torstai 7. marraskuuta 2013

Kahvakuulaa ja ovi Narniaan - eli kuinka syödä aamupala kun talossa on vauva.

Jos et ole niitä ihmisiä, että tykkäät lukea höpsöjä juttuja lapsista, niin skippaa tää. :)

Meillä poika on nyt ollut aika huono nukahtamaan iltaisin.. Välissä tirppana uinahti jo itsekseen sänkyynsä, mutta nyt vaatii taas sylissä/vieressä rinnalla nukuttamista pitkään. Välillä yötkin on meinanneet mennä hulinaksi, mutta viime yö oli taas ihana. Poika söi asiallisesti sen verran mitä halusi ja jatko uniaan viekussa. Ei siis tällä kertaa hylje-efektiä (kun yritän mennä vähän kauemmas, toinen mönkii kuin kuutti perässä niin, että on taas hankalan lähellä ja joudun itse nukkumaan krampissa). Meillä puoli-perhepeteillään.. Illalla poikanen nukahtaa omaan petiinsä ja yöllä ekalta syönniltä jää viereen, koska en jaksa kanniskella murusta ees taas.. varsinkaan sillä uhalla, että toinen herää siirtovaiheessa ja kaikki on aloitettava alusta. 

Aamulla nuori herra on yleensä hyväntuulinen. Varsinainen hymiö! Me heräillään melkoisen aikaisin yleensä.. vaihtelevasti kuuden ja puoli kahdeksan välillä. Minusta on mukava mennä syömään aamupalaa yhdessä miekkosen kanssa, ennenkun hän lähtee töihin. (Huom: TUORE kahvi!!) Poikanen jää joskus meidän sängyn keskelle nukkumaan, mutta useimmiten heräilee siinä samalla ja aloittaa aamulaulelunsa. Tyyppi viihtyy aamulla hyvin yksekseenkin sängyllä ja kalkattelee mitä milloinkin. "ÄY, ÄY!" "DUUD!" "JEI!". Viihtyvyyden lisäämiseksi on myös yksi hyvä keino! Meidän vaatehuoneessamme on ilmiselvästi Narnian portti, ainakin niin suurella mielenkiinnolla poikanen sinne tuijottelee ja naureskelee itsekseen. Jos haluaa syödä aamupalan ihan rauhassa ja kiireettä, avaa vaan vaatehuoneen oven (se on siinä sängyn vieressä, näköyhteys hyvä!) ja laittaa sinne valot päälle. Poikanen sitten juttelee faunille ja Aslan-leijonalle.. ja mitä siellä Narniassa nyt asusteleekaan.. ;) 

Jos Narniassa on huono meininki ja poikanen hermostuu, on vielä toinen keino syödä aamupala ilman huonoa omaatuntoa kiukkuavasta pojasta. "Kahvakuula" on tuo sitterissä keskellä oleva pallo. Isi taisi pojan opettaa leikkimään tuolla jo joskus kuukausi sitten. Nykyään poikanen osaa keinuttaa sitteriä itse, tuojottaa palloa silmät ristissä ja suu auki, välillä hymyillen koko naamallaan, välillä vakavana. Välillä tyyppi pysäyttää sitterin liikkeen ja odottaa että pallo pysähtyy. Sitten palloa täytyy tuijottaa hetki hievahtamatta ja äkkiä, yllättäen, poika polkaisee sitterin vauhtiin niin, että pallo alkaa heilua hurjasti. Riemunkiljaisut säestää leikkiä. Tuota poika saattaa jaksaa pelata 15-20 minuuttiakin yhteen menoon. Varsin hupaista seurattavaa! 

Voi vaan kuvitella, millainen vauhtiveikko tuosta pojasta tulee kun se saa jalat alleen. Nyt jo se huitoo ja potkii ja riemuitsee oppimistaan liikkeistä melkoisesti. Nyt poika on oppinut tarttumaan esineisiin ja se on kyllä kauheen kivaa.. kaikkea pitää kokeilla laittaa suuhun käsien avulla.. koordinaatio on toisinaan vaan vähän hukassa.. 


Ja huom huom!! Vielä ehtii osallistua arvontaan aiemmassa postauksessani!



HAUSKAA PÄIVÄÄ KAIKILLE! NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ MARRASKUUSTA HUOLIMATTA! 


7 kommenttia:

Elina kirjoitti...

DUUD! Selevästi pojasta tulee duudsoni. :)

Maria Sulonen kirjoitti...

OMG!! Onneks just isukki oli menossa ens viikolla neuvotteleen pojalle vakuutusta. Täytyy sanoa, että neuvottelis hyvät ehdot, muuten tuo poika tulee vielä meille kalliiksi..siis jos Duudsoniks rupee! Ny on äireen syrän syrijällänsä!

Sanna kirjoitti...

Ihanan hauska tuo Narnia-juttu! Ja kahvakuula samoin.

Pitäs kyllä ehdottomasti nähtäillä tässä joku päivä.

Maria Sulonen kirjoitti...

Sanna: Joo, ootte ollu mielessä monta kertaa, mutta en oo saanu aikaseksi laittaa viestiä. Nähdä tosiaan pitäis, pitkästä aikaa!

-k- kirjoitti...

Kiva kun olit jättänyt merkkiä käynnistä bogissani, siten löysin minäkin tieni tänne.
Täytyy muistaa tuo Narnian ovi tulevaisuudessa...jos siis kahvi/aamupalarauha alkaa olla vähissä sitten joskus iltatähden kanssa ;o)

-k-

Maanvaiva kirjoitti...

Mun kummityttö pitäisi syntyä just näinä päivinä, tais olla laskettu jo torstaina. Niin vähän olin ihmeessä kun kävin tsekkaamassa sen tulevaa varustusta. Esim. sitterissa saa värinä-toiminnan päälle ja vaikka mitä ihme juttuja. Eipä meillä vaan ollut silloin aikonaan mitään tollaisia. Sitterissa ei viihtynyt kukaan, piti ottaa syliin ja täristää itse käsiä :D

Maria Sulonen kirjoitti...

-K-: Juu, Narniaa ei kantsi unohtaa. Konstit on monet sano mummo ku kissalla pöytää pyyhki.. äitinä oleminen selkeesti lisää luovuutta.. :D

Maanvaiva: Joo, mä oon kans noita tärinätutinavilkkuvaloitsestäänkeinuvia sittereitä nähny joillain.. meillä tuo on ihan mopomalli. Keinuu ku joku keinuttaa tai poitsu ite potkuttelee.. Tuo sitterikin on ystäviltä lainassa. Aluks meilläkään poitsu ei tossa viihtyny eikä viihdy taas nyt kun se mokoma oppi eilen kääntymään selältä massulleen.. no senhän sitten tietää, että se yrittää sitä sitterissä, sylissä, lattialla... ei voi paljo enää sohvalle poikaa laskee. :D