tiistai 23. syyskuuta 2014

Herkistelyä. Enkelitaulu seinätarrasta

Tämän kirjoituksen otsikko voisi olla myös Tunarin tuunailut. :)


Joskus kauan sitten törmäsin Eveliinan Talossa näihin ihaniin sisustustarroihin. Jostain syystä tämä enkelinsiipitarra kiinnitti huomioni ja ihastuin tähän täysin. Kun poikanen oli pikkuinen nyttyrä vaunuissa, käväsin taas kurkkimassa Eveliinan talon valikoimaa ja bongasin nämä tarrat hyvässä alennuksessa. Pakkohan se oli napata tämä tarra mukaan, jota olin jo yli vuoden katsellut "sillä silmällä". 

Ihan varma en ollut, mihin ja miten tuon tarran sijoittaisin, mutta epäilin, että voisin tuosta tehdä poikaselle jollain konstilla modernisoidun suojelusenkelitaulun. :) Ja kun tuo pikkujätkä on tässä kasvaessaan osoittautunut melkoisen ripeäkinttuiseksi kaveriksi, on tuo tarra omiaan. Tykkään tuosta herkistelyn ja huumorin kombinaatiosta. :D "Never run faster than your Guardian Angel can fly"



Ihan tää homma ei mennyt kuin Strömsössä. Aluksi pohdin että hankin vanhan ikkunanpokan ja liimaan tarran siihen.. sopivaa ei kuitenkaan tullut vastaan sopivalla hinnalla ja päädyin halpaan Ikea- ratkaisuun. Neliökehyksiähän ikeassa olisi ollut monenlaisia, kauniimpiakin. Mutta tää kehys oli kevyt (pysynee seinällä, eikä kurpahda joku yö pikkumiehen päälle) ja halpa!! 50x50cm kokoinen kehys maksoi 5.90 e muistaakseni. Lasin tilalla on muovipleksi, joka ehkä kans on lastenhuoneturvallisempi. :) 

Sitten se tunarointitarina.
Hirveällä innolla ja draivilla nyhdin muovikääreen pois kehyksen päältä, pyyhin hieman pleksiä jotta pölyt lähtisivät ja aloin mallailemaan kuvaa kohdalleen. Tarkasti viivottimella mittasin oikean kohdan ja kiinnitin kuvan maalanrinteipillä kohdalleen. Aloin vetää taustapaperia pois ja liimata tarraa paikalleen. Noin 4cm onnistuneesti kuvaa kiinnitettyäni aloin pohtia, miksi pleksissä on se sellainen muovilaadusta kertova "kolmiomerkki" kahteen kertaan..? Ihan kuin eripuolilla pleksiä.. olin siis olettanut että tuollainen kalvo on vaan siellä pleksin ja taustavanerin välissä. Sitten totuus valkeni. Mä, tollo, liimaan sitä tarraa innosta puhkuen siihen SUOJAKALVOON!! Siinä vaiheessa meinas itku päästä ja vieressä touhuava poikanenkin sai äidiltä ihan tarpeettoman tiuskaisun, kun yrittti tulla siihen "auttamaan". 

Ei auttanut kuin alkaa vaaarovasti irroitella tuota tarraa pois.. Eihän se ihan ehjänä lähtenyt, tuossa kun on niin paljon ohuita kohtia ja irtonaisia yksityiskohtia. Kämmäykseen nähden sain kuitenkin tarran suht hyvin pelastettua, joten aika laadukkaan oloinen on. :) Epäilin kyllä, että tuosta ei saa enää mitään aikaiseksi. 

Onhan tuo toinen siipi hiukkasen rutussa ja pari pikkuista yksityiskohtaa uupuu. Hermostuksissani en myöskään painellut tuota tarraa ennen kiinnitystä vtarpeeksi, vaan nuo "run" sanan kirjaimet ovat pikkusen vinksivonksin. Silti lopputuolos on olosuhteisiin nähden ihan jees, joten seinälle se meni. 



Meillä muutenkin on täällä rymsteerattu. Poikanen sai "oman" huoneen. Siis onhan tuolla meidän aikuisten tavaroita suurin osa, mutta hiukan karsittiin turhasta ja siirrettiin tietokone tänne meidän makkariin ja lipasto poikasen huoneeseen. Omassa huoneessa poikanen on nukkunut nyt kuukauden päivät.. enemmän ja vähemmän. Välillä kokonaisia öitä omassa sängyssään, välillä puolet yöstä meidän keskellä. Rennolla meiningillä mennään ja tilanne kerrallaan. 



Ja onhan se kiva saada levittää tavaroita. Hirmuinen määrä kaikkea on kertynyt, vaikken ole ostanut juuri mitään. Lahjoituksena on saatu kaikkea kivaa ja vähemmän kivaakin. :D Taustalla näkyy myös tän äipän kirppiskama-kassukoita. Kun pääsis noistakin eroon joskus.

3 kommenttia:

Leena Karjalainen kirjoitti...

Mukavan oloinen blogi, liityin seuraamaan :) En olisi lainkaan huomannut että olet säheltänyt tarran kiinnityksessä, ellet olisi sitä erikseen maininnut.

Nanette kirjoitti...

Auts,meinas käydä tarran kanssa köpelösti! Mutta jos et ois kertonut tuota tarinaa,en kyllä olisi huomannut mitään! Ihana taulu ja teksti on niin kiva :)

Maria Sulonen kirjoitti...

Leena: Tervetuloa seuraajaksi! Kivaa, että mun touhuistani tykätään! :)

Nanette: Jälkeenpäin kyllä tuo mämmäilykämmäily jo naurattaakin. Mutta ei naurattanut silloin.. :D