan lukua



"Pyntsälle" ehdittiin noin kolmeksi. Eikä oltu todellakaan ainoita Tapaninpäivän ukoilusta nauttivia tuolla. Supersuosittu Pyynikin näkötornin munkkikahvila oli ihan tupaten täynnä (kahvila on kyllä tosi pikkuinen ja söpö, joten sen täyttymiseen nyt ei hirveästi vaadita) väkeä ja jonoa oli pihalle asti. 



Päätimme jättää kahvittelut joko väliin tai myöhempään vaiheeseen ja lähdimme kävelemään huikean kauniiseen pakkasilmaan pitkin Pyynikin maastoa. Aurinko alkoi ja laskea ja välillä poikkesimme polulta kallioiden päälle ihailemaan maisemia ja valokuvailemaan. 



Poikasella oli pulkka matkustusvälineenä, mutta aika paljon tuo pikkumies myös halusi kävellä. Huikea, miten hyvä karkeamotoriikka tuolla alle puolitoistavuotiaalla jo on. Siellä se kipitteli rinteitä ylös ja alas, ylitti kaatumatta lumen alla pullistelevat puiden juuret ja kiipesi kallioiden rintetä. Toki auttaa täytyy välillä ja paljon myös nostinkin poikaa pahempien paikkojen yli, mutta kovasti hän haluaa vaan mennä itse. Ei lannistu, vaikka tupsahtelee pyllylleen tuon tuosta. 



Isä ja poika. <3



Tuo parin tunnin reippailu antoi hirveästi iloa ja positiivista energiaa. Pitkään oli hymy korvissa tuon jälkeen!


Hämärä oli jo laskeutunut kun pääsimme kävelypolkuja pitkin takaisin  näkötornille. Kahvilan jono oli kadonnut, sisälläkin näytti olevan tilaa, ja päätimmekin mennä vielä herkuttelemaan tuoreilla munkeilla. Poikaselle päätimme reippaan ulkoilun kunniaksi ostaa sen elämän ensimmäisen pillimehun (meillä ei juurikaan mehuja juoda) ja välipalaksi valitsimme pikkumiehelle karjalanpiirakan. Piirakka meni kyllä, munavoineen kaikkineen. Mutta pillimehua ryystäessä pojan ilme oli nyrpeä.. :) Napero alkoikin kesken pillimehun pyytää kovaan ääneen "Tettä, tettä". Ei siis ollut tuollainen esanssimehu jäbän mieleen, vaan vettä piti lähteä tiskiltä hakemaan pikkuiselle. Pillimehun sai juoda isi ja äiti. :D 

Tälläisiä puuhia meillä. Nyt välipäivinä miekkosella on töitä ja kun meillä ei tehty minkään valtakunnan joulusiivouksia, niin meillä siivotaankin uudeksi vuodeksi. Eilen imuroitiin, pestiin lattiat höyrypesurilla ja heitettiin osa sohvan päälisistä pesukoneeseen. Tänä aamuna "nakut" sohvatyynyt saivat lähteä pakkaseen palelemaan (-18 astetta) koko päiväksi ja sohvan runko sai höyrypuhdistuksen. Muutenkin tänään tuntui olo energiseltä ja järjestelin jos jotakin. Ei silti, että täällä mitään siistiä olis.. kaikkialla on röykkiöittään tavaraa. :D Mutta jos mä oon näin tehokas, niin voi olla, että uusi vuosi saadaan aloittaa puhtaalta pöydältä, ihan kirjaimellisesti. Ja jos en ole, niin aloitetaan se sitten puhtaalta sohvalta!!! :)

Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille!

3 kommenttia:

Taina kirjoitti...

Ihana postaus! :)
Oikein iloista ja onnellista uutta vuotta! <3

Maria Sulonen kirjoitti...

Kiitos! Itselläkin tulee hyvä mieli noita kuvia katsellessa. Ja hyvän alkaneen vuoden toivotukset!

Nanette kirjoitti...

Kivoja kuvia ja tarinointia! Ja voi että tuota teidän söpöläistä <3 !! Onneksi ei käynyt pahasti! Säikähdys oli varmasti iso :(
Iloa Tammikuuhun Maria :)