sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kaikenlaista pientä pöhellystä

Viikonloppu taas meni hujauksessa. Tosin itse olen ihan viikkopöllö. Näin pienen vauvan kotiäitinä ei ihan aina ole kartalla, mitä päivää eletään. Viikonlopun tietää siitä, että tuota ukkoakin näkee kotona tavallista enemmän. :)

Lauantaina oli aika harvinaista herkkua olla liikenteessä ihan ilman pikkuista seuralaista. Loppuviimeksi tän vajaan puolen vuoden aikana olen ollut hyvin vähän erossa tuosta poikasesta.. Syystä tai toisesta. Lauantai-aamu alkoi vauvauinnin riemulla. Poikanen on oikein innostunut tuosta meidän perheen yhteisestä harrastuksesta. Neljä kertaa on jo takana ja kovasti hän polskuttaa ja räiskyttää vettä yleensä. Tällä kertaa kuitenkin ehkä vähän väsy painoi ja pieni itkukin tuli lopussa (eka itku näillä kerroilla) kun tehtiin sukellusharjoituksia. No lopulta poikanen pääsi omaan turvakaukaloonsa ja autoon nukkumaan. Ruokakaupan kautta pyörähdimme ostamassa viikonloppusapuskaa ja sitten talon miesväki kiidätti autolla mut Tampereelle treffaileen pitkästä aikaa opiskeluaikaista kaveria, joka oli käymässä Tampereella. Pyörähdimme kaffella, shoppailimme hiukan ja lisäksi pääsimme koeyleisöksi Ahaa -teatterin Otellopeli-näytelmää katsomaan. Tuo näytelmä on suunnattu nuorille ja pohjautuu alunperin William Shakespearen Otello- teokseen, mutta on tuotu nykyaikaan. Tykkäsin kyllä esityksestä, vaikka traaginen loppuhan siinä oli. Alkoi kiinostaa tutkia, millainen on näytelmän esikuva, joten katsotaanpa jaksanko alkaa Shakespearea kahlaamaan. ;) 

Olihan se mukava olla muutama tunti ihan ilman äiti -roolia liikenteessä. Tarvii kokeilla toistekin. ;) Mutta mukava oli huristella bussilla loppuiltapäivästä (onko sellaista sanaa?) kotiin kurkkimaan, miten "pojat" jakselee. Hyvinhän ne jakseli ja ei mitään hätää ollut. Illalla sitten putousta ja yks sidukka. Melkein romahin. 


Kortteja on tarvinu väsäillä urakalla myyntiä varten. Tarkempia kuvia sitten myöhemmin. Näitä kortteja on väsätty välillä sohvalla, välillä lattialla, välillä työpöydän ääressä. Poikanen haluaa tietysti että on ihan siinä lähellä ja ei kuitenkaan viihdy sylissä, vaan mielissään tutkii omia lelujaan. Silloin äiti leimailee sarjatyönä kortteihin kuvia tai värittelee jo leimattuja. :) 


Mun ikuisuusprojektinikin etenee, hitaasti mutta varmasti. Mä haaveilen jo ties mistä virkkuutöistä. Paikallisessa lankakaupassa kävin hakemassa vähän tuohon rojektiin lankatäydennystä ja silmät kyllä osui mitä ihanempiin lankoihin tuolla. Kumpa osaisikin. Tai viitsis opetella. Mutta nyt yritän tehdä tän höpsön juttuni loppuun eka. 



Tässä vielä pieni vinkki, mitä tosta teen. Esittelen tän pikapuoliin. Mun pitäs ehkä laittaa tuolle joku takaraja, millon pitää olla valmista.. vai oliskohan se sitten enää kivaa..? Tuo on kuitenkin mun hermojenlepuutus ja -menetys projekti, jonka aloittelin raskaana ollessa. Ihan höpsö juttu, mutta minkäs teet, kun on kasarikakara. 



Lauantain shoppailun saaliina mulla oli ainoostaan jumppahousut. Mulla on edelliset jumppapökät muuttunu sellasiksi kotilököhousuiksi, joissa on mukava röhnöttää soffalla. Nyt ostin sitten lyhyemmällä lahjemallilla olevat Stadiumista. Mä oon alkanu jotenkin kaipaan jonnekkin jumppaan tai salille. Ja tekis kyllä hyvää.. ihan niinku peruskunnon kannalta, eikä se tekis pahaa, vaikka karistas hiukan kilojakin kun kuitenkin keikun lievän ylipainon puolella. :( Ja olishan se pieni hetki itselle kävästä jossain liikkumassa. Eniten mua kiehtois kahvakuula (ehkä sellasena Girya -airobisempana treeninä, ei siis pelkkää lihaskuntoa tyyliin vatsalihasliikkeitä kuula lisäpainona -tyyppistä), spinning tai joku zumba. Aikoinaan kävin myös syvävenyttelytunneilla ja ne teki kyllä gutaa.. Toivottavasti nuo housut saa mut vihdoin ottaan itteeni niskasta kii. 

Tuo kuva on meidän vitriinin päällä nököttävästä puupalikka -taulusta. Tuo on jotenkin niin hyvin mun itseironiseen huumorintajuun uppoova juttu. Ja niin totta, niin totta. Kirpparilta löysin joskus 2 euron hintaan joskus, muistaakseni. Pakkohan se oli kotiuttaa. 

Nyt vielä hetki nettisurffailua ja sitten nukkumaan. Kohta kuitenkin tulee eka herätys, kun poikanen haluu täydennystä. 

Mukavaa viikon alkua kaikille.

3 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Tuolta Naneten blogista löysin tänne ja klikkaudun heti lukijaksi :) Tosi kivoja DIY-Juttuja ja tuota blenderiherkkua täytyy ehdottomasti kokeilla. Tervetuloa "vierailulle" :)

Nanette kirjoitti...

No sulla on ollut varsinainen korttitehdas pystyssä :) Wow! Hmm..jännä nähdä mitä tuosta virkkuutyöstä kehkeytyy! Mun maltti ei varmaan riittäis johonkin noin pitkäkestoiseen työhön :P
Tuo kyltti on kerrassaa valloittava :D Sopis äärimmäisen hyvin munki kotiin....

Maria Sulonen kirjoitti...

Ompas täällä taas mukavia kommentteja! <3

Tuija: Tervetuloa blogini lukijaksi. Kivaa, jos tykkäsit jutuistani. Toivottavasti saat inspistä omiin "rojekteihisi". Pitääpä tulla jo tänään kurkkiin, mitä sun blogistasi löytyy. :)

Kantsii ehdottomasti koklata tota blenderijutskaa. Meillä kelpaa mainiosti myös miehelle, vaikka kaikkia mun sekotuksiani ei aina ymmärräkään. Poikanenkin sai lusikankärjestä maistiaisen ja tuntui tykkäävän...mutta epäilyttää, liekö nuo mustaherukat ihan "raakana" vielä liian ärtsyy kamaa tyypin suolistolle...?

Nanette: Ei mun malttikaan riitä tuohon virkkaamiseen aina.. se on välillä telakalla viikkoja.. mutta nyt grande final häämöttää.. nyt tulee jo pylväitä reunalle.. kohta näät, mitä höpöä mää oon taas keksiny. :D Ehkä en alussa optimistisesti tajunnu, kuinka paljon tossa on työmäärää lopputulokseen nähden.. ;)

Ja kyltti on kyllä ihana.. Kattelin sitä jo jossain lahjatavaraliikkeessä uutena, mutta en nyt raskinu laittaa siihen sitä pyydettyä 15e.. Kaks euroo oli kyllä aika sopuhinta sit! :D