Viikonlopun puuhia ja ihana tallipiha

Olipas mukava viikonloppu. Siihen kuului kyläilyä ystäväperheellä, miekkosen salibandypelin seuraamista (poikanen oli ihan intona ja jaksoi katsoa hienosti koko pelin, kommentoiden hauskasti) ja rentoo ja lepposaa yhdessä oloa. 

Sunnuntaina tehtiin kotona hyvää ruokaa ja iltapäivällä suuntasimme ekaa kertaa ikinä Hoploppiin Tampereen Onkiniemeen. Poikanen oli aluksi aika ihmeissään ja mietittiinkin, uskaltaako poikanen muualle kun ihan pienten alueeseen tekemään valtavista pehmopalikoista tornia.. No pikkuhiljaa poika rohkaistui ja kun äiti ja isikin kävi vähän kiipeilemässä vuorotellen (Toinen piteli pikkuneitiä, joka halusi ehdottomasti olla sylissä), alkoi poikasen vauhtikin kiihtyä ja rohkeus kasvaa. Lopulta tyyppi kiipeili sujuvasti isojen puolen tuubeissa ja telineissä monen metrin korkeudella ja laskea hujautti isosta mäestä ihan yksin. (Äiti ei kuulemma enää saanut tulla mukaan!). Aikas hauska paikkahan tuo oli, vaikka sateinen itsenäisyyspäivän sää oli ajanut aikamoisen määrän lapsiperheitä tuonne riehumaan ja meteli oli tietty sen mukainen. Tulipahan poikasellekin pari tuntia hikiliikuntaa ja punaiset posket. 

Onkiniemen hoplopista hurautimme Tallipihalle. Vettä vihmoi ja maa oli kurainen, oikein joulukuun keli siis! :( 

Ihanien käsitöiden myyjät värjöittelivät myyntimökkiensä lähellä.. vain pari ihmistä oli liikkeellä enää viiden kieppeillä. Nyt ei itsekään tullut kierrettyä kojuja (vaikka mulla tietysti aina mieli tekisi..) vaan suuntasimme lämpimään kahvilaan. 

Tallipihan kahvila on i-ha-na!

 Vanha talo, jollainlailla hyvä henki ja iloinen puheensorina. Kuten yleensäkin, paikka oli ihan täynnä. Onneksi juuri vapautui pöytä kun saatiin tilattua. Meillä perheen miesväki on kyllä niin täytekakun perään, että tiskiltä valikoitui lautaselle itsenäisyyspäivän täytekakkupalat. Kovasti kehuivat herkulliseksi! Suklaahiirenä valitsin itselleni palan mutakakkua. Taisi olla gluteenitonta, joten peukut sille! 

 

Eihän niistä herkuista ehtinyt edes kuvaa ottaa. Niin vauhdilla ne katosivat. 

Eteisessä  oli tonttu. Sitä poikanen ihasteli kovasti. 

Kahvien ja herkkujen jälkeen suuntasimme vielä pihan poikki kohti vanhaa tallia. Tuo tallipiha on kyllä pimeässäkin todella kaunis, jopa vesisateessa!

Tallissa meitä tervehtivät lampaat. Poikanen oli ihastuksissaan. Myös aasi (josta ei tullut otettua kuvaa) hengaili tallissa. On ne nuo elukat vaan ihania!

Lisää käsityöläisiä (ne onnekkaammat) oli myymässä tuotteitaan tallissa, lämpimässä ja sateelta suojassa...

Tunnelmallisia valoja oli kaikkialla. Kuvat vaan heilahti tylsästi. :( Kannattaa ehdottomasti pistäytyä tuolla kahvilassa ja muutenkin Tallipihan joulutorilla ostamassa kotimaisten kädentaitajien hienoja tuotteita!! 

 Mukavan päivän jälkeen oli kiva hurauttaa kotiin ja seurata hetki linnan juhlia ja syödä rauhassa iltapalaa. Onneksi tuli mentyä ajoissa nukkumaan, koska viime yö olikin sitten taas mielenkiintoinen. Poikanen näki painajaista ja huusi ja itki pitkän tovin ennen kuin saatiin rauhoiteltua. Pikkuneiti taas onnistui lorottelemaan vaippansa täyteen ja siinä vaihdettiin sitten vuodevaatteita ja yöppäreitä puoli viiden jälkeen.. Neitokainenhan virkistyikin siinä niin, että kurnutti ja jutteli iloisesti lähemmäs puolta kuutta. Tuttia yritin työntää suuhun ja hyssyttää, mutta sehän sylkäistiin pois, koska asiaa oli vaan yksinkertaisesti niin paljon! :D Onneksi kuitenkin uni voitti vielä ja sain tunnin armon aikaa. Mutta täytyy sanoa, että aamukahvi maistui silti erittäin hyvin! :) 

Nyt siivoilemaan. Huomenna meillä on parin kaverin kaa lasten pikkujoulut! Tiptap!