perjantai 7. helmikuuta 2014

Räpellyskerho kokoontuu vol 1. Helmikuun helmeilyä

Ollaan parin ystävän kanssa nyt pitkään suunniteltu näpräävämme yhdessä jos jonkinmoista. Joskus kortteja olemmekin porukalla tehneet ja siinä samalla höpötelleet niitä näitä. Kuitenkin usein on jäänyt tekemispuoli hyvin vähäksi ja puhumispuoli enemmäksi. Eihän siinäkään mitään vikaa ole, kivaa meillä on ollut ja juttu luistanut kun melko puheliasta porukkaa ollaan.. 

Suunniteltiin, että josko koitettais kuitenkin treffata vähän niinku "säännöllisesti" kässäkerho- meiningillä, mitä milloinkin askarrellen tai näperrellen... :) Aivan mahtista! Sovittiin, että ekaks värkkäillään korujuttuja. Minä oon nuita helmitöitä aiemmin tehny, niin lupasin sitten opettaa sen vähän mitä itsekin osaan. Sovittiin, että minä tartsaan perusmatskua (korupiikit ja jotain helmiä) ja opastuksen ja he tuo jotain pientä mutusteltavaa mukanaan. 


 Kun he saapuivat, saapui myös tämmöinen ihana keko sitä "pientä" mutusteltavaa, jonka toinen ystävistä oli leipassut. Aikamoinen supermama tämä pienen tyttövauvan äiti on.. Oli leiponut ensin kakkua ja pullia ja yhtäkkiä muistanu, että olen joskus sanonut, etten siedä kovin hyvin vehnää.. No hän oli kipaissut sitten vielä kauppaan hakeen gluteiinittomia jauhoja ja tekassut ihan sikahyviä suklaamuffineita ihan mua varten! Ei olis tarvinnu, mutta kovin otettuhan siitä tietty olin. Mun vehnän välttely nyt ei aina oo kovin vahvaa ja säännönmukaista.. ja sen huomaa olotilassa. 



 Siinä kaffeja ja herkkuja nauttiessamme sit kurkittiin koruja, mietittiin mitä tehdään ja ihmeteltiin mun helmivalikoimaa. Ensiks harjoteltiin korupiikkien vääntelyä ja tekastiin roikkukorvikset. Mä siinä tättähääräsin ku parempikin askarteluohjaaja.. tosin en oo kauheen hyvä selittään asioita niin, että kukaan ymmärtäis, mutta silti hienot korvikset saatiin aikaan. Välillä käytiin vuorotellen viihdyttämässä vauvoja. Meidän pikkumiehelläkin oli seuraa noin nelikuisesta neitosesta jota poikanen kovasti kävi ihmettelemässä ja taputtelemassa.. mekon helmaakin koitti kovasti heilutella. 



Korvikset oli nopsasti valmiit ja sit päätettiin jatkaa muihin helmihommiin. Tässä on muotoutumassa avainkaulanauhan värimaailma ja rytmitys. Helmien järjestystä on hyvä suunnitella vaikkapa kertakäyttölautasen pohjalle, koska siellä on sellainen "kouru" jossa helmet pysyvät peräkkäin. Toki näihinkin hommiin on olemassa myös omat alustansa, mutta käyhän se näinkin. 



Harmikseni en sitten enää muistanut kuvailla valmiita korviksia ja puolivalmiita muita koruja.. Tässä vaan sitten tämmöinen täytekuva mun aiemmin valmistuneesta hässäkästä. Mutta jotain tän tyylistä oli toisella ystävälläni ajatuksena.. tuollainen nippu kaikkea somaa ja papukaijalukko siihen, eli tälläinen "vaihdettava korupää" perus ketjuun. 

Mun oma tuotteliaisuuteni jäi pariin korupiikin vääntöön.. mä keskityin tällä kertaa leikkiin jotain ohjaajaa ja siinä hösötyksessä unohdin tehdä itse mitään. Vauvatkin olivat niin ihania siellä lattialla, että niillekkin piti käydä lauleleen ja höpöttään.. :D Niin tyypillistä minua. No nuo korut jäi vielä kesken kavereillakin, joten ens kerralla ku treffataaan, nii minäkin ehkä saan ryhdyttyä johonkin. Ja saas nähdä, mitä räpellyskerhossa sit keksitään, kun korut on valmiit. 

2 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Tuommoset naisten kässäkerhot on ihan parhautta, kun on ympärillä samanhenkisiä tyyppejä! Meillä täällä MLL järjestää myös kässä-iltoja äideille. Parasta on, että neiti 1-vee antaa äidin askarrella, kun saa seurailla muiden lasten touhuja. Kivaa viikonloppua!

Maria Sulonen kirjoitti...

Ompas kivaa toimintaa MLL järkännyt. Täällä ei taida tuo yhdistys järjestää paljoa mitään muuta kuin perhekerhoja.

Oli kyllä tosi mukava ilta tuo ja ideoita oikein tursuaa, mitä voitas muuta tehdä.. :)